Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja t{m{n veljet; Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; Joosialle syntyi Jekonja ja t{m{n veljet Babyloniin siirt{misen aikoina. Babyloniin siirt{misen j{lkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, h{nen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. N{in on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan nelj{toista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirt{miseen nelj{toista polvea, ja Babyloniin siirt{misest{ Kristukseen asti nelj{toista polvea. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli n{in. Kun h{nen {itins{ Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h{nen ennen heid{n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh{st{ Hengest{. Mutta kun Joosef, h{nen miehens{, oli hurskas, ja koska h{n ei tahtonut saattaa h{nt{ h{pe{{n, aikoi h{n salaisesti hylj{t{ h{net. Mutta kun h{n t{t{ ajatteli, niin katso, h{nelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, {l{ pelk{{ ottaa tyk|si Mariaa, vaimoasi; sill{ se, mik{ h{ness{ on siinnyt, on Pyh{st{ Hengest{. Ja h{n on synnytt{v{ pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus, sill{ h{n on vapahtava kansansa heid{n synneist{ns{." T{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt{{ pojan, ja t{lle on annettava nimi Immanuel", mik{ k{{nnettyn{ on: Jumala meid{n kanssamme. Her{tty{{n unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli k{skenyt h{nen tehd{, ja otti vaimonsa tyk|ns{ eik{ yhtynyt h{neen, ennenkuin h{n oli synnytt{nyt pojan. Ja h{n antoi h{nelle nimen Jeesus.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemiss{ kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tiet{ji{ tuli it{isilt{ mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Miss{ on se {sken syntynyt juutalaisten kuningas? Sill{ me n{imme h{nen t{htens{ it{isill{ mailla ja olemme tulleet h{nt{ kumartamaan." Kun kuningas Herodes sen kuuli, h{mm{styi h{n ja koko Jerusalem h{nen kanssaan. Ja h{n kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heilt{, miss{ Kristus oli syntyv{. He sanoivat h{nelle: "Juudean Beetlehemiss{; sill{ n{in on kirjoitettu profeetan kautta: 'Ja sin{ Beetlehem, sin{ Juudan seutu, et suinkaan ole v{h{isin Juudan ruhtinasten joukossa, sill{ sinusta on l{htev{ hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." Silloin Herodes kutsui salaa tiet{j{t tyk|ns{ ja tutkiskeli heilt{ tarkoin, mihin aikaan t{hti oli ilmestynyt. Ja h{n l{hetti heid{t Beetlehemiin sanoen: "Menk{{ ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen l|yd{tte, niin ilmoittakaa minulle, ett{ min{kin tulisin h{nt{ kumartamaan". Kuultuaan kuninkaan sanat he l{htiv{t matkalle; ja katso, t{hti, jonka he olivat it{isill{ mailla n{hneet, kulki heid{n edell{{n, kunnes se tuli sen paikan p{{lle, jossa lapsi oli, ja pys{htyi siihen. N{hdess{{n t{hden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he meniv{t huoneeseen ja n{kiv{t lapsen ynn{ Marian, h{nen {itins{. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat h{nt{, avasivat aarteensa ja antoivat h{nelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heit{ unessa Herodeksen tyk| palaamasta, ja he meniv{t toista tiet{ takaisin omaan maahansa. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja pakene Egyptiin, ja ole siell{ siihen asti, kuin min{ sinulle sanon; sill{ Herodes on etsiv{ lasta surmatakseen h{net". Niin h{n nousi, otti y|ll{ lapsen ja h{nen {itins{ ja l{hti Egyptiin. Ja h{n oli siell{ Herodeksen kuolemaan asti; ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptist{ min{ kutsuin poikani". Silloin Herodes, n{hty{{n, ett{ tiet{j{t olivat h{net pett{neet, vihastui kovin ja l{hetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemist{ ja koko sen ymp{rist|st{, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin h{n oli aikaa tiet{jilt{ tarkoin tiedustellut. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "[{ni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eik{ lohdutuksesta huoli, kun heit{ ei en{{ ole". Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptiss{ ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja mene Israelin maahan, sill{ ne ovat kuolleet, jotka v{ijyiv{t lapsen henke{". Niin h{n nousi, otti lapsen ja h{nen {itins{ ja meni Israelin maahan. Mutta kun h{n kuuli, ett{ Arkelaus hallitsi Juudeaa is{ns{ Herodeksen j{lkeen, niin h{n pelk{si menn{ sinne. Ja h{n sai unessa Jumalalta k{skyn ja l{hti Galilean alueelle. Ja sinne tultuaan h{n asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; ett{ k{visi toteen, mik{ profeettain kautta on puhuttu: "H{n on kutsuttava Nasaretilaiseksi".

Niin{ p{ivin{ tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean er{maassa ja sanoi: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Sill{ h{n on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'." Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{nen ruokanaan oli hein{sirkat ja mets{hunaja. Silloin vaelsi h{nen tyk|ns{ Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ymp{rist|, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntins{. Mutta n{hdess{{n paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle h{n sanoi heille: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on neuvonut teit{ pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, {lk{{k{ luulko saattavanne sanoa mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ Aabraham'; sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Min{ kastan teid{t vedell{ parannukseen, mutta se, joka minun j{ljess{ni tulee, on minua v{kev{mpi, jonka kenki{k{{n min{ en ole kelvollinen kantamaan; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet h{n polttaa sammumattomassa tulessa." Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tyk| h{nen kastettavakseen. Mutta t{m{ esteli h{nt{ sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sin{ tulet minun tyk|ni!" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Salli nyt; sill{ n{in meid{n sopii t{ytt{{ kaikki vanhurskaus". Silloin h{n salli sen h{nelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi h{n kohta vedest{, ja katso, taivaat aukenivat, ja h{n n{ki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan h{nen p{{llens{. Ja katso, taivaista kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt".

Sitten Henki vei Jeesuksen yl|s er{maahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut nelj{kymment{ p{iv{{ ja nelj{kymment{ y|t{, tuli h{nen lopulta n{lk{. Silloin kiusaaja tuli h{nen luoksensa ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin k{ske n{iden kivien muuttua leiviksi". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ ainoastaan leiv{st{, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l{htee'." Silloin perkele otti h{net kanssansa pyh{{n kaupunkiin ja asetti h{net pyh{k|n harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus sanoi h{nelle: "Taas on kirjoitettu: '[l{ kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." Taas perkele otti h{net kanssansa sangen korkealle vuorelle ja n{ytti h{nelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi h{nelle: "T{m{n kaiken min{ annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene pois, saatana; sill{ kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pit{{ sinun kumartaman ja h{nt{ ainoata palveleman'." Silloin perkele j{tti h{net; ja katso, enkeleit{ tuli h{nen tyk|ns{, ja he tekiv{t h{nelle palvelusta. Mutta kun Jeesus kuuli, ett{ Johannes oli pantu vankeuteen, poistui h{n Galileaan. Ja h{n j{tti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - kansa, joka pimeydess{ istui, n{ki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus". Siit{ l{htien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki kaksi veljest{, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, h{nen veljens{, heitt{m{ss{ verkkoa j{rveen; sill{ he olivat kalastajia. Ja h{n sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen teist{ ihmisten kalastajia". Niin he j{ttiv{t kohta verkot ja seurasivat h{nt{. Ja k{ydess{{n siit{ eteenp{in h{n n{ki toiset kaksi veljest{, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, venheess{ is{ns{ Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja h{n kutsui heid{t. Niin he j{ttiv{t kohta venheen ja is{ns{ ja seurasivat h{nt{. Ja h{n kierteli kautta koko Galilean ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mit{ kansassa oli. Ja maine h{nest{ levisi koko Syyriaan, ja h{nen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja h{n paransi heid{t. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

Kun h{n n{ki kansanjoukot, nousi h{n vuorelle; ja kun h{n oli istuutunut, tulivat h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{. Niin h{n avasi suunsa ja opetti heit{ ja sanoi: "Autuaita ovat hengellisesti k|yh{t, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sill{ he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sill{ he saavat maan peri{. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sill{ heid{t ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sill{ he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassyd{miset, sill{ he saavat n{hd{ Jumalan. Autuaita ovat rauhantekij{t, sill{ heid{t pit{{ Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden t{hden vainotaan, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun t{hteni teit{ solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teist{ kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sill{ teid{n palkkanne on suuri taivaissa. Sill{ samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teit{. Te olette maan suola; mutta jos suola k{y mauttomaksi, mill{ se saadaan suolaiseksi? Se ei en{{ kelpaa mihink{{n muuhun kuin pois heitett{v{ksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylh{{ll{ vuorella oleva kaupunki olla k{tk|ss{; eik{ lamppua sytytet{ ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teid{n valonne ihmisten edess{, ett{ he n{kisiv{t teid{n hyv{t tekonne ja ylist{isiv{t teid{n Is{{nne, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en min{ ole tullut kumoamaan, vaan t{ytt{m{{n. Sill{ totisesti min{ sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pienink{{n kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sent{hden, joka purkaa yhdenk{{n n{ist{ pienimmist{ k{skyist{ ja sill{ tavalla opettaa ihmisi{, se pit{{ pienimm{ksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niit{ noudattaa ja niin opettaa, se pit{{ kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sill{ min{ sanon teille: ellei teid{n vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette p{{se taivasten valtakuntaan. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeens{, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sin{ tyhj{np{iv{inen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sin{ hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sent{hden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siell{ muistat, ett{ veljell{si on jotakin sinua vastaan, niin j{t{ lahjasi siihen alttarin eteen, ja k{y ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin viel{ olet h{nen kanssaan tiell{, ettei riitapuolesi vet{isi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. Te olette kuulleet sanotuksi: '[l{ tee huorin'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten h{nt{, on jo syd{mess{{n tehnyt huorin h{nen kanssansa. Jos sinun oikea silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi heitet{{n helvettiin. Ja jos sinun oikea k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi menee helvettiin. On sanottu: 'Joka hylk{{ vaimonsa, antakoon h{nelle erokirjan'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden, saattaa h{net tekem{{n huorin, ja joka nai hylj{tyn, tekee huorin. Viel{ olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ vanno v{{rin', ja: 'T{yt{ Herralle valasi'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ ensink{{n vannoko, {lk{{ taivaan kautta, sill{ se on Jumalan valtaistuin, {lk{{k{ maan kautta, sill{ se on h{nen jalkojensa astinlauta, {lk{{ my|sk{{n Jerusalemin kautta, sill{ se on suuren Kuninkaan kaupunki; {l{k{ vanno p{{si kautta, sill{ et sin{ voi yht{k{{n hiusta tehd{ valkeaksi etk{ mustaksi; vaan olkoon teid{n puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mit{ siihen lis{t{{n, se on pahasta. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silm{ silm{st{ ja hammas hampaasta'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ tehk| pahalle vastarintaa; vaan jos joku ly| sinua oikealle poskelle, k{{nn{ h{nelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi k{yd{ oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna h{nen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje h{nen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, {l{k{ k{{nn{ selk{{si sille, joka sinulta lainaa pyyt{{. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta l{himm{ist{si ja vihaa vihollistasi'. Mutta min{ sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teit{ vainoavat, ett{ olisitte Is{nne lapsia, joka on taivaissa; sill{ h{n antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin v{{rille kuin vanhurskaillekin. Sill{ jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mik{ palkka teille siit{ on tuleva? Eiv{tk| publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte yst{v{llisyytt{ ainoastaan veljillenne, mit{ erinomaista te siin{ teette? Eiv{tk| pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te t{ydelliset, niinkuin teid{n taivaallinen Is{nne t{ydellinen on."

"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten n{hden, ett{ he teit{ katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Is{lt{nne, joka on taivaissa. Sent{hden, kun annat almuja, {l{ soitata torvea edell{si, niinkuin ulkokullatut tekev{t synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistyst{ ihmisilt{. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ almua annat, {lk||n vasen k{tesi tiet{k|, mit{ oikea k{tesi tekee, ett{ almusi olisi salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, {lk{{ olko niinkuin ulkokullatut; sill{ he mielell{{n seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, ett{ ihmiset heid{t n{kisiv{t. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sin{, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Is{{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin {lk{{ tyhji{ hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, ett{ heit{ heid{n monisanaisuutensa t{hden kuullaan. [lk{{ siis olko heid{n kaltaisiaan; sill{ teid{n Is{nne kyll{ tiet{{, mit{ te tarvitsette, ennenkuin h{nelt{ anottekaan. Rukoilkaa siis te n{in: Is{ meid{n, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa; anna meille t{n{ p{iv{n{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; ja anna meille meid{n velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meid{n velallisillemme; {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; vaan p{{st{ meid{t pahasta, Sill{ jos te annatte anteeksi ihmisille heid{n rikkomuksensa, niin teid{n taivaallinen Is{nne my|s antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei my|sk{{n teid{n Is{nne anna anteeksi teid{n rikkomuksianne. Ja kun paastoatte, {lk{{ olko synk{nn{k|isi{ niinkuin ulkokullatut; sill{ he tekev{t kasvonsa surkeiksi, ett{ ihmiset n{kisiv{t heid{n paastoavan. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ paastoat, niin voitele p{{si ja pese kasvosi, etteiv{t paastoamistasi n{kisi ihmiset, vaan sinun Is{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. [lk{{ kootko itsellenne aarteita maan p{{lle, miss{ koi ja ruoste raiskaa ja miss{ varkaat murtautuvat sis{{n ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, miss{ ei koi eik{ ruoste raiskaa ja miss{ eiv{t varkaat murtaudu sis{{n eiv{tk{ varasta. Sill{ miss{ sinun aarteesi on, siell{ on my|s sinun syd{mesi. Silm{ on ruumiin lamppu. Jos siis silm{si on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silm{si on viallinen, niin koko ruumiisi on pime{. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeytt{, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte tai mit{ joisitte, {lk{{k{ ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Eik| henki ole enemm{n kuin ruoka ja ruumis enemm{n kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa eiv{tk{ kokoa aittoihin, ja teid{n taivaallinen Is{nne ruokkii ne. Ettek| te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ kyyn{r{nk{{n vertaa? Ja mit{ te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, eik| paljoa ennemmin teit{, te v{h{uskoiset? [lk{{ siis murehtiko sanoen: 'Mit{ me sy|mme?' tahi: 'Mit{ me juomme?' tahi: 'Mill{ me itsemme vaatetamme?' Sill{ t{t{ kaikkea pakanat tavoittelevat. Teid{n taivaallinen Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n kaikkea t{t{ tarvitsevan. Vaan etsik{{ ensin Jumalan valtakuntaa ja h{nen vanhurskauttansa, niin my|s kaikki t{m{ teille annetaan. [lk{{ siis murehtiko huomisesta p{iv{st{, sill{ huominen p{iv{ pit{{ murheen itsest{{n. Riitt{{ kullekin p{iv{lle oma vaivansa."

"[lk{{ tuomitko, ettei teit{ tuomittaisi; sill{ mill{ tuomiolla te tuomitsette, sill{ teid{t tuomitaan; ja mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et huomaa malkaa omassa silm{ss{si? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, min{ otan rikan silm{st{si', ja katso, malka on omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, ja sitten sin{ n{et ottaa rikan veljesi silm{st{. [lk{{ antako pyh{{ koirille, {lk{{k{ heitt{k| helmi{nne sikojen eteen, etteiv{t ne tallaisi niit{ jalkoihinsa ja k{{ntyisi ja repisi teit{. Anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teist{ on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun t{m{ pyyt{{ h{nelt{ leip{{, taikka, kun h{n pyyt{{ kalaa, antaa h{nelle k{{rmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaa sit{, mik{ hyv{{ on, niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat! Sent{hden, kaikki, mit{ te tahdotte ihmisten teille tekev{n, tehk{{ my|s te samoin heille; sill{ t{m{ on laki ja profeetat. Menk{{ ahtaasta portista sis{lle. Sill{ se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siit{ sis{lle menev{t; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie el{m{{n, ja harvat ovat ne, jotka sen l|yt{v{t. Kavahtakaa v{{ri{ profeettoja, jotka tulevat teid{n luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sis{lt{ ovat raatelevaisia susia. Heid{n hedelmist{{n te tunnette heid{t. Eih{n orjantappuroista koota viiniryp{leit{ eik{ ohdakkeista viikunoita? N{in jokainen hyv{ puu tekee hyvi{ hedelmi{, mutta huono puu tekee pahoja hedelmi{. Ei saata hyv{ puu kasvaa pahoja hedelmi{ eik{ huono puu kasvaa hyvi{ hedelmi{. Jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Niin te siis tunnette heid{t heid{n hedelmist{{n. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', p{{se taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon. Moni sanoo minulle sin{ p{iv{n{: 'Herra, Herra, emmek| me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin min{ lausun heille julki: 'Min{ en ole koskaan teit{ tuntenut; menk{{ pois minun tyk|{ni, te laittomuuden tekij{t'. Sent{hden on jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymm{rt{v{iseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ksyiv{t sit{ huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sill{ se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani eik{ tee niiden mukaan, on verrattava tyhm{{n mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ks{htiv{t sit{ huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Ja kun Jeesus lopetti n{m{ puheet, olivat kansanjoukot h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ niinkuin heid{n kirjanoppineensa.

Kun h{n astui alas vuorelta, seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta h{n puhdistui pitalistaan. Ja Jeesus sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n; vaan mene ja n{yt{ itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Ja kun h{n saapui Kapernaumiin, tuli h{nen tyk|ns{ sadanp{{mies ja rukoili h{nt{ ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". H{n sanoi h{nelle: "Min{ tulen ja parannan h{net". Mutta sadanp{{mies vastasi ja sanoi: "Herra, en min{ ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehi{ k{skyni alaisina, ja min{ sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka h{nt{ seurasivat: "Totisesti min{ sanon teille: en ole kenell{k{{n Israelissa l|yt{nyt n{in suurta uskoa. Ja min{ sanon teille: monet tulevat id{st{ ja l{nnest{ ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitet{{n ulos pimeyteen; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys." Ja Jeesus sanoi sadanp{{miehelle: "Mene. Niinkuin sin{ uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sill{ hetkell{. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, n{ki h{n h{nen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Niin h{n koski t{m{n k{teen, ja kuume l{hti h{nest{; ja h{n nousi ja palveli h{nt{. Mutta illan tultua tuotiin h{nen tyk|ns{ monta riivattua. Ja h{n ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat h{n paransi; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "H{n otti p{{llens{ meid{n sairautemme ja kantoi meid{n tautimme". Mutta kun Jeesus n{ki paljon kansaa ymp{rill{{n, k{ski h{n l{hte{ toiselle rannalle. Ja er{s kirjanoppinut tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin h{n p{{ns{ kallistaisi". Ja er{s toinen h{nen opetuslapsistaan sanoi h{nelle: "Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Seuraa sin{ minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa". Ja h{n astui venheeseen, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja katso, j{rvell{ nousi kova myrsky, niin ett{ venhe peittyi aaltoihin; mutta h{n nukkui. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Herra, auta, me hukumme". H{n sanoi heille: "Te v{h{uskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin h{n nousi ja nuhteli tuulia ja j{rve{, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Millainen t{m{ on, kun sek{ tuulet ett{ meri h{nt{ tottelevat?" Kun h{n tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli h{nt{ vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista l{hteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sit{ tiet{ kulkea. Ja katso, he huusivat sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, sin{ Jumalan Poika? Oletko tullut t{nne vaivaamaan meit{ ennen aikaa?" Ja et{{ll{ heist{ k{vi suuri sikalauma laitumella. Niin riivaajahenget pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Jos ajat meid{t pois, niin l{het{ meid{t sikalaumaan". Ja h{n sanoi niille: "Menk{{". Silloin ne l{htiv{t heist{ ja meniv{t sikoihin. Ja katso, koko lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui veteen. Mutta paimentajat pakenivat; ja he meniv{t kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, my|skin sen, miten riivattujen oli k{ynyt. Ja katso, koko kaupunki l{hti Jeesusta vastaan; ja kun he h{net n{kiv{t, pyysiv{t he h{nt{ menem{{n pois heid{n alueeltaan.

Ja h{n astui venheeseen, meni j{lleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, h{nen tyk|ns{ tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielell{; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mieless{{n: "T{m{ pilkkaa Jumalaa". Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa syd{mess{nne? Sill{ kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja h{n nousi ja l{hti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen n{kiv{t, pelj{styiv{t he ja ylistiv{t Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille. Ja sielt{ kulkiessaan ohi Jeesus n{ki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntist{, ja he aterioivat Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nen opetuslapsilleen: "Miksi teid{n opettajanne sy| publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menk{{ ja oppikaa, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria'. Sill{ en min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" Niin Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi surra, niinkauan kuin ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sill{ semmoinen t{ytetilkku repii palasen vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. Eik{ nuorta viini{ lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat s{ilyv{t." Kun h{n t{t{ heille puhui, niin katso, er{s p{{mies tuli ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Minun tytt{reni kuoli juuri ik{{n, mutta tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, niin h{n virkoaa eloon". Niin Jeesus nousi ja seurasi h{nt{ opetuslapsinensa. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa tupsua. Sill{ h{n sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa h{nen vaippaansa, niin min{ tulen terveeksi". Silloin Jeesus k{{ntyi, n{ki h{net ja sanoi: "Tytt{reni, ole turvallisella mielell{; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sill{ hetkell{ nainen tuli terveeksi. Ja kun Jeesus tuli p{{miehen taloon ja n{ki huilunsoittajat ja h{lisev{n v{kijoukon, sanoi h{n: "Menk{{ pois, sill{ tytt| ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{. Mutta kun v{kijoukko oli ajettu ulos, meni h{n sis{lle ja tarttui h{nen k{teens{; ja tytt| nousi. Ja sanoma t{st{ levisi koko siihen maahan. Ja kun Jeesus kulki sielt{, seurasi h{nt{ kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meit{". Ja h{nen menty{ns{ huoneeseen sokeat tulivat h{nen tyk|ns{; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, ett{ min{ voin sen tehd{?" He sanoivat h{nelle: "Uskomme, Herra". Silloin h{n kosketti heid{n silmi{ns{ ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Ja heid{n silm{ns{ aukenivat. Ja Jeesus varoitti heit{ vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa t{st{ tiet{{". Mutta he meniv{t pois ja levittiv{t sanomaa h{nest{ koko siihen maahan. Ja katso, n{iden l{hdetty{ tuotiin h{nen tyk|ns{ mykk{ mies, joka oli riivattu. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykk{ puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "T{llaista ei ole Israelissa ikin{ n{hty". Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain p{{miehen voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kyl{t ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{hdess{{n kansanjoukot h{nen tuli heit{ s{{li, kun he olivat n{{ntyneet ja hylj{tyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin h{n sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi ty|miehi{ elonkorjuuseensa."

Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henki{ ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{m{ ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimm{inen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, h{nen veljens{, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, h{nen veljens{, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lis{nimelt{ Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka h{net kavalsi. N{m{ kaksitoista Jeesus l{hetti ja k{ski heit{ sanoen: "[lk||n tienne viek| pakanain luokse, {lk{{k{ menk| mihink{{n samarialaisten kaupunkiin, vaan menk{{ ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|. Ja miss{ kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut l{helle'. Parantakaa sairaita, her{tt{k{{ kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. [lk{{ varustako itsellenne kultaa, {lk{{ hopeata {lk{{k{ vaskea vy|h|nne, {lk{{ laukkua matkalle, {lk{{ kahta ihokasta, {lk{{ kenki{, {lk{{k{ sauvaa; sill{ ty|mies on ruokansa ansainnut. Ja mihin kaupunkiin tai kyl{{n te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siell{ on arvollinen, ja j{{k{{ h{nen luokseen, kunnes sielt{ l{hdette. Ja tullessanne taloon tervehtik{{ sit{. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teid{n rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teid{n rauhanne teille takaisin. Ja miss{ teit{ ei oteta vastaan eik{ teid{n sanojanne kuulla, l{htek{{ pois siit{ talosta tai siit{ kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti min{ sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis {lykk{{t kuin k{{rmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisi{, sill{ he vet{v{t teid{t oikeuksiin, ja synagoogissaan he teit{ ruoskivat; ja teid{t vied{{n maaherrain ja kuningasten eteen minun t{hteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vet{v{t teit{ oikeuteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tahi mit{ puhuisitte, sill{ teille annetaan sill{ hetkell{, mit{ teid{n on puhuminen. Sill{ ette te itse puhu, vaan teid{n Is{nne Henki puhuu teiss{. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teit{ vainotaan yhdess{ kaupungissa, paetkaa toiseen; sill{ totisesti min{ sanon teille: te ette ehdi loppuun k{yd{ Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eik{ palvelija parempi is{nt{{ns{. Opetuslapselle riitt{{, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen opettajalleen, ja palvelijalle, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen is{nn{lleen. Jos he perheenis{nt{{ ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemm{n h{nen perhev{ke{{n! [lk{{ siis pelj{tk| heit{. Sill{ ei ole mit{{n peitetty{, mit{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. Mink{ min{ sanon teille pime{ss{, se puhukaa p{iv{n valossa. Ja mink{ kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. [lk{{k{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, mutta eiv{t voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelj{tk{{ h{nt{, joka voi sek{ sielun ett{ ruumiin hukuttaa helvettiin. Eik| kahta varpusta myyd{ yhteen ropoon? Eik{ yksik{{n niist{ putoa maahan teid{n Is{nne sallimatta. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ siis pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sent{hden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edess{, min{kin tunnustan Is{ni edess{, joka on taivaissa. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, sen min{kin kiell{n Is{ni edess{, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut tuomaan rauhaa maan p{{lle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sill{ min{ olen tullut 'nostamaan pojan riitaan is{{ns{ vastaan ja tytt{ren {iti{ns{ vastaan ja mini{n anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat h{nen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa is{{ns{ taikka {iti{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tyt{rt{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota risti{ns{ ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka l|yt{{ el{m{ns{, kadottaa sen; ja joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Joka ottaa tyk|ns{ teid{t, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa minut tyk|ns{, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Joka profeetan ottaa tyk|ns{ profeetan nimen t{hden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tyk|ns{ vanhurskaan nimen t{hden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyv{ns{ antaa yhdelle n{ist{ pienist{ maljallisen kylm{{ vett{, h{nen juodaksensa, opetuslapsen nimen t{hden, totisesti min{ sanon teille: h{n ei j{{ palkkaansa vaille."

Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki n{m{ k{skyt, niin h{n l{hti sielt{ opettamaan ja saarnaamaan heid{n kaupunkeihinsa. Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, l{hetti h{n opetuslapsiansa sanomaan h{nelle: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa Johannekselle, mit{ kuulette ja n{ette: sokeat saavat n{k|ns{, ja rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet her{tet{{n, ja k|yhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mit{ te l{hditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun eteesi'. Totisesti min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta v{h{isin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin h{n. Mutta Johannes Kastajan p{ivist{ t{h{n asti hy|k{t{{n taivasten valtakuntaa vastaan, ja hy|kk{{j{t tempaavat sen itselleen. Sill{ kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: h{n on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin min{ vertaan t{m{n sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette valittaneet'. Sill{ Johannes tuli, h{n ei sy| eik{ juo, ja he sanovat: 'H{ness{ on riivaaja'. Ihmisen Poika tuli, h{n sy| ja juo, ja he sanovat: 'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten yst{v{{!' Ja viisaus on oikeaksi n{ytetty teoissansa." Sitten h{n rupesi nuhtelemaan niit{ kaupunkeja, joissa useimmat h{nen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siit{, etteiv{t ne olleet tehneet parannusta: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teiss{, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta min{ sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin teid{n. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi viel{ t{n{kin p{iv{n{. Mutta min{ sanon teille: Sodoman maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sinun." Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ kukaan muu tunne Poikaa kuin Is{, eik{ Is{{ tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa. Tulkaa minun tyk|ni, kaikki ty|t{tekev{iset ja raskautetut, niin min{ annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni p{{llenne ja oppikaa minusta, sill{ min{ olen hiljainen ja n|yr{ syd{melt{; niin te l|yd{tte levon sielullenne. Sill{ minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keve{."

Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja h{nen opetuslastensa oli n{lk{, ja he rupesivat katkomaan t{hk{p{it{ ja sy|m{{n. Mutta kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekev{t, mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina". Niin h{n sanoi heille: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he s|iv{t n{kyleiv{t, joita ei h{nen eik{ h{nen seuralaistensa ollut lupa sy|d{, vaan ainoastaan pappien? Tai ettek| ole lukeneet laista, ett{ papit sapattina pyh{k|ss{ rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syytt|m{t? Mutta min{ sanon teille: t{ss{ on se, joka on pyh{kk|{ suurempi. Mutta jos tiet{isitte, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria', niin te ette tuomitsisi syytt|mi{. Sill{ Ihmisen Poika on sapatin herra." Ja h{n l{hti sielt{ ja tuli heid{n synagoogaansa. Ja katso, siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen h{nt{ vastaan. Niin h{n sanoi heille: "Kuka teist{ on se mies, joka ei, jos h{nen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sit{ yl|s? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sent{hden on lupa tehd{ sapattina hyv{{." Sitten h{n sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi!" Ja h{n ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin. Niin fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa h{net. Mutta kun Jeesus huomasi sen, v{istyi h{n sielt{ pois. Ja monet seurasivat h{nt{, ja h{n paransi heid{t kaikki, ja h{n varoitti vakavasti heit{ saattamasta h{nt{ julki; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Katso, minun palvelijani, jonka min{ olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; min{ panen Henkeni h{neen, ja h{n on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei h{n riitele eik{ huuda, ei h{nen {{nt{ns{ kuule kukaan kaduilla. S{rjetty{ ruokoa h{n ei muserra, ja suitsevaista kynttil{nsyd{nt{ h{n ei sammuta, kunnes h{n saattaa oikeuden voittoon. Ja h{nen nimeens{ pakanat panevat toivonsa." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ riivattu mies, joka oli sokea ja mykk{, ja h{n paransi h{net, niin ett{ mykk{ puhui ja n{ki. Ja kaikki kansa h{mm{styi ja sanoi: "Eik|h{n t{m{ ole Daavidin poika?" Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "T{m{ ei aja riivaajia ulos kenenk{{n muun kuin Beelsebulin, riivaajain p{{miehen, voimalla". Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu autioksi, eik{ mik{{n kaupunki tai talo, joka riitautuu itsens{ kanssa, pysy pystyss{. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin h{n on riitautunut itsens{ kanssa; kuinka siis h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Ja jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? Niinp{ he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. Mutta jos min{ Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ h{nen tavaroitansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{? Vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sent{hden min{ sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin h{nelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyh{{ Henke{ vastaan, niin h{nelle ei anteeksi anneta, ei t{ss{ maailmassa eik{ tulevassa. Joko tehk{{ puu hyv{ksi ja sen hedelm{ hyv{ksi, tahi tehk{{ puu huonoksi ja sen hedelm{ huonoksi; sill{ hedelm{st{ puu tunnetaan. Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te saattaisitte hyv{{ puhua, kun itse olette pahoja? Sill{ syd{men kyllyydest{ suu puhuu. Hyv{ ihminen tuo hyv{n runsaudesta esille hyv{{, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta min{ sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, mink{ ihmiset puhuvat, pit{{ heid{n tekem{n tili tuomiop{iv{n{. Sill{ sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat h{nelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme n{hd{ sinulta merkin". Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin profeetta Joonaan merkki. Sill{ niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{, niin on my|s Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Joonas. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle t{m{n sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Salomo. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eik{ l|yd{. Silloin se sanoo: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhj{n{ ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm{iset. Niin k{y my|s t{lle pahalle sukupolvelle." H{nen viel{ puhuessaan kansalle, katso, h{nen {itins{ ja veljens{ seisoivat ulkona, tahtoen h{nt{ puhutella. Niin joku sanoi h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". Mutta h{n vastasi ja sanoi sille, joka sen h{nelle ilmoitti: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun veljeni?" Ja h{n ojensi k{tens{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! Sill{ jokainen, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja {itini."

Sin{ p{iv{n{ Jeesus l{hti asunnostaan ja istui j{rven rannalle. Ja h{nen tyk|ns{ kokoontui paljon kansaa, jonka t{hden h{n astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja h{n puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylv{j{ meni kylv{m{{n. Ja h{nen kylv{ess{{n putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t ne. Toiset putosivat kallioper{lle, jossa niill{ ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niill{ ei ollut syv{{ maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niill{ ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyv{{n maahan ja antoivat sadon, mitk{ sata, mitk{ kuusikymment{, mitk{ kolmekymment{ jyv{{. Jolla on korvat, se kuulkoon." Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{t{hden sin{ puhut heille vertauksilla?" H{n vastasi ja sanoi: "Sent{hden, ett{ teid{n on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heid{n ei ole annettu. Sill{ sille, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva ylt{kyllin; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Sent{hden min{ puhun heille vertauksilla, ett{ he n{kevin silmin eiv{t n{e ja kuulevin korvin eiv{t kuule, eiv{tk{ ymm{rr{. Ja heiss{ k{y toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, {lk{{k{ ymm{rt{k|, ja n{kem{ll{ n{hk{{, {lk{{k{ k{sitt{k|. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, etteiv{t he n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, eiv{t ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ parantaisi.' Mutta autuaat ovat teid{n silm{nne, koska ne n{kev{t, ja teid{n korvanne, koska ne kuulevat. Sill{ totisesti min{ sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet. Kuulkaa siis te vertaus kylv{j{st{: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eik{ ymm{rr{, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mik{ h{nen syd{meens{ kylvettiin. T{m{ on se, mik{ kylvettiin tien oheen. Mik{ kallioper{lle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta h{nell{ ei ole juurta itsess{{n, vaan h{n kest{{ ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan t{hden, niin h{n heti lankeaa pois. Mik{ taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta t{m{n maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja h{n j{{ hedelm{tt|m{ksi. Mutta mik{ hyv{{n maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymm{rt{{ sen ja my|s tuottaa hedelm{n ja tekee, mik{ sata jyv{{, mik{ kuusikymment{, mik{ kolmekymment{." Toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyv{n siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa h{nen vihamiehens{ tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelm{{, silloin lustekin tuli n{kyviin. Niin perheenis{nn{n palvelijat tulivat ja sanoivat h{nelle: 'Herra, etk| kylv{nyt peltoosi hyv{{ siement{? Mist{ siihen sitten on tullut lustetta?' H{n sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat h{nelle: 'Tahdotko, ett{ menemme ja kokoamme sen?' Mutta h{n sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyht{isi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdess{ elonleikkuuseen asti; ja elonaikana min{ sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'" Viel{ toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenist{ pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin ett{ taivaan linnut tulevat ja tekev{t pes{ns{ sen oksille." Taas toisen vertauksen h{n puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". T{m{n kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille mit{{n; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Min{ avaan suuni vertauksiin, min{ tuon ilmi sen, mik{ on ollut salassa maailman perustamisesta asti". Sitten h{n laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Selit{ meille vertaus pellon lusteesta". Niin h{n vastasi ja sanoi: "Hyv{n siemenen kylv{j{ on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyv{ siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika l{hett{{ enkelins{, ja he kokoavat h{nen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekev{t laittomuutta, ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Is{ns{ valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. Taivasten valtakunta on peltoon k{tketyn aarteen kaltainen, jonka mies l|ysi ja k{tki; ja siit{ iloissaan h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen pellon. Viel{ taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmi{, ja l|ydetty{{n yhden kallisarvoisen helmen h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen. Viel{ taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli t{yteen, vetiv{t he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyv{t astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. N{in on k{yv{ maailman lopussa; enkelit l{htev{t ja erottavat pahat vanhurskaista ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Oletteko ymm{rt{neet t{m{n kaiken?" He vastasivat h{nelle: "Olemme". Ja h{n sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenis{nn{n kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ vertaukset, l{hti h{n sielt{. Ja h{n tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heit{ heid{n synagoogassaan, niin ett{ he h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ h{nell{ on t{m{ viisaus ja n{m{ voimalliset teot? Eik| t{m{ ole se rakentajan poika? Eik| h{nen {itins{ ole nimelt{{n Maria ja h{nen veljens{ Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole kaikki meid{n parissamme? Mist{ sitten h{nell{ on t{m{ kaikki?" Ja he loukkaantuivat h{neen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan". Ja heid{n ep{uskonsa t{hden h{n ei tehnyt siell{ monta voimallista tekoa.

Siihen aikaan nelj{nnysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta. Ja h{n sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; h{n on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ vaikuttavat". Sill{ Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut h{net ja pannut vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Johannes oli sanonut h{nelle: "Sinun ei ole lupa pit{{ h{nt{". Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelk{si kansaa, sill{ he pitiv{t h{nt{ profeettana. Mutta kun Herodeksen syntym{p{iv{ tuli, tanssi Herodiaan tyt{r heid{n edess{{n, ja se miellytti Herodesta; sent{hden h{n valalla vannoen lupasi antaa h{nelle, mit{ ikin{ h{n anoisi. Niin h{n {itins{ yllytyksest{ sanoi: "Anna tuoda minulle t{nne lautasella Johannes Kastajan p{{". Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n k{ski antaa sen. Ja h{n l{hetti ly|m{{n Johannekselta p{{n poikki vankilassa. Ja h{nen p{{ns{ tuotiin lautasella ja annettiin tyt|lle; ja t{m{ vei sen {idilleen. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat ja ottivat h{nen ruumiinsa ja hautasivat h{net; ja he meniv{t ja ilmoittivat asian Jeesukselle. Kun Jeesus sen kuuli, l{hti h{n sielt{ venheell{ autioon paikkaan, yksin{isyyteen. Ja t{m{n kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista h{nen j{lkeens{. Ja astuessaan maihin Jeesus n{ki paljon kansaa, ja h{nen k{vi heit{ s{{liksi, ja h{n paransi heid{n sairaansa. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja p{iv{ on jo pitk{lle kulunut; laske siis kansa luotasi, ett{ he menisiv{t kyliin ostamaan itsellens{ ruokaa". Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heid{n tarvitse menn{ pois; antakaa te heille sy|d{". He sanoivat h{nelle: "Meill{ ei ole t{{ll{ muuta kuin viisi leip{{ ja kaksi kalaa". Mutta h{n sanoi: "Tuokaa ne t{nne minulle". Ja h{n k{ski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leiv{t opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, sill{ aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan h{n nousi vuorelle yksin{isyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli h{n siell{ yksin{ns{. Mutta venhe oli jo monen vakomitan p{{ss{ maasta, aaltojen ahdistamana, sill{ tuuli oli vastainen. Ja nelj{nnell{ y|vartiolla Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ k{vellen j{rven p{{ll{. Kun opetuslapset n{kiv{t h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{, pelj{styiv{t he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heit{ kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Pietari vastasi h{nelle ja sanoi: "Jos se olet sin{, Herra, niin k{ske minun tulla tyk|si vett{ my|ten". H{n sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheest{ ja k{veli vetten p{{ll{ menn{kseen Jeesuksen tyk|. Mutta n{hdess{{n, kuinka tuuli, h{n pelj{styi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". Niin Jeesus kohta ojensi k{tens{, tarttui h{neen ja sanoi h{nelle: "Sin{ v{h{uskoinen, miksi ep{ilit?" Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheess{-olijat kumarsivat h{nt{ ja sanoivat: "Totisesti sin{ olet Jumalan Poika". Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat h{net, l{hettiv{t he sanan kaikkeen ymp{rist||n, ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysiv{t h{nelt{, ett{ vain saisivat koskea h{nen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinn{iss{{nt|{? Sill{ he eiv{t pese k{si{{n ruvetessaan aterialle." Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan k{skyn perinn{iss{{nt|nne t{hden? Sill{ Jumala on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo is{lleen tai {idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa is{{ns{ eik{ {iti{ns{. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nt|nne t{hden. Te ulkokullatut, oikein teist{ Esaias ennusti, sanoen: 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisk{skyj{'." Ja h{n kutsui kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymm{rt{k{{. Ei saastuta ihmist{ se, mik{ menee suusta sis{{n; vaan mik{ suusta k{y ulos, se saastuttaa ihmisen." Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat h{nelle: "Tied{tk|, ett{ fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Is{ni ei ole istuttanut, on juurineen revitt{v{ pois. [lk{{ heist{ v{litt{k|: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Selit{ meille t{m{ vertaus". Mutta Jeesus sanoi: "Viel{k| tekin olette ymm{rt{m{tt|mi{? Ettek| k{sit{, ett{ kaikki, mik{ k{y suusta sis{{n, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mik{ k{y suusta ulos, se tulee syd{mest{, ja se saastuttaa ihmisen. Sill{ syd{mest{ l{htev{t pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, v{{r{t todistukset, jumalanpilkkaamiset. N{m{ ihmisen saastuttavat; mutta pesem{tt|min k{sin sy|minen ei saastuta ihmist{." Ja Jeesus l{hti sielt{ ja vet{ytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niilt{ seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tyt{rt{ni." Mutta h{n ei vastannut h{nelle sanaakaan. Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat h{nt{ sanoen: "P{{st{ h{net menem{{n, sill{ h{n huutaa meid{n j{lkeemme". H{n vastasi ja sanoi: "Minua ei ole l{hetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|". Mutta vaimo tuli ja kumarsi h{nt{ ja sanoi: "Herra, auta minua". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n penikatkin niit{ muruja, jotka heid{n herrainsa p|yd{lt{ putoavat". Silloin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja h{nen tytt{rens{ oli siit{ hetkest{ terve. Ja Jeesus l{hti sielt{ ja tuli Galilean j{rven rannalle; ja h{n nousi vuorelle ja istui sinne. Ja h{nen tyk|ns{ tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykki{ ja paljon muita, ja laskivat heid{t h{nen jalkojensa juureen; ja h{n paransi heid{t, niin ett{ kansa ihmetteli n{hdess{{n mykk{in puhuvan, raajarikkojen olevan terveit{, rampojen k{velev{n ja sokeain n{kev{n; ja he ylistiv{t Israelin Jumalaa. Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi: "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{; enk{ min{ tahdo laskea heit{ sy|m{tt{ menem{{n, etteiv{t n{{ntyisi matkalla". Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Mist{ me saamme t{{ll{ er{maassa niin paljon leip{{, ett{ voimme ravita noin suuren kansanjoukon?" Jeesus sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on?" He sanoivat: "Seitsem{n, ja muutamia kalasia". Niin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{ ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n t{ytt{ vasullista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli nelj{tuhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja laskettuaan kansan tyk|{ns{ h{n astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.

Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat h{nen luoksensa ja kiusasivat h{nt{ pyyt{en h{nt{ n{ytt{m{{n heille merkin taivaasta. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selke{ ilma, sill{ taivas ruskottaa', ja aamulla: 'T{n{{n tulee rajuilma, sill{ taivas ruskottaa ja on synkk{'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkej{ ette osaa. T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki." Ja h{n j{tti heid{t ja meni pois. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leip{{ mukaansa. Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta". Niin he puhuivat kesken{{n sanoen: "Emme ottaneet leip{{ mukaamme". Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n: "Te v{h{uskoiset, mit{ puhutte kesken{nne siit{, ettei teill{ ole leip{{ mukananne? Ettek| viel{ k{sit{? Ja ettek| muista niit{ viitt{ leip{{ viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen, ettek{ niit{ seitsem{{ leip{{ nelj{lletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen? Kuinka te ette k{sit{, etten min{ puhunut teille leiv{st{? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymm{rsiv{t, ettei h{n k{skenyt kavahtamaan leiv{n hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi h{n opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". H{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Kristus, el{v{n Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Autuas olet sin{, Simon, Joonaan poika, sill{ ei liha eik{ veri ole sit{ sinulle ilmoittanut, vaan minun Is{ni, joka on taivaissa. Ja min{ sanon sinulle: sin{ olet Pietari, ja t{lle kalliolle min{ rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eiv{t sit{ voita. Min{ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja mink{ sin{ sidot maan p{{ll{, se on oleva sidottu taivaissa, ja mink{ sin{ p{{st{t maan p{{ll{, se on oleva p{{stetty taivaissa." Silloin h{n varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellek{{n sanomasta, ett{ h{n on Kristus. Siit{ l{htien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, ett{ h{nen piti menem{n Jerusalemiin ja k{rsim{n paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi nuhtelemaan h{nt{ sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, {lk||n se sinulle tapahtuko". Mutta h{n k{{ntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edest{ni, saatana; sin{ olet minulle pahennukseksi, sill{ sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on ihmisten". Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sill{ Ihmisen Poika on tuleva Is{ns{ kirkkaudessa enkeliens{ kanssa, ja silloin h{n maksaa kullekin h{nen tekojensa mukaan. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."

Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sek{ Jaakobin ja h{nen veljens{ Johanneksen ja vei heid{t korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n, ja h{nen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja h{nen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyiv{t Mooses ja Elias, jotka puhuivat h{nen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; jos tahdot, niin min{ teen t{h{n kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden". H{nen viel{ puhuessaan, katso, heid{t varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt; kuulkaa h{nt{". Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelj{styiv{t kovin. Niin Jeesus tuli heid{n tyk|ns{, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, {lk{{k{ pelj{tk|". Ja kun he nostivat silm{ns{, eiv{t he n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen yksin{{n. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heit{ sanoen: "[lk{{ kenellek{{n kertoko t{t{ n{ky{, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista". Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tulla ensin?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta min{ sanon teille, ett{ Elias on jo tullut. Mutta he eiv{t tunteneet h{nt{, vaan tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat. Samoin my|s Ihmisen Poika saa k{rsi{ heilt{." Silloin opetuslapset ymm{rsiv{t h{nen puhuneen heille Johannes Kastajasta. Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli h{nen tyk|ns{ muuan mies, polvistui h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sill{ h{n on kuunvaihetautinen ja k{rsii kovin; usein h{n kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. Ja min{ toin h{net sinun opetuslastesi tyk|, mutta he eiv{t voineet h{nt{ parantaa." Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sin{ ep{uskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n kanssanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net t{nne minun tyk|ni." Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se l{hti pojasta, ja poika oli siit{ hetkest{ terve. Sitten opetuslapset meniv{t Jeesuksen tyk| eriksens{ ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" Niin h{n sanoi heille: "Teid{n ep{uskonne t{hden; sill{ totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle vuorelle: 'Siirry t{{lt{ tuonne', ja se siirtyisi, eik{ mik{{n olisi teille mahdotonta". Ja kun he yhdess{ vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee yl|s". Ja he tulivat kovin murheellisiksi. Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eik| teid{n opettajanne maksa temppeliveroa?" H{n sanoi: "Maksaa". Ja kun h{n tuli huoneeseen, kysyi Jeesus h{nelt{ ensi sanaksi: "Mit{ arvelet, Simon? Keilt{ maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun h{n vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus h{nelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heit{ loukkaisi, niin mene ja heit{ onki j{rveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, l|yd{t hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."

Sill{ hetkell{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin h{n kutsui tyk|ns{ lapsen, asetti sen heid{n keskellens{ ja sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ellette k{{nny ja tule lasten kaltaisiksi, ette p{{se taivasten valtakuntaan. Sent{hden, joka n|yrtyy t{m{n lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut. Mutta joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi ripustettaisiin h{nen kaulaansa ja h{net upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten t{hden! Viettelysten t{ytyy kyll{ tulla; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun k{tesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena tai jalkapuolena p{{set el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat k{det tai molemmat jalat tallella, heitet{{n iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; parempi on sinun silm{puolena menn{ el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, heitet{{n helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yht{k{{n n{ist{ pienist{; sill{ min{ sanon teille, ett{ heid{n enkelins{ taivaissa n{kev{t aina minun Is{ni kasvot, joka on taivaissa. Mit{ arvelette? Jos jollakin ihmisell{ on sata lammasta ja yksi niist{ eksyy, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ vuorille ja mene etsim{{n eksynytt{? Ja jos h{n sen l|yt{{, totisesti min{ sanon teille: h{n iloitsee enemm{n siit{ kuin niist{ yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{, jotka eiv{t olleet eksyneet. Niin ei my|sk{{n teid{n taivaallisen Is{nne tahto ole, ett{ yksik{{n n{ist{ pienist{ joutuisi kadotukseen. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele h{nt{ kahdenkesken; jos h{n sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos h{n ei sinua kuule, niin ota viel{ yksi tai kaksi kanssasi, 'ett{ jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos h{n ei kuule heit{, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos h{n ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon h{n sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mink{ te sidotte maan p{{ll{, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, mink{ te p{{st{tte maan p{{ll{, on oleva p{{stetty taivaassa. Viel{ min{ sanon teille: jos kaksi teist{ maan p{{ll{ kesken{{n sopii mist{ asiasta tahansa, ett{ he sit{ anovat, niin he saavat sen minun Is{lt{ni, joka on taivaissa. Sill{ miss{ kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siin{ min{ olen heid{n keskell{ns{." Silloin Pietari meni h{nen tyk|ns{ ja sanoi h{nelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsem{n kertaa?" Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ sanon sinulle: ei seitsem{n kertaa, vaan seitsem{nkymment{ kertaa seitsem{n. Sent{hden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tili{. Ja kun h{n rupesi tilintekoon, tuotiin h{nen eteens{ er{s, joka oli h{nelle velkaa kymmenentuhatta leivisk{{. Mutta kun t{ll{ ei ollut, mill{ maksaa, niin h{nen herransa m{{r{si myyt{v{ksi h{net ja h{nen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle kaikki'. Niin herran k{vi s{{liksi sit{ palvelijaa, ja h{n p{{sti h{net ja antoi h{nelle velan anteeksi. Mutta menty{{n ulos se palvelija tapasi er{{n kanssapalvelijoistaan, joka oli h{nelle velkaa sata denaria; ja h{n tarttui h{neen, kuristi h{nt{ kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mink{ olet velkaa'. Niin h{nen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle'. Mutta h{n ei tahtonut, vaan meni ja heitti h{net vankeuteen, kunnes h{n maksaisi velkansa. Kun nyt h{nen kanssapalvelijansa n{kiv{t, mit{ tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja meniv{t ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mit{ oli tapahtunut. Silloin h{nen herransa kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Sin{ paha palvelija! Min{ annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sit{ minulta pyysit; eik| sinunkin olisi pit{nyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin min{kin sinua armahdin?' Ja h{nen herransa vihastui ja antoi h{net vanginvartijan k{siin, kunnes h{n maksaisi kaiken, mink{ oli h{nelle velkaa. N{in my|s minun taivaallinen Is{ni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne syd{mest{nne anteeksi."

Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ puheet, l{hti h{n Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle. Ja suuri kansan paljous seurasi h{nt{, ja h{n paransi heit{ siell{. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja he kiusasivat h{nt{ sanoen: "Onko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa mist{ syyst{ tahansa?" H{n vastasi ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, ett{ Luoja jo alussa 'loi heid{t mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." He sanoivat h{nelle: "Miksi sitten Mooses k{ski antaa erokirjan ja hylj{t{ h{net?" H{n sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden Mooses salli teid{n hylj{t{ vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta min{ sanon teille: joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hylj{tyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Jos miehen on n{in laita vaimoonsa n{hden, niin ei ole hyv{ naida". Mutta h{n sanoi heille: "Ei t{m{ sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sill{ on niit{, jotka syntym{st{{n, {itins{ kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niit{, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niit{, jotka taivasten valtakunnan t{hden ovat tehneet itsens{ avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseens{ sovittaa, se sovittakoon." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n panisi k{tens{ heid{n p{{lleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, {lk{{k{ est{k| heit{ tulemasta minun tyk|ni, sill{ senkaltaisten on taivasten valtakunta". Ja h{n pani k{tens{ heid{n p{{lleen ja l{hti sielt{ pois. Ja katso, er{s mies tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, mit{ hyv{{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ saisin iankaikkisen el{m{n?" Niin h{n sanoi h{nelle: "Miksi kysyt minulta, mik{ on hyv{{? On ainoastaan yksi, joka on hyv{. Mutta jos tahdot p{{st{ el{m{{n sis{lle, niin pid{ k{skyt." H{n sanoi h{nelle: "Mitk{?" Jeesus sanoi: "N{m{: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'". Nuorukainen sanoi h{nelle: "Kaikkia niit{ min{ olen noudattanut; mit{ minulta viel{ puuttuu?" Jeesus sanoi h{nelle: "Jos tahdot olla t{ydellinen, niin mene, myy, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli t{m{n sanan, meni h{n pois murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti min{ sanon teille: rikkaan on vaikea p{{st{ taivasten valtakuntaan. Ja viel{ min{ sanon teille: helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset sen kuulivat, h{mm{styiv{t he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". Silloin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mit{ me siit{ saamme?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: siin{ uudestisyntymisess{, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljist{ tai sisarista tai is{st{ tai {idist{ tai lapsista tai pelloista minun nimeni t{hden, on saava monin verroin takaisin ja periv{ iankaikkisen el{m{n. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimm{isiksi."

"Sill{ taivasten valtakunta on perheenis{nn{n kaltainen, joka varhain aamulla l{hti ulos palkkaamaan ty|miehi{ viinitarhaansa. Ja kun h{n oli sopinut ty|miesten kanssa denarista p{iv{lt{, l{hetti h{n heid{t viinitarhaansa. Ja h{n l{hti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja n{ki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja h{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani, ja mik{ kohtuus on, sen min{ annan teille'. Niin he meniv{t. Taas h{n l{hti ulos kuudennen ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun h{n l{hti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi h{n viel{ toisia siell{ seisomassa; ja h{n sanoi heille: 'Miksi seisotte t{{ll{ kaiken p{iv{{ joutilaina?' He sanoivat h{nelle: 'Kun ei kukaan ole meit{ palkannut'. H{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani'. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu ty|miehet ja maksa heille palkka, viimeisist{ alkaen ensimm{isiin asti'. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimm{iset tulivat, luulivat he saavansa enemm{n; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen is{nt{{ vastaan ja sanoivat: 'N{m{ viimeiset ovat tehneet ty|t{ vain yhden hetken, ja sin{ teit heid{t meid{n vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet p{iv{n kuorman ja helteen'. Niin h{n vastasi er{{lle heist{ ja sanoi: 'Yst{v{ni, en min{ tee sinulle v{{ryytt{; etk| sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta min{ tahdon t{lle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enk| saa tehd{ omallani, mit{ tahdon? Vai onko silm{si nurja sent{hden, ett{ min{ olen hyv{?' N{in viimeiset tulevat ensimm{isiksi ja ensimm{iset viimeisiksi." Ja kun Jeesus l{hti kulkemaan yl|s Jerusalemiin, otti h{n ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena p{iv{n{ h{n on nouseva yl|s". Silloin Sebedeuksen poikain {iti tuli poikineen h{nen tyk|ns{ ja kumarsi h{nt{, aikoen anoa h{nelt{ jotakin. Niin h{n sanoi vaimolle: "Mit{ tahdot?" T{m{ sanoi h{nelle: "Sano, ett{ n{m{ minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi". Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tied{, mit{ anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ olen juova?" He sanoivat h{nelle: "Voimme". H{n sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Is{ni on sen valmistanut". Kun ne kymmenen sen kuulivat, n{rk{styiv{t he n{ihin kahteen veljekseen. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Te tied{tte, ett{ kansojen ruhtinaat herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. N{in {lk||n olko teill{ kesken{nne, vaan joka teid{n keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n palvelijanne, ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, se olkoon teid{n orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." Ja heid{n l{htiess{{n Jerikosta seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieress{; ja kun he kuulivat, ett{ Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Niin kansa nuhteli heit{ saadakseen heid{t vaikenemaan; mutta he huusivat sit{ enemm{n sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" He sanoivat h{nelle: "Herra, ett{ meid{n silm{mme aukenisivat". Niin Jeesuksen tuli heit{ s{{li, ja h{n kosketti heid{n silmi{ns{, ja kohta he saivat n{k|ns{ ja seurasivat h{nt{.

Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, \ljym{elle, silloin Jeesus l{hetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin te kohta l|yd{tte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; p{{st{k{{ ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niit{'; ja kohta h{n l{hett{{ ne." Mutta t{m{ tapahtui, ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tyt{r Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Niin opetuslapset meniv{t ja tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ k{skenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selk{{n vaatteensa, ja h{n istuutui niiden p{{lle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat h{nen edell{{n ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" Ja kun h{n tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka t{m{ on?" Niin kansa sanoi: "T{m{ on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista". Ja Jeesus meni pyh{kk||n; ja h{n ajoi ulos kaikki, jotka myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet. Ja h{n sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pit{{ kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siit{ ry|v{rien luolan." Ja h{nen tyk|ns{ pyh{k|ss{ tuli sokeita ja rampoja, ja h{n paransi heid{t. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet n{kiv{t ne ihmeet, joita h{n teki, ja lapset, jotka huusivat pyh{k|ss{ ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he n{rk{styiv{t ja sanoivat h{nelle: "Kuuletko, mit{ n{m{ sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettek| ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imev{isten suusta sin{ olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" Ja h{n j{tti heid{t ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siell{ y|t{. Kun h{n varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli h{nen n{lk{. Ja n{hdess{{n tien vieress{ viikunapuun h{n meni sen luo, mutta ei l|yt{nyt siit{ muuta kuin pelkki{ lehti{; ja h{n sanoi sille: "[lk||n sinusta ikin{ en{{ hedelm{{ kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset t{m{n n{kiv{t, ihmetteliv{t he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin {kisti kuivettui?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa ettek{ ep{ilisi, niin ette ainoastaan voisi tehd{ sit{, mik{ viikunapuussa tapahtui, vaan viel{p{, jos sanoisitte t{lle vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mit{ te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." Ja kun h{n oli mennyt pyh{kk||n, tulivat h{nen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat h{nen luoksensa ja sanoivat: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Ja kuka sinulle on antanut t{m{n vallan?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin min{kin sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mist{ Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisist{?" Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin meid{n t{ytyy pelj{t{ kansaa, sill{ kaikki pit{v{t Johannesta profeettana." Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tied{". Niin h{nkin sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mutta miten teist{ on? Miehell{ oli kaksi poikaa; ja h{n meni ensimm{isen luo ja sanoi: 'Poikani, mene t{n{{n tekem{{n ty|t{ minun viinitarhaani'. T{m{ vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta j{ljest{p{in h{n katui ja meni. Niin h{n meni toisen luo ja sanoi samoin. T{m{ taas vastasi ja sanoi: 'Min{ menen, herra', mutta ei mennytk{{n. Kumpi n{ist{ kahdesta teki is{ns{ tahdon?" He sanoivat: "Ensimm{inen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: publikaanit ja portot menev{t ennen teit{ Jumalan valtakuntaan. Sill{ Johannes tuli teid{n tyk|nne vanhurskauden tiet{, ja te ette uskoneet h{nt{, mutta publikaanit ja portot uskoivat h{nt{; ja vaikka te sen n{itte, ette j{ljest{p{ink{{n katuneet, niin ett{ olisitte h{nt{ uskoneet. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenis{nt{, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelm{in aika l{hestyi, l{hetti h{n palvelijoitansa viinitarhurien luokse perim{{n h{nelle tulevat hedelm{t. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni h{nen palvelijansa; mink{ he pieksiv{t, mink{ tappoivat, mink{ kivittiv{t. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimm{iset; ja n{ille he tekiv{t samoin. Mutta viimein h{n l{hetti heid{n luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t pojan, sanoivat he kesken{ns{: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin me saamme h{nen perint|ns{'. Ja he ottivat h{net kiinni ja heittiv{t ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mit{ h{n tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat h{nelle: "Nuo pahat h{n pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat h{nelle hedelm{t ajallansa". Jeesus sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n silmiss{mme'? Sent{hden min{ sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teilt{ pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmi{. Ja joka t{h{n kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat n{m{ h{nen vertauksensa, ymm{rsiv{t he, ett{ h{n puhui heist{. Ja he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta pelk{siv{t kansaa, koska se piti h{nt{ profeettana.

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi h{{t pojallensa. Ja h{n l{hetti palvelijansa kutsumaan h{ihin kutsuvieraita, mutta n{m{ eiv{t tahtoneet tulla. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, min{ olen valmistanut ateriani, minun h{rk{ni ja sy|ttil{{ni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa h{ihin'. Mutta he eiv{t siit{ v{litt{neet, vaan meniv{t pois, mik{ pellolleen, mik{ kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni h{nen palvelijansa, piteliv{t pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja l{hetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heid{n kaupunkinsa. Sitten h{n sanoi palvelijoillensa: 'H{{t ovat valmistetut, mutta kutsutut eiv{t olleet arvollisia. Menk{{ siis teiden risteyksiin ja kutsukaa h{ihin, keit{ tapaatte.' Ja palvelijat meniv{t ulos teille ja kokosivat kaikki, keit{ vain tapasivat, sek{ pahat ett{ hyv{t, ja h{{huone tuli t{yteen p|yt{vieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan p|yt{vieraita, n{ki h{n siell{ miehen, joka ei ollut puettu h{{vaatteisiin. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Yst{v{, kuinka sin{ olet tullut t{nne sis{lle, vaikka sinulla ei ole h{{vaatteita?' Mutta h{n j{i sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa h{nen jalkansa ja k{tens{ ja heitt{k{{ h{net ulos pimeyteen'. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Sill{ monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Silloin fariseukset meniv{t ja neuvottelivat, kuinka saisivat h{net sanoissa solmituksi. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ olet totinen ja opetat Jumalan tiet{ totuudessa, kenest{k{{n v{litt{m{tt{, sill{ sin{ et katso henkil||n. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? N{ytt{k{{ minulle veroraha." Niin he toivat h{nelle denarin. H{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat: "Keisarin". Silloin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Kun he sen kuulivat, ihmetteliv{t he ja j{ttiv{t h{net ja meniv{t pois. Sin{ p{iv{n{ tuli h{nen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin h{nen veljens{ naikoon h{nen vaimonsa ja her{tt{k||n siemenen veljelleen'. Keskuudessamme oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja kuoli; ja koska h{nell{ ei ollut j{lkel{ist{, j{tti h{n vaimonsa veljelleen. Niin my|s toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsem{st{ h{n siis yl|snousemuksessa on oleva? Sill{ kaikkien vaimona h{n on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa. Sill{ yl|snousemuksessa ei naida eik{ menn{ miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mit{ kuolleitten yl|snousemukseen tulee, ettek| ole lukeneet, mit{ Jumala on puhunut teille, sanoen: 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien." Ja sen kuullessaan kansa h{mm{styi h{nen oppiansa. Mutta kun fariseukset kuulivat, ett{ h{n oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja er{s heist{, joka oli lainoppinut, kysyi h{nelt{ kiusaten: "Opettaja, mik{ on suurin k{sky laissa?" Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si'. T{m{ on suurin ja ensimm{inen k{sky. Toinen, t{m{n vertainen, on: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'. N{iss{ kahdessa k{skyss{ riippuu kaikki laki ja profeetat." Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heilt{ sanoen: "Mit{ arvelette Kristuksesta? Kenen poika h{n on?" He sanoivat h{nelle: "Daavidin". H{n sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengess{ kutsuu h{nt{ Herraksi, sanoen: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. Jos siis Daavid kutsuu h{nt{ Herraksi, kuinka h{n on h{nen poikansa?" Ja kukaan ei voinut vastata h{nelle sanaakaan; eik{ siit{ p{iv{st{ l{htien yksik{{n en{{ rohjennut kysy{ h{nelt{ mit{{n.

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sent{hden, kaikki, mit{ he sanovat teille, se tehk{{ ja pit{k{{; mutta heid{n tekojensa mukaan {lk{{ tehk|, sill{ he sanovat, mutta eiv{t tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eiv{t tahdo niit{ sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekev{t sit{ varten, ett{ ihmiset heit{ katselisivat. He tekev{t raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimm{ist{ sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielell{{n, ett{ heit{ tervehdit{{n toreilla, ja ett{ ihmiset kutsuvat heit{ nimell{ 'rabbi'. Mutta te {lk{{ antako kutsua itse{nne rabbiksi, sill{ yksi on teid{n opettajanne, ja te olette kaikki velji{. Ja is{ksenne {lk{{ kutsuko ket{{n maan p{{ll{, sill{ yksi on teid{n Is{nne, h{n, joka on taivaissa. [lk{{k{ antako kutsua itse{nne mestareiksi, sill{ yksi on teid{n mestarinne, Kristus. Vaan joka teist{ on suurin, se olkoon teid{n palvelijanne. Mutta joka itsens{ ylent{{, se alennetaan; ja joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n. Mutta voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisilt{! Sill{ itse te ette mene sis{lle, ettek{ salli menev{isten sis{lle menn{. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierr{tte meret ja mantereet tehd{ksenne yhden k{{nnynn{isen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette h{nest{ helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Voi teit{, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'! Te tyhm{t ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhitt{{? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo sen p{{ll{ olevan uhrilahjan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhitt{{? Sent{hden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mit{ sen p{{ll{ on. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja h{nen kauttansa, joka siin{ asuu. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja h{nen kauttansa, joka sill{ istuu. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleist{ ja kuminoista, mutta j{t{tte sikseen sen, mik{ laissa on t{rkeint{: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! N{it{ tulisi noudattaa, eik{ noitakaan sikseen j{tt{{. Te sokeat taluttajat, jotka siivil|itte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{lt{ ne ovat t{ynn{ ry|st|{ ja hillitt|myytt{! Sin{ sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, ett{ sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyll{ n{ytt{v{t kauniilta, mutta ovat sis{lt{ t{ynn{ kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyll{ n{yt{tte ihmisten silmiss{ hurskailta, mutta sis{lt{ te olette t{ynn{ ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos me olisimme el{neet is{imme p{ivin{, emme olisi olleet osallisia heid{n kanssaan profeettain vereen'! Niin te siis todistatte itsest{nne, ett{ olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. T{ytt{k{{ siis te is{inne mitta. Te k{{rmeet, te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te p{{sisitte helvetin tuomiota pakoon? Sent{hden, katso, min{ l{het{n teid{n tyk|nne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heist{ te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heist{ te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; ett{ teid{n p{{llenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan p{{ll{ on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verest{ Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin v{lill{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ kaikki on tuleva t{m{n sukupolven p{{lle. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes te ette n{e minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen'."

Ja Jeesus l{hti ulos pyh{k|st{ ja meni pois; ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ n{ytt{m{{n h{nelle pyh{k|n rakennuksia. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Ettek| n{e n{it{ kaikkia? Totisesti min{ sanon teille: t{h{n ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta." Ja kun h{n istui \ljym{ell{, tulivat opetuslapset erikseen h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mik{ on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teit{ eksyt{. Sill{ monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen Kristus', ja he eksytt{v{t monta. Ja te saatte kuulla sotien melskett{ ja sanomia sodista; katsokaa, ettette pelj{sty. Sill{ n{in t{ytyy tapahtua, mutta t{m{ ei ole viel{ loppu. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja n{l{nh{t{{ ja maanj{ristyksi{ tulee monin paikoin. Mutta kaikki t{m{ on synnytystuskien alkua. Silloin teid{t annetaan vaivaan, ja teit{ tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni t{hden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta v{{r{{ profeettaa nousee, ja he eksytt{v{t monta. Ja sent{hden, ett{ laittomuus p{{see valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja t{m{ valtakunnan evankeliumi pit{{ saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Kun te siis n{ette h{vityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyh{ss{ paikassa - joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, {lk||n astuko alas noutamaan, mit{ h{nen huoneessansa on, ja joka on pellolla, {lk||n palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Mutta rukoilkaa, ettei teid{n pakonne tapahtuisi talvella eik{ sapattina. Sill{ silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan t{h{n asti eik{ milloinkaan tule. Ja ellei niit{ p{ivi{ olisi lyhennetty, ei mik{{n liha pelastuisi; mutta valittujen t{hden ne p{iv{t lyhennet{{n. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin {lk{{ uskoko. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja he tekev{t suuria tunnustekoja ja ihmeit{, niin ett{ eksytt{v{t, jos mahdollista, valitutkin. Katso, min{ olen sen teille edelt{ sanonut. Sent{hden, jos teille sanotaan: 'Katso, h{n on er{maassa', niin {lk{{ menk| sinne, tahi: 'Katso, h{n on kammiossa', niin {lk{{ uskoko. Sill{ niinkuin salama leimahtaa id{st{ ja n{kyy hamaan l{nteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. Miss{ raato on, sinne kotkat kokoontuvat. Mutta kohta niiden p{ivien ahdistuksen j{lkeen aurinko pimenee, eik{ kuu anna valoansa, ja t{hdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat j{rkkyv{t. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki n{kyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien p{{ll{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja h{n l{hett{{ enkelins{ suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat h{nen valittunsa nelj{lt{ ilmalta, taivasten {{rist{ hamaan toisiin {{riin. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n kaiken, tiet{k{{, ett{ se on l{hell{, oven edess{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki n{m{ tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t koskaan katoa. Mutta siit{ p{iv{st{ ja hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t taivasten enkelit, eik{ my|sk{{n Poika, vaan Is{ yksin. Sill{ niinkuin oli Nooan p{ivin{, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sill{ niinkuin ihmiset olivat niin{ p{ivin{ ennen vedenpaisumusta: s|iv{t ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin, eiv{tk{ tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heid{t kaikki; niin on my|s Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miest{ pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Kaksi naista on jauhamassa k{sikivill{; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, min{ p{iv{n{ teid{n Herranne tulee. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ y|vartiolla varas tulee, totta h{n valvoisi, eik{ sallisi taloonsa murtauduttavan. Sent{hden olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymm{rt{v{inen palvelija, jonka h{nen herransa on asettanut pit{m{{n huolta palvelusv{est{{n, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan havaitsee n{in tekev{n! Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa ly|m{{n kanssapalvelijoitaan ja sy| ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, ja hakkaa h{net kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys."

"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja l{htiv{t ylk{{ vastaan. Mutta viisi heist{ oli tyhm{{ ja viisi ymm{rt{v{ist{. Tyhm{t ottivat lamppunsa, mutta eiv{t ottaneet |ljy{ mukaansa. Mutta ymm{rt{v{iset ottivat |ljy{ astioihinsa ynn{ lamppunsa. Ylj{n viipyess{ tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta y|syd{nn{ kuului huuto: 'Katso, ylk{ tulee! Menk{{ h{nt{ vastaan.' Silloin kaikki n{m{ neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhm{t sanoivat ymm{rt{v{isille: 'Antakaa meille |ljy{nne, sill{ meid{n lamppumme sammuvat'. Mutta ymm{rt{v{iset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riit{ meille ja teille. Menk{{ ennemmin myyj{in luo ostamaan itsellenne.' Mutta heid{n l{hdetty{{n ostamaan ylk{ tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, meniv{t h{nen kanssansa h{ihin, ja ovi suljettiin. Ja my|hemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta h{n vastasi ja sanoi: 'Totisesti min{ sanon teille: min{ en tunne teit{'. Valvokaa siis, sill{ ette tied{ p{iv{{ ettek{ hetke{. Sill{ tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: h{n kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle h{n antoi viisi leivisk{{, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin h{nen kykyns{ mukaan, ja l{hti muille maille. Se, joka oli saanut viisi leivisk{{, meni kohta ja asioitsi niill{ ja voitti toiset viisi leivisk{{. Samoin kaksi leivisk{{ saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leivisk{n saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja k{tki siihen herransa rahan. Pitk{n ajan kuluttua n{iden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heid{n kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leivisk{{, ja toi toiset viisi leivisk{{ ja sanoi: 'Herra, viisi leivisk{{ sin{ minulle uskoit, katso, toiset viisi leivisk{{ min{ olen voittanut'. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' My|s se, joka oli saanut kaksi leivisk{{, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leivisk{{ sin{ minulle uskoit, katso, toiset kaksi leivisk{{ min{ olen voittanut'. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Sitten my|s se, joka oli saanut yhden leivisk{n, tuli ja sanoi: 'Herra, min{ tiesin sinut kovaksi mieheksi; sin{ leikkaat sielt{, mihin et ole kylv{nyt, ja kokoat sielt{, miss{ et ole eloa viskannut. Ja peloissani min{ menin ja k{tkin sinun leivisk{si maahan; katso, t{ss{ on omasi.' Mutta h{nen herransa vastasi ja sanoi h{nelle: 'Sin{ paha ja laiska palvelija! Sin{ tiesit minun leikkaavan sielt{, mihin en ole kylv{nyt, ja kokoavan sielt{, miss{ en ole viskannut. Sinun olisi siis pit{nyt j{tt{{ minun rahani rahanvaihtajille, niin min{ tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sent{hden leivisk{ h{nelt{ pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leivisk{{. Sill{ jokaiselle, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva ylt{kyllin; mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Ja heitt{k{{ tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys.' Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit h{nen kanssaan, silloin h{n istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja h{nen eteens{ kootaan kaikki kansat, ja h{n erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja h{n asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Is{ni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sill{ minun oli n{lk{, ja te annoitte minulle sy|d{; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; min{ olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; min{ olin alaston, ja te vaatetitte minut; min{ sairastin, ja te k{vitte minua katsomassa; min{ olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyk|ni.' Silloin vanhurskaat vastaavat h{nelle sanoen: 'Herra, milloin me n{imme sinut n{lk{isen{ ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me n{imme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me n{imme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tyk|si?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mit{ olette tehneet yhdelle n{ist{ minun v{himmist{ veljist{ni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten h{n my|s sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menk{{ pois minun tyk|{ni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja h{nen enkeleillens{. Sill{ minun oli n{lk{, ja te ette antaneet minulle sy|d{; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; min{ olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; min{ olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette k{yneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me n{imme sinut n{lk{isen{ tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmek{ sinua palvelleet?' Silloin h{n vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti min{ sanon teille: kaiken, mink{ olette j{tt{neet tekem{tt{ yhdelle n{ist{ v{himmist{, sen te olette j{tt{neet tekem{tt{ minulle'. Ja n{m{ menev{t pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen el{m{{n."

Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki n{m{ puheet, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Te tied{tte, ett{ kahden p{iv{n per{st{ on p{{si{inen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi". Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimm{isen papin palatsiin ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat h{net. Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteli{ kansassa". Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, tuli h{nen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo t{ynn{ kallisarvoista voidetta, mink{ h{n vuodatti Jeesuksen p{{h{n h{nen ollessaan aterialla. Mutta sen n{hdess{{n h{nen opetuslapsensa n{rk{styiv{t ja sanoivat: "Mit{ varten t{m{ haaskaus? Olisihan sen voinut myyd{ kalliista hinnasta ja antaa rahat k|yhille." Kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n heille: "Miksi pahoitatte t{m{n naisen mielt{? Sill{ h{n teki hyv{n ty|n minulle. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, mutta minua teill{ ei ole aina. Sill{ kun h{n valoi t{m{n voiteen minun ruumiilleni, teki h{n sen minun hautaamistani varten. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa maailmassa t{t{ evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ h{n teki, on mainittava h{nen muistoksensa." Silloin meni yksi niist{ kahdestatoista, nimelt{ Juudas Iskariot, ylipappien luo ja sanoi: "Mit{ tahdotte antaa minulle, niin min{ saatan h{net teid{n k{siinne?" Ja he maksoivat h{nelle kolmekymment{ hopearahaa. Ja siit{ hetkest{ h{n etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa h{net. Mutta ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Mihin tahdot, ett{ valmistamme p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" Niin h{n sanoi: "Menk{{ kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa h{nelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on l{hell{; sinun luonasi min{ sy|n p{{si{isaterian opetuslasteni kanssa'." Ja opetuslapset tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ k{skenyt, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun ehtoo tuli, asettui h{n aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heid{n sy|dess{{n h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ kavaltaa minut". Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa per{st{ sanomaan h{nelle: "Herra, en kai min{ ole se?" H{n vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti k{tens{ vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n ei olisi syntynyt." Niin Juudas, joka h{net kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai min{ ole se?" H{n sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanoit". Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja sy|k{{; t{m{ on minun ruumiini". Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa t{st{ kaikki; sill{ t{m{ on minun vereni, liiton veri, joka monen edest{ vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo t{t{ viinipuun antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ uutena teid{n kanssanne Is{ni valtakunnassa." Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. Silloin Jeesus sanoi heille: "T{n{ y|n{ te kaikki loukkaannutte minuun; sill{ kirjoitettu on: 'Min{ ly|n paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne Galileaan." Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin min{ en koskaan loukkaannu". Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{ y|n{, ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka minun pit{isi kuolla sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Samoin sanoivat my|s kaikki muut opetuslapset. Sitten Jeesus tuli heid{n kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, sill{ aikaa kuin min{ menen ja rukoilen tuolla". Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja h{n alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa minun kanssani". Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Is{ni, jos mahdollista on, niin menk||n minulta pois t{m{ malja; ei kuitenkaan niinkuin min{ tahdon, vaan niinkuin sin{". Ja h{n tuli opetuslasten tyk| ja tapasi heid{t nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yht{ hetke{ valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Taas h{n meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Is{ni, jos t{m{ malja ei voi menn{ minun ohitseni, minun sit{ juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ heid{n silm{ns{ olivat k{yneet raukeiksi. Ja h{n j{tti heid{t, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. Sitten h{n tuli opetuslasten tyk| ja sanoi heille: "Te nukutte viel{ ja lep{{tte! Katso, hetki on l{hell{, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se on l{hell{, joka minut kavaltaa." Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli Juudas, yksi niist{ kahdestatoista, ja h{nen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seip{{t k{siss{. Ja se, joka h{net kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n se on; ottakaa h{net kiinni". Ja kohta h{n meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Yst{v{ni, mit{ varten sin{ t{nne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, k{viv{t h{neen k{siksi ja ottivat h{net kiinni. Ja katso, er{s niist{, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi k{tens{, veti miekkansa ja iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois korvan. Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Pist{ miekkasi tuppeen; sill{ kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Is{{ni, niin ett{ h{n l{hett{isi heti minulle enemm{n kuin kaksitoista legionaa enkeleit{? Mutta kuinka silloin k{visiv{t toteen kirjoitukset, jotka sanovat, ett{ n{in pit{{ tapahtuman?" Sill{ hetkell{ Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ vangitsemaan. Joka p{iv{ min{ olen istunut pyh{k|ss{ opettamassa, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. Mutta t{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ profeettain kirjoitukset k{visiv{t toteen." Silloin kaikki opetuslapset j{ttiv{t h{net ja pakenivat. Mutta Jeesuksen kiinniottajat veiv{t h{net ylimm{isen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin esipihaan asti; ja h{n meni sinne ja istui palvelijain joukkoon n{hd{ksens{, kuinka lopulta k{visi. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t v{{r{{ todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, mutta eiv{t l|yt{neet, vaikka monta v{{r{{ todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, ja he sanoivat: "T{m{ on sanonut: 'Min{ voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakentaa'." Silloin ylimm{inen pappi nousi ja sanoi h{nelle: "Etk| vastaa mit{{n siihen, mit{ n{m{ todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimm{inen pappi sanoi h{nelle: "Min{ vannotan sinua el{v{n Jumalan kautta, ett{ sanot meille, oletko sin{ Kristus, Jumalan Poika". Jeesus sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanoit. Mutta min{ sanon teille: t{stedes te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien p{{ll{." Silloin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: "H{n on pilkannut Jumalaa. Mit{ me en{{ todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte h{nen pilkkaamisensa. Miten teist{ on?" He vastasivat sanoen: "H{n on vikap{{ kuolemaan". Silloin he sylkiv{t h{nt{ silmille ja l|iv{t h{nt{ nyrkill{ kasvoihin; ja toiset sivalsivat h{nt{ poskelle ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua l|i". Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja h{nen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sin{kin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". Mutta h{n kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymm{rr{, mit{ sanot". Ja kun h{n oli mennyt ulos portille, n{ki h{net toinen nainen ja sanoi siell{oleville: "T{m{kin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa". Ja taas h{n kielsi valalla vannoen: "En tunne sit{ miest{". V{h{n sen j{lkeen tulivat ne, jotka siin{ seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ my|s olet yksi heist{, sill{ kielimurteesikin ilmaisee sinut". Silloin h{n rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sit{ miest{". Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti.

Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitiv{t neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net; ja he sitoivat h{net ja veiv{t pois ja antoivat h{net maaherran, Pilatuksen, k{siin. Kun Juudas, h{nen kavaltajansa, n{ki, ett{ h{net oli tuomittu, silloin h{n katui ja toi takaisin ne kolmekymment{ hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Min{ tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mit{ se meihin koskee? Katso itse eteesi." Ja h{n viskasi hopearahat temppeliin, l{hti sielt{, meni pois ja hirtt{ytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna n{it{ temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". Ja neuvoteltuaan he ostivat niill{ savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sent{hden sit{ peltoa viel{ t{n{kin p{iv{n{ kutsutaan Veripelloksi. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymment{ hopearahaa, hinnan siit{ arvioidusta miehest{, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani k{skenyt". Mutta Jeesus seisoi maaherran edess{. Ja maaherra kysyi h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sin{p{ sen sanot". Ja kun ylipapit ja vanhimmat h{nt{ syyttiv{t, ei h{n mit{{n vastannut. Silloin Pilatus sanoi h{nelle: "Etk| kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" Mutta h{n ei vastannut yhteenk{{n h{nen kysymykseens{, niin ett{ maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana, ett{ maaherra juhlan aikana p{{sti kansalle yhden vangin irti, kenenk{ he tahtoivat. Ja heill{ oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" Sill{ h{n tiesi, ett{ he kateudesta olivat antaneet h{net h{nen k{siins{. Mutta kun h{n istui tuomarinistuimella, l{hetti h{nen vaimonsa h{nelle sanan: "[l{ puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sill{ min{ olen t{n{ y|n{ unessa paljon k{rsinyt h{nen t{htens{". Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttiv{t kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko n{ist{ kahdesta tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n?" Niin he sanoivat: "Barabbaan". Pilatus sanoi heille: "Mit{ minun sitten on teht{v{ Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra sanoi: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat viel{ kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" Ja kun Pilatus n{ki, ettei mik{{n auttanut, vaan ett{ meteli yh{ yltyi, otti h{n vett{ ja pesi k{tens{ kansan n{hden ja sanoi: "Viaton olen min{ t{m{n miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon h{nen verens{ meid{n p{{llemme ja meid{n lastemme p{{lle". Silloin h{n p{{sti heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veiv{t Jeesuksen mukanaan palatsiin ja ker{siv{t h{nen ymp{rilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat h{net ja panivat h{nen p{{llens{ tulipunaisen vaipan ja v{{nsiv{t orjantappuroista kruunun, panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja ruovon h{nen oikeaan k{teens{, polvistuivat h{nen eteens{ ja pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" Ja he sylkiv{t h{nt{, ottivat ruovon ja l|iv{t h{nt{ p{{h{n. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ vaipan, pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa ja veiv{t h{net pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyrenel{isen miehen, jonka nimi oli Simon. H{net he pakottivat kantamaan h{nen risti{ns{. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: p{{kallon paikaksi - he tarjosivat h{nelle juotavaksi katkeralla nesteell{ sekoitettua viini{; mutta maistettuaan h{n ei tahtonut sit{ juoda. Ja kun he olivat h{net ristiinnaulinneet, jakoivat he kesken{{n h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat h{nt{ siell{. Ja he olivat panneet h{nen p{{ns{ yl{puolelle h{nen syyns{ julki, n{in kirjoitettuna: "T{m{ on Jeesus, juutalaisten kuningas". Silloin ristiinnaulittiin h{nen kanssansa kaksi ry|v{ri{, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{, ny|kyttiv{t p{{t{ns{ ja sanoivat: "Sin{, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat, auta itse{si, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristilt{". Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut, itse{{n ei voi auttaa. Onhan h{n Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristilt{, niin me uskomme h{neen. H{n on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala h{net, jos on h{neen mielistynyt; sill{ h{n on sanonut: 'Min{ olen Jumalan Poika'." Ja samalla tavalla herjasivat h{nt{ ry|v{ritkin, jotka olivat ristiinnaulitut h{nen kanssansa. Mutta kuudennesta hetkest{ alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. Ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella {{nell{ sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylk{sit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ seisoivat: "H{n huutaa Eliasta". Ja kohta muuan heist{ juoksi ja otti sienen, t{ytti sen hapanviinill{, pani sen ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle juoda. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias h{nt{ pelastamaan". Niin Jeesus taas huusi suurella {{nell{ ja antoi henkens{. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas asti, ja maa j{risi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi yl|s. Ja he l{htiv{t haudoistaan ja tulivat h{nen yl|snousemisensa j{lkeen pyh{{n kaupunkiin ja ilmestyiv{t monelle. Mutta kun sadanp{{mies ja ne, jotka h{nen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, n{kiv{t maanj{ristyksen ja mit{ muuta tapahtui, pelj{styiv{t he suuresti ja sanoivat: "Totisesti t{m{ oli Jumalan Poika". Ja siell{ oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet h{nt{; he seisoivat taampana katselemassa. Heid{n joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin {iti, ja Sebedeuksen poikain {iti. Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimelt{ Joosef, joka h{nkin oli Jeesuksen opetuslapsi. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus k{ski antaa sen h{nelle. Ja Joosef otti ruumiin, k{{ri sen puhtaaseen liinavaatteeseen ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja h{n vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja l{hti pois. Ja siell{ olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastap{{t{ hautaa. Seuraavana p{iv{n{, joka oli valmistusp{iv{n j{lkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsij{n viel{ el{ess{{n sanoneen: 'Kolmen p{iv{n kuluttua min{ nousen yl|s'. K{ske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen p{iv{{n asti, etteiv{t h{nen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi h{nt{ ja sanoisi kansalle: 'H{n nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimm{inen." Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijav{ke{, menk{{, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". Niin he meniv{t ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetill{ ja asettamalla vartijat.

Ja kun sapatti oli p{{ttynyt ja viikon ensimm{isen p{iv{n aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanj{ristys, sill{ Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. H{n oli n{|lt{{n niinkuin salama, ja h{nen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja h{nt{ pelj{styen vartijat vapisivat ja k{viv{t ik{{nkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "[lk{{ te pelj{tk|; sill{ min{ tied{n teid{n etsiv{n Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei h{n ole t{{ll{, sill{ h{n on noussut yl|s, niinkuin h{n sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa h{n on maannut. Ja menk{{ kiiruusti ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa, ett{ h{n on noussut kuolleista. Ja katso, h{n menee teid{n edell{nne Galileaan; siell{ te saatte h{net n{hd{. Katso, min{ olen sen teille sanonut." Ja he meniv{t kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viem{{n sanaa h{nen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heit{ vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he meniv{t h{nen tyk|ns{, syleiliv{t h{nen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat h{nt{. Silloin Jeesus sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; menk{{ ja viek{{ sana minun veljilleni, ett{ he menisiv{t Galileaan: siell{ he saavat minut n{hd{". Mutta heid{n menness{{n, katso, muutamat vartijav{est{ tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mit{ oli tapahtunut. Ja n{m{ kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitiv{t neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: "Sanokaa, ett{ h{nen opetuslapsensa tulivat y|ll{ ja veiv{t h{net varkain meid{n nukkuessamme. Ja jos t{m{ tulee maaherran korviin, niin me lepyt{mme h{net ja toimitamme niin, ett{ saatte olla huoletta." Niin he ottivat rahat ja tekiv{t, niinkuin heit{ oli neuvottu. Ja t{t{ puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sit{ kerrotaan viel{ t{n{kin p{iv{n{. Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli k{skenyt heid{n menn{. Ja kun he n{kiv{t h{net, niin he kumartaen rukoilivat h{nt{, mutta muutamat ep{iliv{t. Ja Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p{{ll{. Menk{{ siis ja tehk{{ kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heit{ Is{n ja Pojan ja Pyh{n Hengen nimeen ja opettamalla heit{ pit{m{{n kaikki, mit{ min{ olen k{skenyt teid{n pit{{. Ja katso, min{ olen teid{n kanssanne joka p{iv{ maailman loppuun asti."

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava sinun tiesi". "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'", niin Johannes Kastaja saarnasi er{maassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat h{nen tyk|ns{, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntins{. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{n s|i hein{sirkkoja ja mets{hunajaa. Ja h{n saarnasi sanoen: "Minun j{lkeeni tulee minua v{kev{mpi, jonka keng{npaulaa min{ en ole kelvollinen maahan kumartuneena p{{st{m{{n. Min{ kastan teid{t vedell{, mutta h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{." Ja niin{ p{ivin{ Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi h{net Jordanissa. Ja heti, vedest{ noustessaan, h{n n{ki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan h{neen. Ja taivaista tuli {{ni: "Sin{ olet minun rakas Poikani; sinuun min{ olen mielistynyt". Kohta sen j{lkeen Henki ajoi h{net er{maahan. Ja h{n oli er{maassa nelj{kymment{ p{iv{{, ja saatana kiusasi h{nt{, ja h{n oli petojen seassa; ja enkelit tekiv{t h{nelle palvelusta. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on t{yttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut l{helle; tehk{{ parannus ja uskokaa evankeliumi". Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heitt{v{n verkkoa j{rveen; sill{ he olivat kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen teist{ ihmisten kalastajia". Kohta he j{ttiv{t verkot ja seurasivat h{nt{. Ja k{yty{{n siit{ v{h{n eteenp{in h{n n{ki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, heid{tkin venheess{, laittamassa verkkojaan kuntoon. Ja kohta h{n kutsui heid{t; ja he j{ttiv{t is{ns{, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja l{htiv{t seuraamaan h{nt{. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja h{n meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ niinkuin kirjanoppineet. Ja heid{n synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ tunnen sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." Niin Jeesus nuhteli sit{ sanoen: "Vaikene ja l{hde h{nest{". Ja saastainen henki kouristi h{nt{ ja l{hti h{nest{ huutaen suurella {{nell{. Ja he h{mm{styiv{t kaikki, niin ett{ kyseliv{t toisiltaan sanoen: "Mit{ t{m{ on? Uusi, voimallinen oppi! H{n k{skee saastaisia henki{kin, ja ne tottelevat h{nt{." Ja h{nen maineensa levisi kohta koko ymp{rist||n, kaikkialle Galileaan. Ja tultuaan ulos synagoogasta he meniv{t kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat h{nest{ Jeesukselle. Ja h{n meni h{nen luoksensa ja nosti h{net yl|s, tarttuen h{nen k{teens{; ja kuume l{hti h{nest{, ja h{n palveli heit{. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin h{nen tyk|ns{ kaikki sairaat ja riivatut, ja koko kaupunki oli koolla oven edess{. Ja h{n paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia h{n ajoi ulos eik{ sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat h{net. Ja varhain aamulla, kun viel{ oli pime{, h{n nousi, l{hti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siell{ h{n rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan, riensiv{t h{nen j{lkeens{; ja l|ydetty{{n h{net he sanoivat h{nelle: "Kaikki etsiv{t sinua". Ja h{n sanoi heille: "Menk{{mme muualle, l{heisiin kyliin, ett{ min{ siell{kin saarnaisin, sill{ sit{ varten min{ olen tullut". Ja h{n meni ja saarnasi heid{n synagoogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat. Ja h{nen tyk|ns{ tuli pitalinen mies, rukoili h{nt{, polvistui ja sanoi h{nelle: "Jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin Jeesuksen k{vi h{nt{ s{{liksi, ja ojentaen k{tens{ h{n kosketti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali l{hti h{nest{, ja h{n puhdistui. Ja varoittaen h{nt{ ankarasti h{n laski h{net heti menem{{n ja sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n mit{{n, vaan mene ja n{yt{ itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, mink{ Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Mutta menty{{n pois t{m{ rupesi laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levitt{m{{n, niin ettei Jeesus en{{ saattanut julkisesti menn{ kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin h{nen tyk|ns{.

Ja muutamien p{ivien per{st{ h{n taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin h{nen olevan kotona, kokoontui paljon v{ke{, niin etteiv{t he en{{ mahtuneet oven edustallekaan. Ja h{n puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden h{nen tyk|ns{ halvattua, jota kantamassa oli nelj{ miest{. Ja kun he v{entungokselta eiv{t p{{sseet h{nt{ tuomaan h{nen tyk|ns{, purkivat he katon silt{ kohdalta, miss{ h{n oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi". Mutta siell{ istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat syd{mess{{n: "Kuinka t{m{ n{in puhuu? H{n pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntej{ anteeksi paitsi Jumala yksin?" Ja heti Jeesus tunsi hengess{ns{, ett{ he mieless{{n niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista syd{mess{nne? Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle - "min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin h{n nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien n{hden, niin ett{ kaikki h{mm{styiv{t ja ylistiv{t Jumalaa sanoen: "T{m{nkaltaista emme ole ikin{ n{hneet". Ja taas h{n l{hti pois ja kulki j{rven rantaa. Ja kaikki kansa tuli h{nen tyk|ns{, ja h{n opetti heit{. Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, aterioi my|s monta publikaania ja syntist{ Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa kanssa; sill{ heit{ oli paljon h{nt{ seuraamassa. Kun fariseusten kirjanoppineet n{kiv{t, ett{ h{n s|i syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he h{nen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenk| kanssa h{n sy|?" Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitiv{t paastoa. Niin tultiin ja sanottiin h{nelle: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi paastota silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? Niin kauan kuin heill{ on ylk{ seurassaan, eiv{t he voi paastota. Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin, sin{ p{iv{n{, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi t{ytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin." Ja tapahtui, ett{ h{n sapattina kulki viljavainioiden halki, ja h{nen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan t{hk{p{it{. Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Katso, miksi he tekev{t sapattina sit{, mik{ ei ole luvallista?" H{n sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{n ja h{nen seuralaisensa olivat puutteessa ja heid{n oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen ylimm{isen papin Abjatarin aikana ja s|i n{kyleiv{t, joita ei ollut lupa sy|d{ muiden kuin pappien, ja antoi my|s niille, jotka h{nen kanssansa olivat?" Ja h{n sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmist{ varten eik{ ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Ja h{n meni taas synagoogaan, ja siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. Ja voidakseen nostaa syytteen h{nt{ vastaan he pitiv{t h{nt{ silm{ll{, parantaisiko h{n miehen sapattina. Niin h{n sanoi miehelle, jonka k{si oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja h{n sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyv{{k| tehd{ vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. Silloin h{n katsahtaen ymp{rilleen loi vihassa silm{ns{ heihin, murheellisena heid{n syd{mens{ paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna k{tesi". Ja h{n ojensi, ja h{nen k{tens{ tuli j{lleen terveeksi. Ja fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t kohta herodilaisten kanssa neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa h{net. Mutta Jeesus vet{ytyi opetuslapsineen j{rven rannalle, ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ymp{rist|lt{ tuli paljon kansaa h{nen tyk|ns{, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja h{n teki. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa, ett{ h{nelle oli pidett{v{ venhe varalla v{entungoksen t{hden, etteiv{t he ahdistaisi h{nt{; sill{ h{n paransi monta, jonka t{hden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat h{nen p{{lleen koskettaaksensa h{nt{. Ja kun saastaiset henget n{kiv{t h{net, lankesivat he maahan h{nen eteens{ ja huusivat sanoen: "Sin{ olet Jumalan Poika". Ja h{n varoitti ankarasti heit{ saattamasta h{nt{ julki. Ja h{n nousi vuorelle ja kutsui tyk|ns{ ne, jotka h{n itse tahtoi, ja he meniv{t h{nen tyk|ns{. Niin h{n asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja l{hett{{ksens{ heid{t saarnaamaan, ja heill{ oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. Ja n{m{ kaksitoista h{n asetti: Pietarin - t{m{n nimen h{n antoi Simonille - ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille h{n antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylin{n pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka h{net kavalsi. Ja h{n tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteiv{t he p{{sseet sy|m{{nk{{n. Kun h{nen omaisensa sen kuulivat, meniv{t he ottamaan h{nt{ huostaansa; sill{ he sanoivat: "H{n on poissa suunniltaan". Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "H{ness{ on Beelsebul", ja: "Riivaajien p{{miehen voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Niin h{n kutsui heid{t luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsens{ kanssa, ei se valtakunta voi pysy{ pystyss{. Ja jos jokin talo riitautuu itsens{ kanssa, ei se talo voi pysy{ pystyss{. Ja jos saatana nousee itse{ns{ vastaan ja riitautuu itsens{ kanssa, ei h{n voi pysy{, vaan h{nen loppunsa on tullut. Eih{n kukaan voi tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ h{nen tavaraansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{; vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. Totisesti min{ sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyh{{ Henke{, se ei saa ikin{ anteeksi, vaan on vikap{{ iankaikkiseen syntiin." Sill{ he sanoivat: "H{ness{ on saastainen henki". Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja l{hettiv{t h{nen luoksensa kutsumaan h{nt{. Ja kansanjoukko istui h{nen ymp{rill{{n, ja he sanoivat h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi tuolla ulkona kysyv{t sinua". H{n vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun veljeni?" Ja katsellen ymp{rilleen niihin, jotka istuivat h{nen ymp{rill{{n, h{n sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! Sill{ joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja {itini."

Ja h{n rupesi taas opettamaan j{rven rannalla. Ja h{nen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka t{hden h{n astui venheeseen ja istui siin{ j{rvell{, ja kaikki kansa oli maalla j{rven rannalla. Ja h{n opetti heit{ paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: "Kuulkaa! Katso, kylv{j{ l{hti kylv{m{{n. Ja h{nen kylv{ess{{n osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t sen. Ja osa putosi kallioper{lle, jossa sill{ ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sill{ ei ollut syv{{ maata. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sill{ ei ollut juurta, niin se kuivettui. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eik{ se tehnyt hedelm{{. Ja osa putosi hyv{{n maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyv{{n asti." Ja h{n sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Ja kun h{n oli j{{nyt yksin, niin ne, jotka olivat h{nen ymp{rill{{n, ynn{ ne kaksitoista kysyiv{t h{nelt{ n{it{ vertauksia. Niin h{n sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, ett{ he n{kem{ll{ n{kisiv{t, eiv{tk{ huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eiv{tk{ ymm{rt{isi, niin etteiv{t k{{ntyisi ja saisi anteeksi". Ja h{n sanoi heille: "Ette k{sit{ t{t{ vertausta; kuinka sitten voitte ymm{rt{{ kaikki muut vertaukset? Kylv{j{ kylv{{ sanan. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvet{{n, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. Ja mitk{ kallioper{lle kylvettiin, ovat niinik{{n ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heill{ ei ole juurta itsess{{n, vaan he kest{v{t ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan t{hden, niin he kohta lankeavat pois. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; n{m{ ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot p{{sev{t valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se j{{ hedelm{tt|m{ksi. Ja mitk{ hyv{{n maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelm{n, mik{ kolmikymmen-, mik{ kuusikymmen-, mik{ satakertaisen." Ja h{n sanoi heille: "Eih{n lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eik|h{n lampunjalkaan pantavaksi? Sill{ ei mik{{n ole salattuna muuta varten, kuin ett{ se tulisi ilmi, eik{ k{tkettyn{ muuta varten, kuin tullakseen julki. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." Ja h{n sanoi heille: "Ottakaa vaari siit{, mit{ kuulette; mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan, viel{p{ teille lis{t{{nkin. Sill{ sille jolla on, sille annetaan; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on." Ja h{n sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylv{{ siemenen maahan; ja h{n nukkuu, ja h{n nousee, |in ja p{ivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, h{n ei itse tied{, miten. Sill{ itsest{{n maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten t{hk{n, sitten t{yden jyv{n t{hk{{n. Mutta kun hedelm{ on kypsynyt, l{hett{{ h{n kohta sinne sirpin, sill{ elonaika on k{siss{." Ja h{n sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mit{ vertausta siit{ k{yt{mme? Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvet{{n maahan, on pienin kaikista siemenist{ maan p{{ll{; mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin ett{ taivaan linnut voivat tehd{ pes{ns{ sen varjoon." Monilla t{m{nkaltaisilla vertauksilla h{n puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykeniv{t kuulemaan; ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa h{n selitti kaikki, kun he olivat yksikseen. Ja sin{ p{iv{n{ h{n illan tultua sanoi heille: "L{htek{{mme yli toiselle rannalle". Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat h{net mukaansa, niinkuin h{n venheess{ oli; ja muitakin venheit{ oli h{nen seurassaan. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot sy|ksyiv{t venheeseen, niin ett{ venhe jo t{yttyi. Ja itse h{n oli per{keulassa ja nukkui nojaten p{{naluseen. Ja he her{ttiv{t h{net ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, etk| v{lit{ siit{, ett{ me hukumme?" Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja sanoi j{rvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja h{n sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teill{ ei ole uskoa?" Ja suuri pelko valtasi heid{t, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan t{m{, kun sek{ tuuli ett{ meri h{nt{ tottelevat?"

Ja he tulivat toiselle puolelle j{rve{ gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun h{n l{hti venheest{, tuli h{nt{ vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. H{n asusti haudoissa, eik{ kukaan en{{ voinut h{nt{ kahleillakaan sitoa; sill{ h{n oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli s{rkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eik{ kukaan kyennyt h{nt{ hillitsem{{n. Ja h{n oleskeli aina, y|t{ ja p{iv{{, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itse{{n kivill{. Kun h{n kaukaa n{ki Jeesuksen, juoksi h{n ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja huutaen suurella {{nell{ sanoi: "Mit{ sinulla on minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Min{ vannotan sinua Jumalan kautta, {l{ vaivaa minua." Sill{ h{n oli sanomaisillaan sille: "L{hde ulos miehest{, sin{ saastainen henki". Ja Jeesus kysyi silt{: "Mik{ on nimesi?" Niin se sanoi h{nelle: "Legio on minun nimeni, sill{ meit{ on monta". Ja se pyysi pyyt{m{ll{ h{nt{, ettei h{n l{hett{isi niit{ pois siit{ seudusta. Niin siell{ oli l{hell{ vuorta suuri sikalauma laitumella. Ja ne pyysiv{t h{nt{ sanoen: "L{het{ meid{t sikoihin, ett{ menisimme niihin". Ja h{n antoi niille luvan. Niin saastaiset henget l{htiv{t miehest{ ja meniv{t sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen; ja ne hukkuivat j{rveen. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siit{ kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa l{hti katsomaan, mit{ oli tapahtunut. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja n{kiv{t riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja t{ydess{ ymm{rryksess{{n; ja he pelj{styiv{t. N{ille kertoivat n{kij{t, mit{ oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli k{ynyt. Ja he alkoivat pyyt{{ h{nt{ poistumaan heid{n alueeltaan. Ja h{nen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi h{nelt{ saada olla h{nen kanssaan. Mutta h{n ei sit{ sallinut, vaan sanoi h{nelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka h{n on sinua armahtanut". Niin h{n l{hti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli h{nelle tehnyt; ja kaikki ihmetteliv{t. Kun Jeesus oli venheell{ kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa h{nen luoksensa, ja h{n oli j{rven rannalla. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimelt{ Jairus, ja lankesi h{net n{hdess{{n h{nen jalkojensa juureen, pyysi h{nt{ hartaasti ja sanoi: "Pieni tytt{reni on kuolemaisillaan; tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, ett{ h{n tulisi terveeksi ja j{isi eloon". Niin h{n l{hti h{nen kanssansa. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat h{nen ymp{rilleen. Ja siell{ oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon k{rsinyt monen l{{k{rin k{siss{ ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mit{{n apua, pikemminkin k{yden huonommaksi. T{m{ oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaap{in ja koski h{nen vaippaansa; sill{ h{n sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes h{nen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". Ja heti h{nen verens{ l{hde kuivui, ja h{n tunsi ruumiissansa, ett{ oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsess{{n tunsi, ett{ voimaa oli h{nest{ l{htenyt, k{{ntyi h{n v{kijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" Niin h{nen opetuslapsensa sanoivat h{nelle: "Sin{ n{et kansanjoukon tungeskelevan ymp{rill{si ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" Mutta h{n katseli ymp{rilleen n{hd{ksens{, kuka sen oli tehnyt. Niin nainen pelk{si ja vapisi, koska h{n tiesi, mit{ h{nelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan h{nen eteens{ ja sanoi h{nelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Tytt{reni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." H{nen viel{ puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tytt{resi kuoli; miksi en{{ opettajaa vaivaat?" Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mit{ puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "[l{ pelk{{, usko ainoastaan". Ja h{n ei sallinut kenenk{{n muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja h{n n{ki h{lisev{n joukon ja {{neens{ itkevi{ ja vaikeroivia. Ja k{ydess{{n sis{{n h{n sanoi heille: "Mit{ te h{lisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat h{nt{. Mutta h{n ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen is{n ja {idin sek{ ne, jotka olivat h{nen kanssaan, ja meni sis{lle sinne, miss{ lapsi makasi. Ja h{n tarttui lapsen k{teen ja sanoi h{nelle: "Talita kuum!" Se on k{{nnettyn{: Tytt|, min{ sanon sinulle, nouse. Ja heti tytt| nousi ja k{veli. Sill{ h{n oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren h{mm{styksen valtaan. Ja h{n kielsi ankarasti heit{ antamasta kenellek{{n tietoa t{st{ ja k{ski antaa tyt|lle sy|t{v{{.

Ja h{n l{hti sielt{ ja meni kotikaupunkiinsa, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja kun tuli sapatti, rupesi h{n opettamaan synagoogassa; ja h{nt{ kuullessaan monet h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ t{ll{ on kaikki t{m{, ja mik{ on se viisaus, joka on h{nelle annettu? Ja mit{ senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat h{nen k{ttens{ kautta? Eik| t{m{ ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole t{{ll{ meid{n parissamme?" Ja he loukkaantuivat h{neen. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". Ja h{n ei voinut siell{ tehd{ mit{{n voimallista tekoa, paitsi ett{ paransi joitakuita sairaita panemalla k{tens{ heid{n p{{lleen. Ja h{n ihmetteli heid{n ep{uskoansa. Ja h{n vaelsi ymp{rist|ss{, kulkien kyl{st{ kyl{{n, ja opetti. Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista ja alkoi l{hett{{ heit{ kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henki{ vastaan. Ja h{n s{{ti heille, etteiv{t saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leip{{, ei laukkua, ei rahaa vy|h|ns{. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta {lk{{ pukeko kahta ihokasta yllenne". Ja h{n sanoi heille: "Miss{ tulette taloon, j{{k{{ siihen, kunnes l{hdette pois silt{ paikkakunnalta. Ja miss{ paikassa teit{ ei oteta vastaan eik{ teit{ kuulla, sielt{ menk{{ pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." Niin he l{htiv{t ja saarnasivat, ett{ oli teht{v{ parannus. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta |ljyll{ ja paransivat heid{t. Ja kuningas Herodes sai kuulla h{nest{, sill{ h{nen nimens{ oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ vaikuttavat". Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi h{n: "Johannes, jonka min{ mestautin, on noussut kuolleista". Sill{ h{n, Herodes, oli l{hett{nyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut h{net vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Herodes oli nainut h{net, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pit{{ veljesi vaimoa". Ja Herodias piti vihaa h{nt{ vastaan ja tahtoi tappaa h{net, mutta ei voinut. Sill{ Herodes pelk{si Johannesta, koska tiesi h{net vanhurskaaksi ja pyh{ksi mieheksi, ja suojeli h{nt{. Ja kun h{n kuunteli h{nt{, tuli h{n ep{r|iv{lle mielelle monesta asiasta; ja h{n kuunteli h{nt{ mielell{{n. Niin tuli sopiva p{iv{, kun Herodes syntym{p{iv{n{{n piti pitoja ylimyksilleen ja sotap{{llik|ille ja Galilean ensimm{isille miehille. Ja Herodiaan tyt{r tuli sis{lle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja h{nen p|yt{vieraitaan. Niin kuningas sanoi tyt|lle: "Ano minulta, mit{ ikin{ tahdot, niin min{ annan sinulle". Ja h{n vannoi tyt|lle: "Mit{ ikin{ minulta anot, sen min{ annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". Niin h{n meni ulos ja sanoi {idilleen: "Mit{ min{ anon?" T{m{ sanoi: "Johannes Kastajan p{{t{". Ja h{n meni kohta kiiruusti sis{lle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Min{ tahdon, ett{ nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan p{{n". Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n ei tahtonut hylj{t{ h{nen pyynt|{{n. Ja kohta kuningas l{hetti henkivartijan ja k{ski tuoda Johanneksen p{{n. Niin vartija meni ja l|i h{nelt{ p{{n poikki vankilassa ja toi h{nen p{{ns{ lautasella ja antoi sen tyt|lle, ja tytt| antoi sen {idillens{. Kun h{nen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat h{nen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tyk| ja kertoivat h{nelle kaikki, mit{ olivat tehneet ja mit{ olivat opettaneet. Niin h{n sanoi heille: "Tulkaa te yksin{isyyteen, autioon paikkaan, ja lev{ht{k{{ v{h{n". Sill{ tulijoita ja menij|it{ oli paljon, ja heill{ ei ollut aikaa sy|d{k{{n. Ja he l{htiv{t venheell{ autioon paikkaan, yksin{isyyteen. Ja he n{kiv{t heid{n l{htev{n, ja monet saivat siit{ tiedon ja riensiv{t sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heit{. Ja astuessaan maihin h{n n{ki paljon kansaa, ja h{nen k{vi heit{ s{{liksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja h{n rupesi opettamaan heille moninaisia. Ja kun p{iv{ jo oli pitk{lle kulunut, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja aika on jo my|h{inen; laske heid{t luotasi, ett{ he menisiv{t ymp{rist|ll{ oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellens{ sy|t{v{{". Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille sy|d{". Niin he sanoivat h{nelle: "L{hdemmek| ostamaan leip{{ kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille sy|d{?" Mutta h{n sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on? Menk{{ katsomaan." Otettuaan siit{ selv{n he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". Niin h{n m{{r{si heille, ett{ kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. Ja he laskeutuivat ryhm{ ryhm{n viereen, toisiin sata, toisiin viisikymment{. Ja h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi ja mursi leiv{t ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; my|skin ne kaksi kalaa h{n jakoi kaikille. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista, ja t{hteet kaloista. Ja niit{, jotka olivat sy|neet n{it{ leipi{, oli viisituhatta miest{. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, Beetsaidaan, sill{ aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. Ja sanottuaan heille j{{hyv{iset h{n meni pois vuorelle rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskell{ j{rve{, ja h{n oli yksin{{n maalla. Ja kun h{n n{ki heid{n soutaessaan olevan h{d{ss{, sill{ tuuli oli heille vastainen, tuli h{n nelj{nnen y|vartion vaiheilla heid{n luoksensa k{vellen j{rven p{{ll{ ja aikoi kulkea heid{n ohitsensa. Mutta n{hdess{{n h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{ he luulivat h{nt{ aaveeksi ja rupesivat huutamaan; sill{ kaikki n{kiv{t h{net ja pelj{styiv{t. Mutta heti h{n puhutteli heit{ ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Ja h{n astui venheeseen heid{n tyk|ns{, ja tuuli asettui. Niin he h{mm{styiv{t ylen suuresti syd{mess{{n. Sill{ he eiv{t olleet noista leivist{k{{n p{{sseet ymm{rrykseen, vaan heid{n syd{mens{ oli paatunut. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. Ja heid{n noustessaan venheest{ kansa heti tunsi h{net; ja he riensiv{t kiert{m{{n koko sit{ paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, miss{ kuulivat h{nen olevan. Ja miss{ vain h{n meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin h{nelt{, ett{ he saisivat koskea edes h{nen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat h{neen, tulivat terveiksi.

Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat h{nen luoksensa. Ja he n{kiv{t, ett{ muutamat h{nen opetuslapsistaan s|iv{t leip{{ ep{puhtailla, se on pesem{tt|mill{, k{sill{. Sill{ eiv{t fariseukset eiv{tk{ ketk{{n juutalaiset sy|, ennenkuin ovat tarkoin pesseet k{tens{, noudattaen vanhinten perinn{iss{{nt|{, ja torilta tultuaan he eiv{t sy|, ennenkuin ovat itse{{n vedell{ vihmoneet; ja paljon muuta on, mit{ he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisi{. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyiv{t h{nelt{: "Miksi sinun opetuslapsesi eiv{t vaella vanhinten perinn{iss{{nn|n mukaan, vaan sy|v{t leip{{ ep{puhtailla k{sill{?" Mutta h{n sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teist{, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisk{skyj{'. Te hylk{{tte Jumalan k{skyn ja noudatatte ihmisten perinn{iss{{nt|{." Ja h{n sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan k{skyn noudattaaksenne omaa perinn{iss{{nt|{nne. Sill{ Mooses on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte, ett{ jos ihminen sanoo is{lleen tai {idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit saava minulta hyv{ksesi, on korban' - se on uhrilahja -- ja niin te ette en{{ salli h{nen antaa mit{{n avustusta is{lleen tai {idilleen. Te teette Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nn|ll{nne, jonka olette s{{t{neet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette." Ja h{n kutsui taas kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymm{rt{k{{: ei mik{{n, mik{ ihmisen ulkopuolelta menee h{nen sis{{ns{, voi h{nt{ saastuttaa, vaan mik{ ihmisest{ l{htee ulos, se saastuttaa ihmisen. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." Ja kun h{n kansasta erottuaan oli mennyt er{{seen taloon, kysyiv{t h{nen opetuslapsensa h{nelt{ sit{ vertausta. Ja h{n sanoi heille: "Niink| ymm{rt{m{tt|mi{ tekin olette? Ettek| k{sit{, ettei mik{{n, mik{ ulkoap{in menee ihmiseen, voi h{nt{ saastuttaa? Sill{ se ei mene h{nen syd{meens{, vaan vatsaan, ja ulostuu." N{in h{n sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Ja h{n sanoi: "Mik{ ihmisest{ l{htee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sill{ sis{st{, ihmisten syd{mest{, l{htev{t pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, h{ijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielett|myys. Kaikki t{m{ paha l{htee sis{st{ ulos ja saastuttaa ihmisen." Ja h{n nousi ja l{hti sielt{ Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja h{n meni er{{seen taloon eik{ tahtonut, ett{ kukaan saisi sit{ tiet{{; mutta h{n ei saanut olla salassa, vaan heti kun er{s vaimo, jonka pieness{ tytt{ress{ oli saastainen henki, kuuli h{nest{, tuli h{n ja lankesi h{nen jalkojensa juureen. Ja se vaimo oli kreikatar, synty{{n syyrofoinikialainen; ja h{n pyysi h{nt{ ajamaan ulos riivaajan h{nen tytt{rest{{n. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sill{ ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". Mutta h{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n penikatkin p|yd{n alla lasten muruja". Ja h{n sanoi vaimolle: "T{m{n sanan t{hden, mene; riivaaja on l{htenyt sinun tytt{rest{si". Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan l{hteneen h{nest{. Ja h{n l{hti j{lleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean j{rven {{reen Dekapolin alueen keskitse. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kuuro, joka oli melkein mykk{, ja he pyysiv{t h{nt{ panemaan k{tens{ h{nen p{{lleen. Niin h{n otti h{net erilleen kansasta, pisti sormensa h{nen korviinsa, sylki ja koski h{nen kieleens{ ja katsahti yl|s taivaaseen, huokasi ja sanoi h{nelle: "Effata", se on: aukene. Niin h{nen korvansa aukenivat, ja h{nen kielens{ side irtautui, ja h{n puhui selke{sti. Ja Jeesus kielsi heit{ sit{ kenellek{{n sanomasta; mutta mit{ enemm{n h{n heit{ kielsi, sit{ enemm{n he julistivat. Ja ihmiset h{mm{styiv{t ylenm{{rin ja sanoivat: "Hyvin h{n on kaikki tehnyt: kuurot h{n saa kuulemaan ja myk{t puhumaan".

Niin{ p{ivin{, kun paljon kansaa taas oli koolla eik{ heill{ ollut mit{{n sy|t{v{{, kutsui h{n opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi heille: "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{. Ja jos min{ lasken heid{t menem{{n sy|m{tt{ kotiinsa, niin he n{{ntyv{t matkalla; sill{ muutamat heist{ ovat tulleet kaukaa." Niin h{nen opetuslapsensa vastasivat h{nelle: "Mist{ t{{ll{ er{maassa kukaan voi saada leip{{ n{iden ravitsemiseksi?" H{n kysyi heilt{: "Montako leip{{ teill{ on?" He sanoivat: "Seitsem{n". Silloin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ett{ he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. Heill{ oli my|s joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne h{n k{ski panna nekin kansan eteen. Niin he s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n vasullista. Ja heit{ oli noin nelj{tuhatta. Ja h{n laski heid{t luotansa. Ja kohta h{n astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille. Ja fariseukset l{htiv{t sinne ja rupesivat v{ittelem{{n h{nen kanssaan ja vaativat h{nelt{ merkki{ taivaasta, kiusaten h{nt{. Niin h{n huokasi hengess{{n ja sanoi: "Miksi t{m{ sukupolvi vaatii merkki{? Totisesti min{ sanon teille: t{lle sukupolvelle ei anneta merkki{." Ja h{n j{tti heid{t ja astui taas venheeseen ja l{hti pois toiselle rannalle. Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leip{{, eik{ heill{ ollut muassaan venheess{ enemp{{ kuin yksi leip{. Ja h{n k{ski heit{ sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". Niin he puhuivat kesken{{n siit{, ettei heill{ ollut leip{{. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi h{n heille: "Mit{ puhutte siit{, ettei teill{ ole leip{{? Ettek| viel{ k{sit{ ettek{ ymm{rr{? Onko teid{n syd{menne paatunut? Silm{t teill{ on, ettek| n{e? Ja korvat teill{ on, ettek| kuule? Ja ettek| muista: kun min{ mursin ne viisi leip{{ viidelletuhannelle, kuinka monta vakan t{ytt{ palasia te ker{sitte?" He sanoivat h{nelle: "Kaksitoista". "Ja kun min{ mursin ne seitsem{n leip{{ nelj{lletuhannelle, kuinka monta vasun t{ytt{ palasia te ker{sitte?" He sanoivat: "Seitsem{n". Niin h{n sanoi heille: "Ettek| viel{k{{n ymm{rr{?" Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin sokea, ja he pyysiv{t, ett{ h{n koskisi h{neen. Niin h{n tarttui sokean k{teen, talutti h{net kyl{n ulkopuolelle, sylki h{nen silmiins{ ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen ja kysyi h{nelt{: "N{etk| mit{{n?" T{m{ katsahti yl|s ja sanoi: "N{en ihmiset, sill{ min{ erotan k{velevi{, ne ovat puiden n{k|isi{". Sitten h{n taas pani k{tens{ h{nen silmilleen; ja nyt mies n{ki tarkkaan ja oli parantunut ja n{ki kaikki aivan selv{sti. Ja h{n l{hetti h{net h{nen kotiinsa sanoen: "[l{ edes poikkea kyl{{n". Ja Jeesus l{hti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiell{ h{n kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" He vastasivat h{nelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". Niin h{n kysyi heilt{: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet Kristus". Ja h{n varoitti vakavasti heit{ puhumasta kenellek{{n h{nest{. Ja h{n alkoi opettaa heille, ett{ Ihmisen Pojan piti k{rsim{n paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen p{iv{n per{st{ nouseman yl|s. Ja t{m{n h{n puhui peittelem{tt{. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi h{nt{ nuhtelemaan. Mutta h{n k{{ntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edest{ni, saatana, sill{ sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on ihmisten". Ja h{n kutsui tyk|ns{ kansan ynn{ opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun ja evankeliumin t{hden, h{n pelastaa sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sill{ mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani t{ss{ avionrikkojassa ja syntisess{ sukupolvessa, sit{ my|s Ihmisen Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee Is{ns{ kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Ja h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa". Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heid{t erilleen muista korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n; ja h{nen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan p{{ll{ taida semmoiseksi valkaista. Ja heille ilmestyiv{t Elias ynn{ Mooses, ja n{m{ puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". Sill{ h{n ei tiennyt, mit{ sanoa, koska he olivat pelj{styksiss{{n. Ja tuli pilvi, joka peitti heid{t varjoonsa, ja pilvest{ kuului {{ni: "T{m{ on minun rakas Poikani; kuulkaa h{nt{". Ja yht{kki{, kun he katsahtivat ymp{rilleen, eiv{t he en{{ n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen, joka yksin{ns{ oli heid{n kanssaan. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta h{n teroitti heille, etteiv{t kenellek{{n kertoisi, mit{ olivat n{hneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. Ja he pitiv{t mieless{{n sen sanan ja tutkistelivat kesken{{n, mit{ kuolleista nouseminen oli. Ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tuleman ensin?" Niin h{n sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, ett{ h{n on paljon k{rsiv{ ja tuleva halveksituksi? Mutta min{ sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu." Ja kun he tulivat opetuslasten luo, n{kiv{t he paljon kansaa heid{n ymp{rill{{n ja kirjanoppineita v{ittelem{ss{ heid{n kanssaan. Ja kohta kun kaikki kansa h{net n{ki, h{mm{styiv{t he ja riensiv{t h{nen luoksensa ja tervehtiv{t h{nt{. Ja h{n kysyi heilt{: "Mit{ te v{ittelette heid{n kanssaan?" Silloin vastasi er{s mies kansanjoukosta h{nelle: "Opettaja, min{ toin sinun tyk|si poikani, jossa on mykk{ henki. Ja miss{ vain se k{y h{nen kimppuunsa, riuhtoo se h{nt{, ja h{nest{ l{htee vaahto, ja h{n kiristelee hampaitaan; ja h{n kuihtuu. Ja min{ sanoin sinun opetuslapsillesi, ett{ he ajaisivat sen ulos, mutta he eiv{t kyenneet." H{n vastasi heille sanoen: "Voi, sin{ ep{uskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net minun tyk|ni." Niin he toivat h{net h{nen tyk|ns{. Ja heti kun h{n n{ki Jeesuksen, kouristi henki h{nt{, ja h{n kaatui maahan, kieritteli itse{{n, ja h{nest{ l{hti vaahto. Ja Jeesus kysyi h{nen is{lt{{n: "Kuinka kauan aikaa t{t{ on h{ness{ ollut?" Niin h{n sanoi: "Pienest{ pit{en. Ja monesti se on heitt{nyt h{net milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen h{net. Mutta jos sin{ jotakin voit, niin armahda meit{ ja auta meit{." Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Ja heti lapsen is{ huusi ja sanoi: "Min{ uskon; auta minun ep{uskoani". Mutta kun Jeesus n{ki, ett{ kansaa riensi sinne, nuhteli h{n saastaista henke{ ja sanoi sille: "Sin{ mykk{ ja kuuro henki, min{ k{sken sinua: l{hde ulos h{nest{, {l{k{ en{{ h{neen mene". Niin se huusi ja kouristi h{nt{ kovasti ja l{hti ulos. Ja h{n k{vi ik{{nkuin kuolleeksi, niin ett{ monet sanoivat: "H{n kuoli". Mutta Jeesus tarttui h{nen k{teens{ ja nosti h{net yl|s. Ja h{n nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ eriksens{: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" H{n sanoi heille: "T{t{ lajia ei saa l{htem{{n ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla". Ja he l{htiv{t sielt{ ja kulkivat Galilean l{pi; ja h{n ei tahtonut, ett{ kukaan saisi sit{ tiet{{. Sill{ h{n opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat h{net; ja kun h{n on tapettu, nousee h{n kolmen p{iv{n per{st{ yl|s". Mutta he eiv{t k{sitt{neet sit{ puhetta ja pelk{siv{t h{nelt{ kysy{. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan h{n kysyi heilt{: "Mist{ te tiell{ keskustelitte?" Mutta he olivat vaiti; sill{ he olivat tiell{ keskustelleet toistensa kanssa siit{, kuka oli suurin. Ja h{n istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimm{inen, on h{nen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija". Ja h{n otti lapsen ja asetti sen heid{n keskellens{; ja otettuaan sen syliins{ h{n sanoi heille: "Joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka minut ottaa tyk|ns{, se ei ota tyk|ns{ minua, vaan h{net, joka on minut l{hett{nyt". Johannes sanoi h{nelle: "Opettaja, me n{imme er{{n, joka ei seuraa meit{, sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seurannut meit{". Mutta Jeesus sanoi: "[lk{{ h{nt{ kielt{k|; sill{ ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen j{lkeen puhua minusta pahaa. Sill{ joka ei ole meit{ vastaan, se on meid{n puolellamme. Sill{ joka antaa teille juodaksenne maljallisen vett{ siin{ nimess{, ett{ te olette Kristuksen omia, totisesti min{ sanon teille: se ei j{{ palkkaansa vaille. Ja joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi olisi pantu h{nen kaulaansa ja h{net olisi heitetty mereen. Ja jos sinun k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena menet el{m{{n sis{lle, kuin ett{, molemmat k{det tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, ett{ jalkapuolena menet el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat jalat tallella, heitet{{n helvettiin. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, heit{ se pois. Parempi on sinulle, ett{ silm{puolena menet sis{lle Jumalan valtakuntaan, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, heitet{{n helvettiin, jossa heid{n matonsa ei kuole eik{ tuli sammu. Sill{ jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyv{; mutta jos suola k{y suolattomaksi, mill{ te sen maustatte? Olkoon teill{ suola itsess{nne, ja pit{k{{ kesken{nne rauha."

Ja h{n nousi sielt{ ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa h{nen luoksensa, ja tapansa mukaan h{n taas opetti heit{. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja kiusaten h{nt{ he kysyiv{t h{nelt{, oliko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa. H{n vastasi ja sanoi heille: "Mit{ Mooses on teille s{{t{nyt?" He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hylj{t{ vaimon". Niin Jeesus sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden h{n kirjoitti teille t{m{n s{{d|ksen. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heid{t mieheksi ja naiseksi. Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." Ja heid{n menty{{n huoneeseen opetuslapset taas kysyiv{t h{nelt{ t{t{ asiaa. Ja h{n sanoi heille: "Joka hylk{{ vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin h{nt{ vastaan. Ja jos vaimo hylk{{ miehens{ ja menee naimisiin toisen kanssa, niin h{n tekee huorin." Ja he toivat h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen n{ki, n{rk{styi h{n ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyk|ni, {lk{{k{ est{k| heit{, sill{ senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." Ja h{n otti heit{ syliins{, pani k{tens{ heid{n p{{llens{ ja siunasi heit{. Ja h{nen sielt{ tielle menness{{n juoksi muuan h{nen luoksensa, polvistui h{nen eteens{ ja kysyi h{nelt{: "Hyv{ opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? Ei kukaan ole hyv{ paitsi Jumala yksin. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', '[l{ toiselta anasta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si'." Mutta h{n sanoi h{nelle: "Opettaja, niit{ kaikkia min{ olen noudattanut nuoruudestani asti". Niin Jeesus katsoi h{neen ja rakasti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua". Mutta h{n synkistyi siit{ puheesta ja meni pois murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ymp{rilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan!" Niin opetuslapset h{mm{styiv{t h{nen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Niin he h{mm{styiv{t yh{ enemm{n ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sill{ Jumalalle on kaikki mahdollista". Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen h{nelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". Jeesus sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei ole ket{{n, joka minun t{hteni ja evankeliumin t{hden on luopunut talosta tai veljist{ tai sisarista tai {idist{ tai is{st{ tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt t{ss{ ajassa taloja ja velji{ ja sisaria ja {itej{ ja lapsia ja peltoja, vainojen keskell{, ja tulevassa maailmassa iankaikkista el{m{{. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimm{isiksi." Ja he olivat matkalla, menossa yl|s Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heid{n edell{{n; ja heid{t valtasi h{mm{stys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja h{n otti taas tyk|ns{ ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mit{ h{nelle oli tapahtuva: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanain k{siin; ja ne pilkkaavat h{nt{ ja sylkev{t h{nt{ ja ruoskivat h{nt{ ja tappavat h{net; ja kolmen p{iv{n per{st{ h{n on nouseva yl|s". Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, meniv{t h{nen luoksensa ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me tahtoisimme, ett{ tekisit meille, mit{ sinulta anomme". H{n sanoi heille: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" Niin he sanoivat h{nelle: "Anna meid{n istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi". Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tied{, mit{ anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ juon, tahi tulla kastetuiksi sill{ kasteella, jolla minut kastetaan?" He sanoivat h{nelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka min{ juon, te tosin juotte, ja sill{ kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teid{tkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu". Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he n{rk{sty{ Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi heille: "Te tied{tte, ett{ ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ kansojen mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. Mutta n{in ei ole teid{n kesken, vaan joka teid{n keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n palvelijanne; ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, se olkoon kaikkien orja. Sill{ ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun h{n vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren v{kijoukon seuraamana, istui sokea kerj{l{inen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieress{. Ja kun h{n kuuli, ett{ se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi h{n huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". Ja monet nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net vaikenemaan. Mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, armahda minua". Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa h{net t{nne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen h{nelle: "Ole turvallisella mielell{, nouse; h{n kutsuu sinua". Niin h{n heitti vaippansa p{{lt{{n, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tyk|. Ja Jeesus puhutteli h{nt{ sanoen: "Mit{ tahdot, ett{ min{ sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi h{nelle: "Rabbuuni, ett{ saisin n{k|ni j{lleen". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ tiell{.

Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan \ljym{elle, l{hetti h{n kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin te kohta, kun sinne tulette, l|yd{tte sidottuna varsan, jonka sel{ss{ ei yksik{{n ihminen viel{ ole istunut; p{{st{k{{ se ja tuokaa t{nne. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sit{ ja l{hett{{ sen kohta t{nne takaisin'." Niin he meniv{t ja l|ysiv{t oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja p{{stiv{t sen. Ja muutamat niist{, jotka siell{ seisoivat, sanoivat heille: "Mit{ te teette, kun p{{st{tte varsan?" Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli k{skenyt; ja he antoivat heid{n menn{. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittiv{t vaatteensa sen p{{lle, ja h{n istui sen selk{{n. Ja monet levittiv{t vaatteensa tielle, ja toiset lehvi{, joita katkoivat kedoilta. Ja ne, jotka kulkivat edell{, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon is{mme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" Ja h{n kulki sis{lle Jerusalemiin ja meni pyh{kk||n; ja katseltuaan kaikkea h{n l{hti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sill{ aika oli jo my|h{inen. Kun he seuraavana p{iv{n{ l{htiv{t Betaniasta, oli h{nen n{lk{. Ja kun h{n kaukaa n{ki viikunapuun, jossa oli lehti{, meni h{n katsomaan, l|yt{isik| ehk{ jotakin siit{; mutta tultuaan sen luo h{n ei l|yt{nyt muuta kuin lehti{. Sill{ silloin ei ollut viikunain aika. Niin h{n puhui ja sanoi sille: "[lk||n ikin{ en{{ kukaan sinusta hedelm{{ sy|k|". Ja h{nen opetuslapsensa kuulivat sen. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja h{n meni pyh{kk||n ja rupesi ajamaan ulos niit{, jotka myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet, eik{ sallinut kenenk{{n kantaa mit{{n astiaa pyh{k|n kautta. Ja h{n opetti ja sanoi heille: "Eik| ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien luolan." Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettiv{t, kuinka saisivat h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t h{nt{, koska kaikki kansa oli h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa. Illan tultua he meniv{t kaupungin ulkopuolelle. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, n{kiv{t he viikunapuun kuivettuneen juuria my|ten. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi h{nelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sin{ kirosit, on kuivettunut". Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pit{k{{ usko Jumalaan. Totisesti min{ sanon teille: jos joku sanoisi t{lle vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', eik{ ep{ilisi syd{mess{{n, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mink{ h{n sanoo, niin se h{nelle tapahtuisi. Sent{hden min{ sanon teille: kaikki, mit{ te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenell{ teist{ on jotakin toistansa vastaan, ett{ my|s teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teid{n rikkomuksenne." Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun h{n k{veli pyh{k|ss{, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat h{nen luoksensa ja sanoivat h{nelle: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan n{it{ tehd{?" Mutta Jeesus vastasi heille: "Min{ my|s teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin min{ sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{? Vastatkaa minulle." Niin he neuvottelivat kesken{{n sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Vai sanommeko: 'Ihmisist{'?" - sit{ he kansan t{hden pelk{siv{t sanoa, sill{ kaikkien mielest{ Johannes totisesti oli profeetta. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tied{". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen".

Ja h{n rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli, l{hetti h{n palvelijan viinitarhurien luo perim{{n tarhureilta viinitarhan hedelmi{. Mutta he ottivat h{net kiinni, pieksiv{t ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja viel{ h{n l{hetti heid{n luoksensa toisen palvelijan. Ja h{nt{ he l|iv{t p{{h{n ja h{p{isiv{t. Ja h{n l{hetti viel{ toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksiv{t, toisia tappoivat. Viel{ h{nell{ oli ainoa rakas poikansa. H{net h{n l{hetti viimeiseksi heid{n luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin perint| j{{ meille'. Ja he ottivat h{net kiinni, tappoivat ja heittiv{t h{net ulos viinitarhasta. Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{? H{n tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettek| ole lukeneet t{t{ kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n silmiss{mme'?" Silloin he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta pelk{siv{t kansaa; sill{ he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut t{m{n vertauksen heist{. Ja he j{ttiv{t h{net ja meniv{t pois. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan h{nt{ sanoilla. N{m{ tulivat ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ olet totinen etk{ v{lit{ kenest{k{{n, sill{ sin{ et katso henkil||n, vaan opetat Jumalan tiet{ totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meid{n antaa vai ei?" Mutta h{n tiesi heid{n ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun n{hd{kseni." Niin he toivat. Ja h{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat h{nelle: "Keisarin". Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Ja he ihmetteliv{t h{nt{ suuresti. Ja h{nen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei yl|snousemusta ole; ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka j{tt{{ j{lkeens{ vaimon, mutta ei j{t{ lasta, niin ottakoon h{n veljens{ lesken ja her{tt{k||n veljellens{ siemenen'. Oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon, ja kun h{n kuoli, ei h{nelt{ j{{nyt j{lkel{ist{. Silloin toinen otti h{net, ja h{nkin kuoli j{tt{m{tt{ j{lkel{ist{. Niin my|s kolmas. Samoin k{vi kaikille seitsem{lle: heilt{ ei j{{nyt j{lkel{ist{. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. Yl|snousemuksessa siis, kun he nousevat yl|s, kenelle heist{ h{n joutuu vaimoksi, sill{ h{n oli ollut kaikkien noiden seitsem{n vaimona?" Jeesus sanoi heille: "Ettek| te siit{ syyst{ eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa? Sill{ kun kuolleista noustaan, ei naida eik{ menn{ miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. Mutta mit{ siihen tulee, ett{ kuolleet nousevat yl|s, ettek| ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui h{nelle sanoen: 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien. Suuresti te eksytte." Silloin tuli h{nen luoksensa er{s kirjanoppinut, joka oli kuullut heid{n keskustelunsa ja huomannut h{nen hyvin vastanneen heille, ja kysyi h{nelt{: "Mik{ on ensimm{inen kaikista k{skyist{?" Jeesus vastasi: "Ensimm{inen on t{m{: 'Kuule, Israel: Herra, meid{n Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si ja kaikesta voimastasi'. Toinen on t{m{: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'. Ei ole mit{{n k{sky{, suurempaa kuin n{m{." Niin kirjanoppinut sanoi h{nelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, ett{ yksi h{n on, ja ettei ket{{n muuta ole, paitsi h{n. Ja rakastaa h{nt{ kaikesta syd{mest{{n ja kaikesta ymm{rryksest{{n ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa l{himm{ist{{n niinkuin itse{ns{, se on enemm{n kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." Kun Jeesus n{ki, ett{ h{n vastasi ymm{rt{v{isesti, sanoi h{n h{nelle: "Sin{ et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eik{ kukaan en{{ rohjennut h{nelt{ kysy{. Ja opettaessaan pyh{k|ss{ Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, ett{ Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyh{ss{ Hengess{: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. Daavid itse sanoo h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on h{nen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli h{nt{ mielell{{n. Ja opettaessaan h{n sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielell{{n k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat tervehdyksi{ toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ sijoja pidoissa, noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion". Ja h{n istui vastap{{t{ uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli k|yh{ leski ja pani kaksi ropoa, yhteens{ muutamia pennej{. Ja h{n kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: t{m{ k|yh{ leski pani enemm{n kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sill{ he kaikki panivat liiastaan, mutta t{m{ pani puutteestaan kaiken, mit{ h{nell{ oli, koko el{misens{."

Ja kun h{n meni ulos pyh{k|st{, sanoi er{s h{nen opetuslapsistaan h{nelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" Jeesus vastasi h{nelle: "Sin{ n{et n{m{ suuret rakennukset. Niist{ ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle maahan jaottamatta." Ja kun h{n istui \ljym{ell{, vastap{{t{ pyh{kk|{, kysyiv{t Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas h{nelt{ eriksens{: "Sano meille: milloin t{m{ tapahtuu, ja mik{ on merkki siit{, ett{ kaikki t{m{ alkaa lopullisesti toteutua?" Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teit{ eksyt{. Monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ se olen', ja he eksytt{v{t monta. Ja kun te kuulette sotien melskett{ ja sanomia sodista, {lk{{ pelj{styk|. N{in t{ytyy tapahtua, mutta se ei ole viel{ loppu. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanj{ristyksi{ monin paikoin, tulee n{l{nh{t{{. T{m{ on synnytystuskien alkua. Mutta pit{k{{ te vaari itsest{nne. Teid{t vedet{{n oikeuksiin, ja teit{ piest{{n synagoogissa, ja teid{t asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun t{hteni, todistukseksi heille. Ja sit{ ennen pit{{ evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. Ja kun he viev{t teit{ ja vet{v{t oikeuteen, {lk{{ edelt{p{in huolehtiko siit{, mit{ puhuisitte; vaan mit{ teille sill{ hetkell{ annetaan, se puhukaa. Sill{ ette te ole puhumassa, vaan Pyh{ Henki. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Mutta kun n{ette h{vityksen kauhistuksen seisovan siin{, miss{ ei tulisi - joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, {lk||n astuko alas {lk||nk{ menk| sis{{n noutamaan mit{{n huoneestansa; ja joka on mennyt pellolle, {lk||n palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. Sill{ niin{ p{ivin{ on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, t{h{n asti, eik{ milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhent{isi niit{ p{ivi{, ei mik{{n liha pelastuisi; mutta valittujen t{hden, jotka h{n on valinnut, h{n on lyhent{nyt ne p{iv{t. Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin {lk{{ uskoko. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja he tekev{t tunnustekoja ja ihmeit{, eksytt{{kseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Min{ olen edelt{ sanonut teille kaikki. Mutta niin{ p{ivin{, sen ahdistuksen j{lkeen, aurinko pimenee, eik{ kuu anna valoansa, ja t{hdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, j{rkkyv{t. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilviss{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin h{n l{hett{{ enkelins{ ja kokoaa valittunsa nelj{lt{ ilmalta, maan {{rest{ hamaan taivaan {{reen. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, ett{ se on l{hell{, oven edess{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin n{m{ kaikki tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. Mutta siit{ p{iv{st{ tai hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t enkelit taivaassa, eik{ my|sk{{n Poika, vaan ainoastaan Is{. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sill{ ette tied{, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun h{n j{tti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman teht{v{ns{, k{ski h{n my|s ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, milloin talon herra tulee, iltamy|h{ll{k| vai y|syd{nn{ vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei h{n, {kkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teit{ nukkumasta. Mutta mink{ min{ teille sanon, sen min{ sanon kaikille: valvokaa."

Niin oli kahden p{iv{n per{st{ p{{si{inen ja happamattoman leiv{n juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettiv{t, kuinka saisivat h{net otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. Sill{ he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteli{ kansassa". Ja kun h{n oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli h{nen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo t{ynn{ oikeata, kallista nardusvoidetta. H{n rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen h{nen p{{h{ns{. Niin oli muutamia, jotka n{rk{styiv{t ja sanoivat kesken{{n: "Mit{ varten t{m{ voiteen haaskaus? Olisihan voinut myyd{ t{m{n voiteen enemp{{n kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne k|yhille." Ja he toruivat h{nt{. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa h{nen olla. Miksi pahoitatte h{nen mielt{{n? H{n teki hyv{n ty|n minulle. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehd{ hyv{{, mutta minua teill{ ei ole aina. H{n teki, mink{ voi. Edelt{k{sin h{n voiteli minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ t{m{ teki, on mainittava h{nen muistoksensa." Ja Juudas Iskariot, yksi niist{ kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen h{net heille. Kun n{m{ sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa h{nelle rahaa. Ja h{n mietti, kuinka h{net sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi. Ja ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{, kun p{{si{islammas teurastettiin, h{nen opetuslapsensa sanoivat h{nelle: "Mihin tahdot, ett{ menemme valmistamaan p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" Niin h{n l{hetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menk{{ kaupunkiin, niin teit{ vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa h{nt{. Ja mihin h{n menee, sen talon is{nn{lle sanokaa: 'Opettaja sanoo: Miss{ on minun vierashuoneeni, sy|d{kseni siin{ p{{si{islampaan opetuslasteni kanssa?' Ja h{n n{ytt{{ teille suuren huoneen yl{kerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne." Niin opetuslapset l{htiv{t ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun ehtoo tuli, saapui h{n sinne niiden kahdentoista kanssa. Ja kun he olivat aterialla ja s|iv{t, sanoi Jeesus: "Totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ kavaltaa minut, yksi, joka sy| minun kanssani". He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa per{st{ sanomaan h{nelle: "En kaiketi min{?" H{n sanoi heille: "Yksi teist{ kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n ei olisi syntynyt." Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, t{m{ on minun ruumiini". Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siit{. Ja h{n sanoi heille: "T{m{ on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edest{. Totisesti min{ sanon teille: min{ en juo en{{ viinipuun antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ uutena Jumalan valtakunnassa." Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sill{ kirjoitettu on: 'Min{ ly|n paimenta, ja lampaat hajotetaan'. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne Galileaan." Niin Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan min{". Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{{n, t{n{ y|n{, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Mutta h{n vakuutti viel{ lujemmin: "Vaikka minun pit{isi kuolla sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Ja samoin sanoivat kaikki muutkin. Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, sill{ aikaa kuin min{ rukoilen". Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja h{n alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. Ja h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa". Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi maahan ja rukoili, ett{, jos mahdollista, se hetki menisi h{nelt{ ohi, ja sanoi: "Abba, Is{, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta t{m{ malja. Mutta ei, mit{ min{ tahdon, vaan mit{ sin{!" Ja h{n tuli ja tapasi heid{t nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etk| jaksanut yht{ hetke{ valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja taas h{n meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ heid{n silm{ns{ olivat k{yneet kovin raukeiksi; ja he eiv{t tienneet, mit{ h{nelle vastaisivat. Ja h{n tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte viel{ ja lep{{tte! Jo riitt{{! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se, joka kavaltaa minut, on l{hell{." Ja heti, h{nen viel{ puhuessaan, Juudas, yksi niist{ kahdestatoista, saapui, ja h{nen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seip{{t k{siss{. Mutta se, joka h{net kavalsi, oli sopinut heid{n kanssaan merkist{, sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n se on; ottakaa h{net kiinni ja viek{{ tarkasti vartioituna pois". Ja tultuaan h{n kohta astui h{nen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. Silloin he k{viv{t h{neen k{siksi ja ottivat h{net kiinni. Mutta er{s niist{, jotka l{hell{ seisoivat, veti miekkansa, iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois korvan. Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ vangitsemaan. Joka p{iv{ min{ olen ollut teid{n luonanne opettaen pyh{k|ss{, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. Mutta t{m{ tapahtuu, ett{ kirjoitukset k{visiv{t toteen." Niin he kaikki j{ttiv{t h{net ja pakenivat. Ja h{nt{ seurasi er{s nuorukainen, jolla oli ymp{rill{{n liinavaate paljaalle iholle heitettyn{; ja he ottivat h{net kiinni. Mutta h{n j{tti liinavaatteen ja pakeni alastonna. Ja he veiv{t Jeesuksen ylimm{isen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja l{mmitteli tulen {{ress{. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, mutta eiv{t l|yt{neet. Useat kyll{ todistivat v{{rin h{nt{ vastaan, mutta todistukset eiv{t olleet yht{pit{vi{. Niin muutamat nousivat ja todistivat v{{rin h{nt{ vastaan, sanoen: "Me olemme kuulleet h{nen sanovan: 'Min{ hajotan maahan t{m{n k{sill{ tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa p{iv{ss{ toisen, joka ei ole k{sill{ tehty'." Mutta eiv{t n{ink{{n heid{n todistuksensa olleet yht{pit{vi{. Silloin ylimm{inen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etk| vastaa mit{{n? Mit{ n{m{ todistavat sinua vastaan?" Mutta h{n oli vaiti eik{ vastannut mit{{n. Taas ylimm{inen pappi kysyi h{nelt{ ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilviss{". Niin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: "Mit{ me en{{ todistajia tarvitsemme? Te kuulitte h{nen pilkkaamisensa. Mit{ arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat h{net vikap{{ksi kuolemaan. Ja muutamat rupesivat sylkem{{n h{nt{ ja peittiv{t h{nen kasvonsa ja l|iv{t h{nt{ nyrkill{ ja sanoivat h{nelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin l|iv{t h{nt{ poskelle. Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimm{isen papin palvelijattarista; ja n{hdess{{n Pietarin l{mmittelev{n h{n katsoi h{neen ja sanoi: "Sin{kin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa". Mutta h{n kielsi sanoen: "En tied{ enk{ k{sit{, mit{ sanot". Ja h{n meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi. Ja n{hdess{{n h{net siell{ palvelijatar rupesi taas sanomaan l{hell{ seisoville: "T{m{ on yksi niist{". Mutta h{n kielsi uudestaan. Ja v{h{n sen j{lkeen l{hell{ seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ olet yksi niist{, sill{ olethan sin{ galilealainenkin". Mutta h{n rupesi sadattelemaan itse{ns{ ja vannomaan: "En tunne sit{ miest{, josta te puhutte". Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli sanonut h{nelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n ratkesi itkuun.

Ja heti aamulla ylipapit ynn{ vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekiv{t p{{t|ksen, sitoivat Jeesuksen, veiv{t h{net pois ja antoivat Pilatuksen k{siin. Niin Pilatus kysyi h{nelt{: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" H{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanot". Ja ylipapit tekiv{t monta syyt|st{ h{nt{ vastaan. Niin Pilatus taas kysyi h{nelt{ sanoen: "Etk| vastaa mit{{n? Katso, kuinka paljon syyt|ksi{ he tekev{t sinua vastaan." Mutta Jeesus ei en{{ vastannut mit{{n, niin ett{ Pilatus ihmetteli. Mutta juhlan aikana h{n tavallisesti p{{sti heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat. Niin siell{ oli er{s mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan. Ja kansa meni sinne yl|s ja rupesi pyyt{m{{n, ett{ h{n tekisi heille, niinkuin h{nen tapansa oli. Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, ett{ p{{st{n teille juutalaisten kuninkaan?" Sill{ h{n tiesi, ett{ ylipapit kateudesta olivat antaneet h{net h{nen k{siins{. Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, ett{ h{n ennemmin p{{st{isi heille Barabbaan. Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mit{ minun sitten on teht{v{ h{nelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?" Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse h{net!" Mutta Pilatus sanoi heille: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat viel{ kovemmin: "Ristiinnaulitse h{net!" Ja kun Pilatus tahtoi tehd{ kansalle mieliksi, p{{sti h{n heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Niin sotamiehet veiv{t h{net sis{lle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon. Ja he pukivat h{nen yllens{ purppuravaipan, v{{nsiv{t orjantappuroista kruunun ja panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja rupesivat tervehtim{{n h{nt{: "Terve, juutalaisten kuningas!" Ja he l|iv{t h{nt{ p{{h{n ruovolla, sylkiv{t h{nt{ ja laskeutuen polvilleen kumarsivat h{nt{. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ purppuravaipan ja pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa. Ja he veiv{t h{net pois, ristiinnaulitakseen h{net. Ja he pakottivat er{{n ohikulkevan miehen, Simonin, kyrenel{isen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen is{n, kantamaan h{nen risti{ns{. Ja he veiv{t h{net paikalle, jonka nimi on Golgata, se on k{{nnettyn{: p{{kallonpaikka. Ja he tarjosivat h{nelle mirhalla sekoitettua viini{, mutta h{n ei sit{ ottanut. Ja he ristiinnaulitsivat h{net ja jakoivat kesken{{n h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa, mit{ kukin oli saava. Oli kolmas hetki, kun he h{net ristiinnaulitsivat. Ja p{{llekirjoitukseksi oli merkitty h{nen syyns{: "Juutalaisten kuningas". Ja he ristiinnaulitsivat h{nen kanssaan kaksi ry|v{ri{, toisen h{nen oikealle ja toisen h{nen vasemmalle puolellensa. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{ ja ny|kyttiv{t p{{t{{n ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat! Auta itse{si ja astu alas ristilt{." Samoin ylipapitkin ynn{ kirjanoppineet kesken{{n pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut, itse{{n ei voi auttaa. Astukoon h{n, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristilt{, ett{ me n{kisimme ja uskoisimme." My|skin ne, jotka olivat ristiinnaulitut h{nen kanssaan, herjasivat h{nt{. Ja kuudennella hetkell{ tuli pimeys yli kaiken maan, ja sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. Ja yhdeks{nnell{ hetkell{ Jeesus huusi suurella {{nell{: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on k{{nnettyn{: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylk{sit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ seisoivat: "Katso, h{n huutaa Eliasta". Ja muuan juoksi ja t{ytti sienen hapanviinill{, pani sen ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan h{net alas". Mutta Jeesus huusi suurella {{nell{ ja antoi henkens{. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas asti. Mutta kun sadanp{{mies, joka seisoi h{nt{ vastap{{t{, n{ki h{nen n{in antavan henkens{, sanoi h{n: "Totisesti t{m{ ihminen oli Jumalan Poika". Ja siell{ oli my|s naisia taampaa katselemassa. N{iden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen {iti, ja Salome, jotka h{nen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet h{nt{, sek{ useita muita, jotka olivat tulleet h{nen kanssaan yl|s Jerusalemiin. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistusp{iv{, se on sapatin aattop{iv{, tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston j{sen, joka h{nkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielens{ ja meni sis{lle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Niin Pilatus ihmetteli, oliko h{n jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanp{{miehen kysyi t{lt{, oliko h{n jo kauan sitten kuollut. Ja saatuaan sadanp{{miehelt{ siit{ tiedon h{n lahjoitti ruumiin Joosefille. T{m{ osti liinavaatteen ja otti h{net alas, k{{ri h{net liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle. Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen {iti, katselivat, mihin h{net pantiin.

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin {iti, ja Salome hyv{nhajuisia yrttej{ menn{kseen voitelemaan h{nt{. Ja viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vieritt{{ kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan yl|s he n{kiv{t kiven poisvieritetyksi; se oli n{et hyvin suuri. Ja menty{{n hautakammion sis{{n he n{kiv{t nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitk{{n, valkeaan vaatteeseen; ja he pelj{styiv{t suuresti. Mutta h{n sanoi heille: "[lk{{ pelj{styk|; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. H{n on noussut yl|s; ei h{n ole t{{ll{. Katso, t{ss{ on paikka, johon he h{net panivat. Mutta menk{{ ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'H{n menee teid{n edell{nne Galileaan; siell{ te saatte h{net n{hd{, niinkuin h{n teille sanoi'." Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sill{ heid{t oli vallannut vavistus ja h{mm{stys, eiv{tk{ sanoneet kenellek{{n mit{{n, sill{ he pelk{siv{t. Mutta yl|snousemisensa j{lkeen h{n varhain aamulla viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta h{n oli ajanut ulos seitsem{n riivaajaa. T{m{ meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkiv{t. Mutta kun he kuulivat, ett{ h{n eli ja ett{ Maria oli h{net n{hnyt, eiv{t he uskoneet. Ja sen j{lkeen h{n toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heist{, heid{n k{velless{{n, matkalla maakyl{{n. Hekin meniv{t ja veiv{t sanan toisille; mutta n{m{ eiv{t uskoneet heit{k{{n. Vihdoin h{n ilmestyi my|skin niille yhdelletoista heid{n ollessaan aterialla; ja h{n nuhteli heid{n ep{uskoaan ja heid{n syd{mens{ kovuutta, kun he eiv{t olleet uskoneet niit{, jotka olivat n{hneet h{net yl|snousseeksi. Ja h{n sanoi heille: "Menk{{ kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja n{m{ merkit seuraavat niit{, jotka uskovat: minun nimess{ni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielill{, nostavat k{sin k{{rmeit{, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heit{ vahingoita; he panevat k{tens{ sairasten p{{lle, ja ne tulevat terveiksi." Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin h{net yl|s taivaaseen, ja h{n istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he l{htiv{t ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heid{n kanssansa ja vahvisti sanan sit{ seuraavien merkkien kautta.

Koska monet ovat ryhtyneet tekem{{n kertomusta meid{n keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne n{hneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen min{kin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, p{{tt{nyt kirjoittaa ne j{rjestyksess{{n sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, ett{ oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimelt{ Sakarias, Abian osastoa. Ja h{nen vaimonsa oli Aaronin tytt{ri{, ja t{m{n nimi oli Elisabet. He olivat molemmat hurskaita Jumalan edess{, vaeltaen kaikissa Herran k{skyiss{ ja s{{d|ksiss{ nuhteettomina. Mutta heill{ ei ollut lasta, sill{ Elisabet oli hedelm{t|n; ja he olivat molemmat tulleet i{llisiksi. Niin tapahtui, kun h{nen osastonsa palvelusvuoro tuli ja h{n toimitti papillisia teht{vi{ Jumalan edess{, ett{ h{n tavanmukaisessa pappisteht{vien arpomisessa sai osaksensa menn{ Herran temppeliin suitsuttamaan. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. Silloin ilmestyi h{nelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Ja h{net n{hdess{{n Sakarias h{mm{styi, ja h{net valtasi pelko. Mutta enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Sakarias; sill{ sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnytt{v{ sinulle pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Johannes. Ja h{n on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat h{nen syntymisest{{n. Sill{ h{n on oleva suuri Herran edess{; viini{ ja v{kijuomaa h{n ei juo, ja h{n on oleva t{ytetty Pyh{ll{ Hengell{ hamasta {itins{ kohdusta. Ja h{n k{{nt{{ monta Israelin lapsista Herran, heid{n Jumalansa, tyk|. Ja h{n k{y h{nen edell{{n Eliaan hengess{ ja voimassa, k{{nt{{ksens{ isien syd{met lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, n{in Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka min{ t{m{n k{sitt{isin? Sill{ min{ olen vanha, ja minun vaimoni on i{lliseksi tullut." Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Min{ olen Gabriel, joka seison Jumalan edess{, ja min{ olen l{hetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle t{m{n ilosanoman. Ja katso, sin{ tulet myk{ksi etk{ kykene mit{{n puhumaan siihen p{iv{{n saakka, jona t{m{ tapahtuu, sent{hden ettet uskonut minun sanojani, jotka k{yv{t aikanansa toteen." Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmetteliv{t, ett{ h{n niin kauan viipyi temppeliss{. Mutta ulos tullessaan h{n ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli n{hnyt n{yn temppeliss{. Ja h{n viittoi heille ja j{i myk{ksi. Ja kun h{nen virkatoimensa p{iv{t olivat p{{ttyneet, meni h{n kotiinsa. Ja niiden p{iv{in per{st{ Elisabet, h{nen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: "N{in on Herra tehnyt minulle niin{ p{ivin{, jolloin h{n katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen". Kuudentena kuukautena sen j{lkeen Jumala l{hetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tyk|, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sis{lle h{nen tyk|ns{ enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Mutta h{n h{mm{styi suuresti siit{ puheesta ja mietti, mit{ t{m{ tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Maria; sill{ sin{ olet saanut armon Jumalan edess{. Ja katso, sin{ tulet raskaaksi ja synnyt{t pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus. H{n on oleva suuri, ja h{net pit{{ kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa h{nelle Daavidin, h{nen is{ns{, valtaistuimen, ja h{n on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja h{nen valtakunnallansa ei pid{ loppua oleman." Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka t{m{ voi tapahtua, kun min{ en miehest{ mit{{n tied{?" Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Pyh{ Henki tulee sinun p{{llesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sent{hden my|s se pyh{, mik{ syntyy, pit{{ kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, h{nkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla i{ll{{n, ja t{m{ on kuudes kuukausi h{nell{, jota sanottiin hedelm{tt|m{ksi; sill{ Jumalalle ei mik{{n ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Katso, min{ olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli l{hti h{nen tyk|{ns{. Niin{ p{ivin{ Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan er{{seen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyp{hti lapsi h{nen kohdussansa; ja Elisabet t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{. Ja h{n puhkesi puhumaan suurella {{nell{ ja sanoi: "Siunattu sin{ vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelm{! Ja kuinka minulle tapahtuu t{m{, ett{ minun Herrani {iti tulee minun tyk|ni? Sill{ katso, kun sinun tervehdyksesi {{ni tuli minun korviini, hyp{hti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se, joka uskoi, sill{ se sana on t{yttyv{, mik{ h{nelle on tullut Herralta!" Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylist{{ Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sill{ h{n on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, t{stedes kaikki sukupolvet ylist{v{t minua autuaaksi. Sill{ Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja h{nen nimens{ on pyh{, ja h{nen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka h{nt{ pelk{{v{t. H{n on osoittanut voimansa k{sivarrellaan; h{n on hajottanut ne, joilla oli ylpe{t ajatukset syd{mess{{n. H{n on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. N{lk{iset h{n on t{ytt{nyt hyvyyksill{, ja rikkaat h{n on l{hett{nyt tyhjin{ pois. H{n on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja h{nen siement{ns{ kohtaan iankaikkisesti, niinkuin h{n on meid{n isillemme puhunut." Ja Maria oli h{nen tyk|n{ns{ noin kolme kuukautta ja palasi j{lleen kotiinsa. Mutta Elisabetin synnytt{misen aika tuli; ja h{n synnytti pojan. Ja kun h{nen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, ett{ Herra oli tehnyt h{nelle suuren laupeuden, iloitsivat he h{nen kanssansa. Ja kahdeksantena p{iv{n{ he tulivat ymp{rileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa h{nelle h{nen is{ns{ mukaan nimen Sakarias. Mutta h{nen {itins{ vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan h{nen nimens{ on oleva Johannes". Niin he sanoivat h{nelle: "Eih{n sinun suvussasi ole ket{{n, jolla on se nimi". Ja he kysyiv{t viittomalla lapsen is{lt{, mink{ nimen h{n tahtoi h{nelle annettavaksi. Niin h{n pyysi taulun ja kirjoitti siihen n{m{ sanat: "Johannes on h{nen nimens{". Ja kaikki ihmetteliv{t. Ja kohta h{nen suunsa aukeni, ja h{nen kielens{ vapautui, ja h{n puhui kiitt{en Jumalaa. Ja tuli pelko kaikille heid{n ymp{rill{{n asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista n{ist{ tapahtumista; ja kaikki, jotka niist{ kuulivat, panivat ne mieleens{ ja sanoivat: "Mik{h{n t{st{ lapsesta tulee?" Sill{ Herran k{si oli h{nen kanssansa. Ja Sakarias, h{nen is{ns{, t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{, ja h{n ennusti sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sill{ h{n on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin h{n on puhunut hamasta ikiajoista pyh{in profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden k{dest{, jotka meit{ vihaavat, tehd{kseen laupeuden meid{n isillemme ja muistaakseen pyh{n liittonsa, sen valan, jonka h{n vannoi Aabrahamille, meid{n is{llemme; suodakseen meid{n, vapahdettuina vihollistemme k{dest{, pelk{{m{tt{ palvella h{nt{ pyhyydess{ ja vanhurskaudessa h{nen edess{{n kaikkina elinp{ivin{mme. Ja sin{, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sill{ sin{ olet k{yv{ Herran edell{ valmistaaksesi h{nen teit{{n, antaaksesi h{nen kansalleen pelastuksen tuntemisen heid{n syntiens{ anteeksisaamisessa, meid{n Jumalamme syd{mellisen laupeuden t{hden, jonka kautta meid{n puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydess{ ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meid{n jalkamme rauhan tielle." Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengess{. Ja h{n oli er{maassa siihen p{iv{{n asti, jona h{n oli astuva Israelin eteen.

Ja tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ keisari Augustukselta k{vi k{sky, ett{ kaikki maailma oli verolle pantava. T{m{ verollepano oli ensimm{inen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki meniv{t verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin l{hti Galileasta, Nasaretin kaupungista, yl|s Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, h{n kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heid{n siell{ ollessaan, ett{ Marian synnytt{misen aika tuli. Ja h{n synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi h{net ja pani h{net seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sill{ seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa y|ll{ laumaansa. Niin heid{n edess{{n seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heid{n ymp{rill{{n, ja he pelj{styiv{t suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; sill{ katso, min{ ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on t{n{ p{iv{n{ syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja t{m{ on teille merkkin{: te l|yd{tte lapsen kapaloituna ja seimess{ makaamassa." Ja yht{kki{ oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotav{ke{, ja he ylistiv{t Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan h{nell{ on hyv{ tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin n{m{ puhuivat toisillensa: "Menk{{mme nyt Beetlehemiin katsomaan sit{, mik{ on tapahtunut ja mink{ Herra meille ilmoitti". Ja he meniv{t kiiruhtaen ja l|ysiv{t Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimess{. Ja kun he t{m{n olivat n{hneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille t{st{ lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmetteliv{t sit{, mit{ paimenet heille puhuivat. Mutta Maria k{tki kaikki n{m{ sanat ja tutkisteli niit{ syd{mess{ns{. Ja paimenet palasivat kiitt{en ja ylist{en Jumalaa kaikesta, mink{ olivat kuulleet ja n{hneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Kun sitten kahdeksan p{iv{{ oli kulunut ja lapsi oli ymp{rileikattava, annettiin h{nelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli h{nelle antanut, ennenkuin h{n sikisi {itins{ kohdussa. Ja kun heid{n puhdistusp{iv{ns{, Mooseksen lain mukaan, olivat t{yttyneet, veiv{t he h{net yl|s Jerusalemiin asettaaksensa h{net Herran eteen - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa {idinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on s{{detty, parin mets{kyyhkysi{ tai kaksi kyyhkysenpoikaa. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimelt{ Simeon; h{n oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyh{ Henki oli h{nen p{{ll{ns{. Ja Pyh{ Henki oli h{nelle ilmoittanut, ettei h{n ollut n{kev{ kuolemaa, ennenkuin oli n{hnyt Herran Voidellun. Ja h{n tuli Hengen vaikutuksesta pyh{kk||n. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sis{lle tehd{kseen h{nelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti h{nkin h{net syliins{ ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sin{ lasket palvelijasi rauhaan menem{{n, sanasi mukaan; sill{ minun silm{ni ovat n{hneet sinun autuutesi, jonka sin{ olet valmistanut kaikkien kansojen n{hd{, valkeudeksi, joka on ilmestyv{ pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille". Ja h{nen is{ns{ ja {itins{ ihmetteliv{t sit{, mit{ h{nest{ sanottiin. Ja Simeon siunasi heit{ ja sanoi Marialle, h{nen {idilleen: "Katso, t{m{ on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja my|s sinun sielusi l{vitse on miekka k{yv{ - ett{ monen syd{men ajatukset tulisivat ilmi". Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tyt{r, Asserin sukukuntaa. H{n oli jo tullut i{lliseksi. Menty{{n neitsyen{ naimisiin h{n oli el{nyt miehens{ kanssa seitsem{n vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen nelj{n vuoden ik{inen. H{n ei poistunut pyh{k|st{, vaan palveli siell{ Jumalaa paastoilla ja rukouksilla y|t{ ja p{iv{{. Ja juuri sill{ hetkell{ h{n tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Ja t{ytetty{{n kaiken, mik{ Herran lain mukaan oli teht{v{, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja t{yttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli h{nen p{{ll{ns{. Ja h{nen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin p{{si{isjuhlille. H{nen ollessaan kaksitoistavuotias he niinik{{n vaelsivat yl|s sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne p{iv{t olivat kuluneet ja he l{htiv{t kotiin, j{i poikanen Jeesus Jerusalemiin, eiv{tk{ h{nen vanhempansa sit{ huomanneet. He luulivat h{nen olevan matkaseurueessa ja kulkivat p{iv{nmatkan ja etsiv{t h{nt{ sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eiv{t l|yt{neet, palasivat he Jerusalemiin etsien h{nt{. Ja kolmen p{iv{n kuluttua he l|ysiv{t h{net pyh{k|st{, jossa h{n istui opettajain keskell{ kuunnellen heit{ ja kysellen heilt{. Ja kaikki, jotka h{nt{ kuulivat, ihmetteliv{t h{nen ymm{rryst{ns{ ja vastauksiansa. Ja h{net n{hdess{{n h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t, ja h{nen {itins{ sanoi h{nelle: "Poikani, miksi meille n{in teit? Katso, sinun is{si ja min{ olemme huolestuneina etsineet sinua." Niin h{n sanoi heille: "Mit{ te minua etsitte? Ettek| tienneet, ett{ minun pit{{ niiss{ oleman, mitk{ minun Is{ni ovat?" Mutta he eiv{t ymm{rt{neet sit{ sanaa, jonka h{n heille puhui. Ja h{n l{hti heid{n kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja h{nen {itins{ k{tki kaikki n{m{ sanat syd{meens{. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja i{ss{ ja armossa Jumalan ja ihmisten edess{.

Viidenten{toista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean nelj{nnysruhtinaana ja h{nen veljens{ Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan nelj{nnysruhtinaana ja Lysanias Abilenen nelj{nnysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimm{isen{ pappina, ynn{ my|s Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, er{maassa. Ja h{n vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan sanojen kirjassa: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'. Kaikki laaksot t{ytett{k||n, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on n{kev{ Jumalan autuuden." Niin h{n sanoi kansalle, joka vaelsi h{nen kastettavakseen: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on teit{ neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, {lk{{k{ ruvetko sanomaan mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ Aabraham', sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. Jo on my|s kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n tuleen." Ja kansa kysyi h{nelt{ sanoen: "Mit{ meid{n siis pit{{ tekem{n?" H{n vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehk||n samoin". Niin tuli my|s publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat h{nelle: "Opettaja, mit{ meid{n pit{{ tekem{n?" H{n sanoi heille: "[lk{{ vaatiko enemp{{, kuin mik{ teille on s{{detty". My|s sotamiehet kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Mit{s meid{n pit{{ tekem{n?" Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ kiskoko kenelt{k{{n {lk{{k{ kirist{k|, vaan tyytyk{{ palkkaanne". Mutta kun kansa yh{ odotti ja kaikki ajattelivat syd{mess{{n Johanneksesta, eik| h{n itse ehk{ ollut Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Min{ kastan teid{t vedell{, mutta on tuleva minua v{kev{mpi, jonka keng{npaulaakaan min{ en ole kelvollinen p{{st{m{{n; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet h{n polttaa sammumattomassa tulessa." Antaen my|s monia muita kehoituksia h{n julisti kansalle evankeliumia. Mutta kun Herodes, nelj{nnysruhtinas, sai h{nelt{ nuhteita veljens{ vaimon, Herodiaan, t{hden ja kaiken sen pahan t{hden, mit{ h{n, Herodes, oli tehnyt, niin h{n kaiken muun lis{ksi teki senkin, ett{ sulki Johanneksen vankeuteen. Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja my|skin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, ett{ taivas aukeni ja Pyh{ Henki laskeutui h{nen p{{llens{ ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli {{ni: "Sin{ olet minun rakas Poikani; sinuun min{ olen mielistynyt". Ja h{n, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika, Eeli Mattatin, t{m{ Leevin, t{m{ Melkin, t{m{ Jannain, t{m{ Joosefin, t{m{ Mattatiaan, t{m{ Aamoksen, t{m{ Naahumin, t{m{ Eslin, t{m{ Naggain, t{m{ Maahatin, t{m{ Mattatiaan, t{m{ Semeinin, t{m{ Joosekin, t{m{ Joodan, t{m{ Johananin, t{m{ Reesan, t{m{ Serubbaabelin, t{m{ Sealtielin, t{m{ Neerin, t{m{ Melkin, t{m{ Addin, t{m{ Koosamin, t{m{ Elmadamin, t{m{ Eerin, t{m{ Jeesuksen, t{m{ Elieserin, t{m{ Joorimin, t{m{ Mattatin, t{m{ Leevin, t{m{ Simeonin, t{m{ Juudan, t{m{ Joosefin, t{m{ Joonamin, t{m{ Eliakimin, t{m{ Melean, t{m{ Mennan, t{m{ Mattatan, t{m{ Naatanin, t{m{ Daavidin, t{m{ Iisain, t{m{ Oobedin, t{m{ Booaan, t{m{ Saalan, t{m{ Nahassonin, t{m{ Aminadabin, t{m{ Adminin, t{m{ Arnin, t{m{ Esromin, t{m{ Faareen, t{m{ Juudan, t{m{ Jaakobin, t{m{ Iisakin, t{m{ Aabrahamin, t{m{ Taaran, t{m{ Naahorin, t{m{ Serukin, t{m{ Ragaun, t{m{ Faalekin, t{m{ Eberin, t{m{ Saalan, t{m{ Kainamin, t{m{ Arfaksadin, t{m{ Seemin, t{m{ Nooan, t{m{ Laamekin, t{m{ Metusalan, t{m{ Eenokin, t{m{ Jaaretin, t{m{ Mahalalelin, t{m{ Keenanin, t{m{ Enoksen, t{m{ Seetin, t{m{ Aadamin, t{m{ Jumalan.

Sitten Jeesus t{ynn{ Pyh{{ Henke{ palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti h{nt{ er{maassa, ja perkele kiusasi h{nt{ nelj{kymment{ p{iv{{. Eik{ h{n sy|nyt mit{{n niin{ p{ivin{, mutta kun ne olivat p{{ttyneet, tuli h{nen n{lk{. Niin perkele sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin sano t{lle kivelle, ett{ se muuttuu leiv{ksi". Jeesus vastasi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ ainoastaan leiv{st{'." Ja perkele vei h{net korkealle vuorelle ja n{ytti h{nelle yhdess{ tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi h{nelle: "Sinulle min{ annan kaiken t{m{n valtapiirin ja sen loiston, sill{ minun haltuuni se on annettu, ja min{ annan sen, kenelle tahdon. Jos sin{ siis kumarrut minun eteeni, niin t{m{ kaikki on oleva sinun." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pit{{ kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja h{nt{ ainoata palveleman'." Niin h{n vei h{net Jerusalemiin ja asetti h{net pyh{k|n harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn sinusta, ett{ he varjelevat sinua', ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sanottu on: '[l{ kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele h{nen luotaan ajaksi. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma h{nest{ levisi kaikkiin ymp{rill{ oleviin seutuihin. Ja h{n opetti heid{n synagoogissaan, ja kaikki ylistiv{t h{nt{. Ja h{n saapui Nasaretiin, jossa h{net oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinp{iv{n{ synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin h{nelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun h{n avasi kirjan, l|ysi h{n sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun p{{ll{ni, sill{ h{n on voidellut minut julistamaan evankeliumia k|yhille; h{n on l{hett{nyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille n{k|ns{ saamista, p{{st{m{{n sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja k{{ritty{{n kirjan kokoon h{n antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silm{t olivat h{neen kiinnitetyt. Niin h{n rupesi puhumaan heille: "T{n{ p{iv{n{ t{m{ kirjoitus on k{ynyt toteen teid{n korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat h{nest{ hyv{n todistuksen ja ihmetteliv{t niit{ armon sanoja, jotka h{nen suustansa l{htiv{t; ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Joosefin poika?" Niin h{n sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle t{m{n sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee t{{ll{kin, kotikaupungissasi, niit{ suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." Ja h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Min{ sanon teille totuudessa: monta leske{ oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri n{lk{ tuli kaikkeen maahan, eik{ Eliasta l{hetetty kenenk{{n tyk| heist{, vaan ainoastaan leskivaimon tyk| Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miest{ oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eik{ kukaan heist{ tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." T{m{n kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua t{yteen ja nousivat ja ajoivat h{net ulos kaupungista ja veiv{t h{net sen vuoren jyrk{nteelle asti, jolle heid{n kaupunkinsa oli rakennettu, sy|st{kseen h{net alas. Mutta h{n l{hti pois k{yden heid{n keskitsens{. Ja h{n meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{nen puheessansa oli voima. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. T{m{ huusi suurella {{nell{: "Voi, mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ tunnen sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." Niin Jeesus nuhteli h{nt{ sanoen: "Vaikene ja l{hde h{nest{". Ja riivaaja viskasi h{net maahan heid{n keskelleen ja l{hti h{nest{, h{nt{ ollenkaan vahingoittamatta. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he puhuivat kesken{{n sanoen: "Mit{ t{m{ puhe on, sill{ h{n k{skee vallalla ja voimalla saastaisia henki{, ja ne l{htev{t ulos?" Ja maine h{nest{ levisi kaikkialle ymp{rist|n seutuihin. Niin h{n nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta h{nen puolestansa. Niin h{n meni ja kumartui h{nen ylitsens{ ja nuhteli kuumetta, ja se l{hti h{nest{; ja heti vaimo nousi ja palveli heit{. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mik{ miss{kin taudissa, veiv{t ne h{nen tyk|ns{. Ja h{n pani k{tens{ heid{n itsekunkin p{{lle ja paransi heid{t. My|s l{htiv{t riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sin{ olet Jumalan Poika!" Mutta h{n nuhteli niit{ eik{ sallinut niiden puhua, koska ne tiesiv{t h{nen olevan Kristuksen. Ja p{iv{n tultua h{n l{hti pois ja meni autioon paikkaan; mutta kansa etsi h{nt{, ja saavuttuaan h{nen luokseen he pid{tteliv{t h{nt{ l{htem{st{ heid{n luotansa. Mutta h{n sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sill{ sit{ varten min{ olen l{hetetty". Ja h{n saarnasi Galilean synagoogissa.

Kun kansa tunkeutui h{nen ymp{rilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja h{n seisoi Gennesaretin j{rven rannalla, niin h{n n{ki j{rven rannassa kaksi venhett{; mutta kalastajat olivat niist{ l{hteneet ja huuhtoivat verkkojaan. Ja h{n astui toiseen niist{, joka oli Simonin, ja pyysi h{nt{ viem{{n sen v{h{n matkaa maasta; ja h{n istui ja opetti kansaa venheest{. Mutta puhumasta lakattuaan h{n sanoi Simonille: "Vie venhe syv{lle ja heitt{k{{ verkkonne apajalle". Niin Simon vastasi ja sanoi h{nelle: "Mestari, koko y|n me olemme tehneet ty|t{ emmek{ ole mit{{n saaneet; mutta sinun k{skyst{si min{ heit{n verkot". Ja sen tehty{{n he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heid{n verkkonsa repeiliv{t. Niin he viittasivat toisessa venheess{ oleville tovereilleen, ett{ n{m{ tulisivat auttamaan heit{; ja he tulivat. Ja he t{yttiv{t molemmat venheet, niin ett{ ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen n{ki, lankesi h{n Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyk|{ni, Herra, sill{ min{ olen syntinen ihminen". Sill{ kalansaaliin t{hden, jonka he olivat saaneet, oli h{mm{stys vallannut h{net ja kaikki ne, jotka olivat h{nen kanssaan, ja samoin my|s Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "[l{ pelk{{, t{stedes sin{ saat saaliiksi ihmisi{". Ja he veiv{t venheet maihin, j{ttiv{t kaikki ja seurasivat h{nt{. Ja kun h{n oli er{{ss{ kaupungissa, niin katso, siell{ oli mies, ylt{ns{ pitalissa. Ja n{hdess{{n Jeesuksen h{n lankesi kasvoilleen ja rukoili h{nt{ sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali l{hti h{nest{. Ja h{n kielsi h{nt{ siit{ kenellek{{n puhumasta ja sanoi: "Mene, n{yt{ itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niinkuin Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Mutta sanoma h{nest{ levisi viel{ enemm{n; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan h{nt{ ja parantuakseen vaivoistansa. Mutta h{n vet{ytyi pois ja oleskeli er{maassa ja rukoili. Ja er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti, istui siin{ fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylist{ ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin ett{ h{n paransi sairaat. Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miest{, joka oli halvattu; ja he koettivat vied{ h{net sis{{n ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he v{entungokselta eiv{t saaneet viedyksi h{nt{ sis{{n muuta tiet{, nousivat he katolle ja laskivat h{net vuoteineen tiilikaton l{pi heid{n keskellens{ Jeesuksen eteen. Ja n{hdess{{n heid{n uskonsa h{n sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka t{m{ on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntej{ anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heid{n ajatuksensa, vastasi h{n ja sanoi heille: "Mit{ te ajattelette syd{mess{nne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi," - h{n sanoi halvatulle - "min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta h{n nousi heid{n n{htens{, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja l{hti kotiinsa ylist{en Jumalaa. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he ylistiv{t Jumalaa; ja pelkoa t{ynn{ he sanoivat: "Me olemme t{n{{n n{hneet ihmeellisi{". Ja sen j{lkeen h{n l{hti sielt{ ja n{ki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ j{tti kaikki, nousi ja seurasi h{nt{. Ja Leevi valmisti h{nelle suuret pidot kodissaan; ja siell{ oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heid{n kanssaan. Niin fariseukset ja heid{n kirjanoppineensa napisivat h{nen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te sy|tte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{ parannukseen." Niin he sanoivat h{nelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pit{v{t rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi sy|v{t ja juovat". Jeesus sanoi heille: "Etteh{n voi vaatia h{{vieraita paastoamaan silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin, niin{ p{ivin{, he paastoavat." Ja h{n sanoi heille my|s vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin h{n rikkoo uuden vaipan, eik{ uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. Eik{ kukaan, joka juo vanhaa viini{, halua nuorta, sill{ h{n sanoo: 'Vanha on hyv{{'."

Niin tapahtui er{{n{ sapattina, ett{ h{n kulki viljavainioiden halki, ja h{nen opetuslapsensa katkoivat t{hk{p{it{, hiersiv{t niit{ k{siss{{n ja s|iv{t. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, otti n{kyleiv{t ja s|i ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niit{ ollut lupa sy|d{ muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja h{n sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra". Ja toisena sapattina h{n meni synagoogaan ja opetti; ja siell{ oli mies, jonka oikea k{si oli kuivettunut. Ja keksi{kseen jotakin, mist{ h{nt{ syytt{isiv{t, kirjanoppineet ja fariseukset pitiv{t h{nt{ silm{ll{, parantaisiko h{n sapattina. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka k{si oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja h{n nousi ja astui esille. Niin Jeesus sanoi heille: "Min{ kysyn teilt{: kumpi on luvallista sapattina: hyv{{k| tehd{, vai tehd{ pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" Ja h{n katsoi ymp{rilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi". Mies teki niin, ja h{nen k{tens{ tuli j{lleen terveeksi. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat kesken{{n, mit{ heid{n olisi teht{v{ Jeesukselle. Niin tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ h{n l{hti vuorelle rukoilemaan; ja h{n oli siell{ kaiken y|t{ rukoillen Jumalaa. Ja p{iv{n tultua h{n kutsui tyk|ns{ opetuslapsensa ja valitsi heist{ kaksitoista, joille h{n my|s antoi apostolin nimen: Simonin, jolle h{n my|s antoi nimen Pietari, ja Andreaan, h{nen veljens{, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sek{ Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. Ja h{n astui alas heid{n kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siell{ oli suuri joukko h{nen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. N{m{ olivat saapuneet kuulemaan h{nt{ ja parantuakseen taudeistansa. Ja my|s ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. Ja kaikki kansa tahtoi p{{st{ koskettamaan h{nt{, koska h{nest{ l{hti voima, joka paransi kaikki. Ja h{n nosti silm{ns{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, k|yh{t, sill{ teid{n on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sill{ teid{t ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sill{ te saatte nauraa! Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teit{ ja erottavat teid{t yhteydest{{n ja herjaavat teit{ ja pyyhkiv{t pois teid{n nimenne ik{{nkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan t{hden. Iloitkaa sin{ p{iv{n{, riemuun ratketkaa; sill{ katso, teid{n palkkanne on suuri taivaassa; sill{ n{in tekiv{t heid{n is{ns{ profeetoille. Mutta voi teit{, te rikkaat, sill{ te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teit{, jotka nyt olette kyll{iset, sill{ teid{n on oleva n{lk{! Voi teit{, jotka nyt nauratte, sill{ te saatte murehtia ja itke{! Voi teit{, kun kaikki ihmiset puhuvat teist{ hyv{{! Sill{ niin tekiv{t heid{n is{ns{ v{{rille profeetoille. Mutta teille, jotka kuulette, min{ sanon: rakastakaa vihollisianne, tehk{{ hyv{{ niille, jotka teit{ vihaavat, siunatkaa niit{, jotka teit{ kiroavat, rukoilkaa niiden edest{, jotka teit{ parjaavat. Jos joku ly| sinua poskelle, tarjoa h{nelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, {l{ h{nelt{ kiell{ ihokastasikaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, {l{k{ vaadi takaisin silt{, joka sinun omaasi ottaa. Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekev{n, niin tehk{{ tekin heille. Ja jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Rakastavathan syntisetkin niit{, jotka heit{ rakastavat. Ja jos teette hyv{{ niille, jotka teille hyv{{ tekev{t, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Niinh{n syntisetkin tekev{t. Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehk{{ hyv{{ ja lainatkaa, toivomatta saavanne mit{{n takaisin; niin teid{n palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sill{ h{n on hyv{ kiitt{m{tt|mille ja pahoille. Olkaa armahtavaiset, niinkuin teid{n Is{nne on armahtavainen. [lk{{k{ tuomiko, niin ei teit{k{{n tuomita; {lk{{ kadotustuomiota lausuko, niin ei teillek{{n kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyv{ mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teid{n helmaanne; sill{ mill{ mitalla te mittaatte, sill{ mitataan teille takaisin." H{n sanoi heille my|s vertauksen: "Eih{n sokea voi sokeaa taluttaa? Eiv{tk| molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; t{ysin oppineena jokainen on oleva niinkuin h{nen opettajansa. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et huomaa malkaa omassa silm{ss{si? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, min{ otan pois rikan, joka on silm{ss{si', sin{, joka et n{e malkaa omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, sitten sin{ n{et ottaa pois rikan, joka on veljesi silm{ss{. Sill{ ei ole hyv{{ puuta, joka tekee huonon hedelm{n, eik{ taas huonoa puuta, joka tekee hyv{n hedelm{n; sill{ jokainen puu tunnetaan hedelm{st{{n. Eih{n viikunoita koota orjantappuroista, eik{ viiniryp{leit{ korjata orjanruusupensaasta. Hyv{ ihminen tuo syd{mens{ hyv{n runsaudesta esiin hyv{{, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sill{ syd{men kyllyydest{ suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettek{ tee, mit{ min{ sanon? Jokainen, joka tulee minun tyk|ni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - min{ osoitan teille, kenen kaltainen h{n on. H{n on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syv{{n ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, sy|ks{hti virta sit{ huonetta vastaan, mutta ei voinut sit{ horjuttaa, sill{ se oli hyv{sti rakennettu. Mutta joka kuulee eik{ tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta sy|ks{hti sit{ vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

Kun h{n oli kansan kuullen kaikki n{m{ puheensa puhunut, meni h{n Kapernaumiin. Ja er{{ll{ sadanp{{miehell{ oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota h{n piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta h{n l{hetti juutalaisten vanhimpia h{nen tyk|ns{ ja pyysi, ett{ h{n tulisi parantamaan h{nen palvelijansa. Kun n{m{ saapuivat Jeesuksen tyk|, pyysiv{t he h{nt{ hartaasti ja sanoivat: "H{n ansaitsee, ett{ teet h{nelle t{m{n; sill{ h{n rakastaa meid{n kansaamme, ja h{n on rakentanut meille synagoogan". Niin Jeesus l{hti heid{n kanssansa. Mutta kun h{n ei en{{ ollut kaukana talosta, l{hetti sadanp{{mies yst{vi{ns{ sanomaan h{nelle: "Herra, {l{ vaivaa itse{si, sill{ en min{ ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; sent{hden en katsonutkaan itse{ni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehi{ k{skett{vin{ni, ja min{ sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli h{nt{, k{{ntyi ja sanoi kansalle, joka h{nt{ seurasi: "Min{ sanon teille: en ole Israelissakaan l|yt{nyt n{in suurta uskoa." Ja taloon palatessaan l{hettil{{t tapasivat palvelijan terveen{. Sen j{lkeen h{n vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja h{nen kanssaan vaelsivat h{nen opetuslapsensa ynn{ suuri kansanjoukko. Kun h{n nyt l{hestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, {itins{ ainokaista poikaa. Ja {iti oli leski, ja h{nen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. Ja h{net n{hdess{{n Herra armahti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "[l{ itke". Ja h{n meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja h{n sanoi: "Nuorukainen, min{ sanon sinulle: nouse." Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja h{n antoi h{net h{nen {idillens{. Ja heid{t kaikki valtasi pelko, ja he ylistiv{t Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meid{n keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen". Ja t{m{ puhe h{nest{ levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ymp{rill{ oleviin seutuihin. Ja Johannekselle kertoivat h{nen opetuslapsensa t{st{ kaikesta. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja l{hetti heid{t Herran tyk| kysym{{n: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" Miehet saapuivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Johannes Kastaja on l{hett{nyt meid{t sinun tyk|si ja kysyy: 'Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?'" Sill{ hetkell{ h{n juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengist{, ja monelle sokealle h{n antoi n{|n. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa Johannekselle, mit{ olette n{hneet ja kuulleet: sokeat saavat n{k|ns{, rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet her{tet{{n, k|yhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun Johanneksen l{hettil{{t olivat menneet, rupesi h{n puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa k{yv{t ja herkullisesti el{v{t, ne ovat kuningasten linnoissa. Vai mit{ l{hditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun eteesi'. Min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yht{k{{n suurempaa kuin Johannes; mutta v{h{isin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin h{n. Ja kaikki kansa, joka h{nt{ kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsens{ Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekiv{t turhaksi Jumalan aivoituksen heit{ kohtaan eiv{tk{ ottaneet Johannekselta kastetta. Mihin min{ siis vertaan t{m{n sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette itkeneet'. Sill{ Johannes Kastaja on tullut, ei sy| leip{{ eik{ juo viini{, ja te sanotte: 'H{ness{ on riivaaja'. Ihmisen Poika on tullut, sy| ja juo, ja te sanotte: 'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten yst{v{{!' Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi n{ytetty." Niin er{s fariseuksista pyysi h{nt{ ruualle kanssaan; ja h{n meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siin{ kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun h{n sai tiet{{, ett{ Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi h{n alabasteripullon t{ynn{ hajuvoidetta ja asettui h{nen taakseen h{nen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan h{nen jalkojansa kyynelill{{n ja kuivasi ne p{{ns{ hiuksilla ja suuteli h{nen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli h{net kutsunut, sen n{ki, ajatteli h{n mieless{{n n{in: "Jos t{m{ olisi profeetta, tiet{isi h{n, mik{ ja millainen tuo nainen on, joka h{neen koskee: ett{ h{n on syntinen." Niin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". H{n virkkoi: "Opettaja, sano". - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymment{. Kun heill{ ei ollut, mill{ maksaa, antoi h{n molemmille velan anteeksi. Kumpi heist{ siis rakastaa h{nt{ enemm{n?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielest{ni se, jolle h{n antoi enemm{n anteeksi". H{n sanoi h{nelle: "Oikein sin{ ratkaisit". Ja naiseen k{{ntyen h{n sanoi Simonille: "N{etk| t{m{n naisen? Min{ tulin sinun taloosi; et sin{ antanut vett{ minun jaloilleni, mutta t{m{ kasteli kyynelill{{n minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sin{ antanut minulle suudelmaa, mutta t{m{ ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siit{ asti, kuin tulin sis{{n. Et sin{ voidellut |ljyll{ minun p{{t{ni, mutta t{m{ voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sent{hden min{ sanon sinulle: t{m{n paljot synnit ovat anteeksi annetut: h{nh{n n{et rakasti paljon; mutta jolle v{h{n anteeksi annetaan, se rakastaa v{h{n." Sitten h{n sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mieless{ns{: "Kuka t{m{ on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta h{n sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Ja sen j{lkeen h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kyl{st{ kyl{{n ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat h{nen kanssansa, niin my|s muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengist{ ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsem{n riivaajaa oli l{htenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heit{ varoillansa. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisi{ kulki joka kaupungista h{nen tyk|ns{, puhui h{n vertauksella: "Kylv{j{ meni kylv{m{{n siement{ns{. Ja h{nen kylv{ess{{n putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut s|iv{t sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sill{ ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyv{{n maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelm{n." T{m{n sanottuaan h{n lausui suurella {{nell{: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Niin h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{, mit{ t{m{ vertaus merkitsi. H{n sanoi: "Teid{n on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitet{{n vertauksissa, ett{ he, vaikka n{kev{t, eiv{t n{kisi, ja vaikka kuulevat, eiv{t ymm{rt{isi. Vertaus on t{m{: siemen on Jumalan sana. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heid{n syd{mest{{n, etteiv{t he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitk{ kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkell{ luopuvat. Mik{ taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat t{m{n el{m{n huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eiv{tk{ tuota kyps{{ hedelm{{. Mutta mik{ hyv{{n maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa s{ilytt{v{t sen vilpitt|m{ss{ ja hyv{ss{ syd{mess{ ja tuottavat hedelm{n k{rsiv{llisyydess{. Ei kukaan joka sytytt{{ lampun, peit{ sit{ astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ sis{lletulijat n{kisiv{t valon. Sill{ ei ole mit{{n salattua, mik{ ei tule ilmi, eik{ k{tketty{, mik{ ei tule tunnetuksi ja joudu p{iv{n valoon. Katsokaa siis, miten kuulette; sill{ sille, jolla on, annetaan, mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mink{ h{n luulee itsell{{n olevan." Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat h{nt{ tapaamaan, mutta eiv{t v{entungokselta p{{sseet h{nen tyk|ns{. Niin h{nelle ilmoitettiin: "Sinun {itisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat n{hd{ sinua". Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Minun {itini ja veljeni ovat n{m{, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekev{t". Niin tapahtui er{{n{ p{iv{n{, ett{ h{n astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menk{{mme j{rven tuolle puolen". Ja he l{htiv{t vesille. Ja heid{n purjehtiessaan h{n nukkui. Mutta alas j{rvelle sy|ksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vett{ t{yteen, ja he olivat vaarassa. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja h{n sanoi heille: "Miss{ on teid{n uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heid{t, ja he ihmetteliv{t, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan t{m{, kun h{n k{skee sek{ tuulia ett{ vett{, ja ne tottelevat h{nt{?" Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastap{{t{ Galileaa. Ja kun h{n oli noussut maihin, tuli h{nt{ vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja h{n ei ollut pitk{{n aikaan pukenut vaatteita ylleen eik{ asunut huoneessa, vaan haudoissa. Kun h{n n{ki Jeesuksen, parkaisi h{n ja lankesi maahan h{nen eteens{ ja huusi suurella {{nell{: "Mit{ sinulla on minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Min{ rukoilen sinua: {l{ minua vaivaa." Sill{ h{n oli k{skem{isill{{n saastaista henke{ menem{{n ulos siit{ miehest{. Sill{ pitk{t ajat se oli temponut h{nt{ mukaansa; h{net oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja h{nt{ oli vartioitu, mutta h{n oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana er{maihin. Niin Jeesus kysyi silt{ sanoen: "Mik{ on nimesi?" H{n vastasi: "Legio"; sill{ monta riivaajaa oli mennyt h{neen. Ja ne pyysiv{t h{nt{, ettei h{n k{skisi heid{n menn{ syvyyteen. Niin siell{ oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysiv{t h{nt{, ett{ h{n antaisi heille luvan menn{ sikoihin. Ja h{n antoi niille luvan. Niin riivaajat l{htiv{t ulos miehest{ ja meniv{t sikoihin. Silloin lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui. Mutta n{hty{{n, mit{ oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siit{ kaupungissa ja maataloissa. Niin kansa l{hti katsomaan, mit{ oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat l{hteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja t{ydess{ ymm{rryksess{; ja he pelj{styiv{t. Mutta silminn{kij{t kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi. Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi h{nt{ poistumaan heid{n luotansa, sill{ suuri pelko oli vallannut heid{t; niin h{n astui venheeseen ja palasi takaisin. Ja mies, josta riivaajat olivat l{hteneet, pyysi h{nelt{ saada olla h{nen kanssaan. Mutta Jeesus l{hetti h{net luotansa sanoen: "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria t|it{ Jumala on sinulle tehnyt". Ja h{n meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria t|it{ Jeesus oli h{nelle tehnyt. Kun Jeesus palasi, oli kansa h{nt{ vastassa; sill{ kaikki odottivat h{nt{. Ja katso, silloin tuli mies, nimelt{ Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja h{n lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi h{nt{ tulemaan kotiinsa, sill{ h{nell{ oli tyt{r, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta h{nen sinne menness{{n v{entungos ahdisti h{nt{. Ja siell{ oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja l{{k{reille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eik{ kukaan ollut voinut h{nt{ parantaa. T{m{ l{hestyi takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa tupsua, ja heti h{nen verenjuoksunsa asettui. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsiv{t, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan: "Mestari, v{entungos ahdistaa ja pusertaa sinua". Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sill{ min{ tunsin, ett{ voimaa l{hti minusta". Kun nainen n{ki, ettei h{n pysynyt salassa, tuli h{n vavisten, lankesi h{nen eteens{ ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mist{ syyst{ h{n oli koskenut h{neen ja kuinka h{n oli kohta tullut terveeksi. Niin h{n sanoi h{nelle: "Tytt{reni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan". H{nen viel{ puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tytt{resi on kuollut; {l{ en{{ opettajaa vaivaa". Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{; usko ainoastaan, niin h{n paranee". Ja kun h{n tuli taloon, ei h{n sallinut kenenk{{n muun k{yd{ sis{lle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sek{ lapsen is{n ja {idin. Ja kaikki itkiv{t ja vaikeroivat tytt|{. Mutta Jeesus sanoi: "[lk{{ itkek|, sill{ h{n ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{, tiet{en tyt|n kuolleeksi. Mutta h{n tarttui h{nen k{teens{ ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!" Niin h{nen henkens{ palasi, ja h{n nousi heti yl|s; ja Jeesus k{ski antaa h{nelle sy|t{v{{. Ja h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t; mutta Jeesus kielsi heit{ kenellek{{n sanomasta, mit{ oli tapahtunut.

Niin h{n kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja h{n l{hetti heid{t julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ ottako mit{{n matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leip{{, ei rahaa, {lk||n my|s kenell{k{{n olko kahta ihokasta. Ja mihin taloon tulette, siihen j{{k{{, ja siit{ l{htek{{ matkallenne. Ja miss{ eiv{t ota teit{ vastaan, siit{ kaupungista l{htek{{ pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heit{ vastaan." Niin he l{htiv{t ja kulkivat kyl{st{ kyl{{n julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. Ja nelj{nnysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mit{ tapahtui, eik{ tiennyt, mit{ ajatella; sill{ muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut yl|s". Ja Herodes sanoi: "Johanneksen min{ olen mestauttanut; mutta kuka t{m{ on, josta min{ tuollaista kuulen?" Ja h{n etsi tilaisuutta saadakseen n{hd{ h{net. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mit{ olivat tehneet. Niin h{n otti heid{t mukaansa ja vet{ytyi yksin{isyyteen l{helle Beetsaida nimist{ kaupunkia. Mutta kun kansa sai sen tiet{{, seurasivat he h{nt{; ja h{n otti heid{t vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat. Ja p{iv{ alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat h{nelle: "Laske kansa luotasi, ett{ he menisiv{t ymp{rill{ oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sill{ t{{ll{ me olemme autiossa paikassa". Mutta h{n sanoi heille: "Antakaa te heille sy|d{". Niin he sanoivat: "Meill{ ei ole enemp{{ kuin viisi leip{{ ja kaksi kalaa, ellemme l{hde ostamaan ruokaa kaikelle t{lle kansalle". Sill{ heit{ oli noin viisituhatta miest{. Niin h{n sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heid{t aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymment{ kuhunkin". Ja he tekiv{t niin ja asettivat kaikki aterioimaan. Niin h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi; ja heilt{ j{{neet t{hteet ker{ttiin, kaksitoista vakallista palasia. Ja tapahtui, kun h{n oli yksin{isess{ paikassa rukoilemassa ja h{nen opetuslapsensa olivat h{nen kanssaan, ett{ h{n kysyi heilt{ ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, ett{ joku vanhoista profeetoista on noussut yl|s". Niin h{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Jumalan Kristus". Niin h{n vakavasti varoittaen kielsi heit{ kenellek{{n t{st{ puhumasta ja sanoi: "Ihmisen Pojan pit{{ k{rsim{n paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s". Ja h{n sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon joka p{iv{ ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n pelastaa sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsens{ kadotukseen tai turmioon? Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani, sit{ Ihmisen Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee omassa ja Is{ns{ ja pyh{in enkelien kirkkaudessa. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Jumalan valtakunnan." Noin kahdeksan p{iv{{ sen j{lkeen kuin h{n oli t{m{n puhunut, h{n otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja h{nen rukoillessaan h{nen kasvojensa n{k| muuttui, ja h{nen vaatteensa tulivat s{teilev{n valkoisiksi. Ja katso, h{nen kanssaan puhui kaksi miest{, ja ne olivat Mooses ja Elias. He n{kyiv{t kirkkaudessa ja puhuivat h{nen poismenostansa, jonka h{n oli saattava t{yt{nt||n Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siit{ her{siv{t, n{kiv{t he h{nen kirkkautensa ja ne kaksi miest{, jotka seisoivat h{nen luonansa. Ja kun n{m{ olivat eroamassa h{nest{, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi". Mutta h{n ei tiennyt, mit{ sanoi. Ja h{nen t{t{ sanoessaan tuli pilvi ja peitti heid{t varjoonsa; ja he pelj{styiv{t joutuessaan pilveen. Ja pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun Poikani, se valittu; kuulkaa h{nt{". Ja {{nen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siit{ vaiti eiv{tk{ niin{ p{ivin{ ilmoittaneet kenellek{{n mit{{n siit{, mit{ olivat n{hneet. Kun he seuraavana p{iv{n{ meniv{t alas vuorelta, tuli paljon kansaa h{nt{ vastaan. Ja katso, kansanjoukosta huusi er{s mies sanoen: "Opettaja, min{ rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sill{ h{n on minun ainokaiseni; ja katso, h{nen kimppuunsa k{y henki, ja heti h{n parkaisee, ja se kouristaa h{nt{, niin ett{ vaahto l{htee; ja vaivoin se h{nest{ poistuu, runnellen h{nt{. Ja min{ pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sit{ ulos, mutta he eiv{t voineet." Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sin{ ep{uskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne ja k{rsi{ teit{? Tuo poikasi t{nne." Ja viel{ pojan tullessakin riivaaja repi h{nt{ ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henke{ ja paransi pojan ja antoi h{net takaisin h{nen is{llens{. Ja kaikki h{mm{styiv{t Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmetteliv{t kaikkea sit{, mit{ Jeesus teki, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Ottakaa korviinne n{m{ sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin". Mutta he eiv{t k{sitt{neet t{t{ puhetta, ja se oli heilt{ peitetty, niin etteiv{t he sit{ ymm{rt{neet, ja he pelk{siv{t kysy{ h{nelt{, mit{ se puhe oli. Ja heid{n mieleens{ tuli ajatus, kuka heist{ mahtoi olla suurin. Mutta kun Jeesus tiesi heid{n syd{mens{ ajatuksen, otti h{n lapsen ja asetti sen viereens{ ja sanoi heille: "Joka ottaa tyk|ns{ t{m{n lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa tyk|ns{ minut, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Sill{ joka teist{ kaikista on pienin, se on suuri." Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me n{imme er{{n miehen sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seuraa meid{n mukanamme". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "[lk{{ kielt{k|; sill{ joka ei ole teit{ vastaan, se on teid{n puolellanne". Ja kun h{nen yl|sottamisensa aika oli t{yttym{ss{, k{{nsi h{n kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. Ja h{n l{hetti edell{ns{ sanansaattajia; ja he l{htiv{t matkalle ja meniv{t er{{seen samarialaisten kyl{{n valmistaakseen h{nelle majaa. Mutta siell{ ei otettu h{nt{ vastaan, koska h{n oli vaeltamassa kohti Jerusalemia. Kun h{nen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen n{kiv{t, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, ett{ tuli taivaasta tulkoon alas ja h{vitt{k||n heid{t?" Mutta h{n k{{ntyi ja nuhteli heit{. Ja he vaelsivat toiseen kyl{{n. Ja heid{n tiet{ vaeltaessaan er{s mies sanoi h{nelle: "Min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin h{n p{{ns{ kallistaisi". Toiselle h{n sanoi: "Seuraa minua". Mutta t{m{ sanoi: "Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sin{ ja julista Jumalan valtakuntaa". Viel{ er{s toinen sanoi: "Min{ tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin k{yd{ ottamassa j{{hyv{iset kotiv{elt{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Ei kukaan, joka laskee k{tens{ auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".

Sen j{lkeen Herra valitsi seitsem{nkymment{ muuta ja l{hetti heid{t kaksittain edell{ns{ jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne h{n itse aikoi menn{. Ja h{n sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi ty|miehi{ elonkorjuuseensa. Menk{{; katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien keskelle. [lk{{ ottako mukaanne rahakukkaroa, {lk{{ laukkua, {lk{{ kenki{, {lk{{k{ tervehtik| ket{{n tiell{. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha t{lle talolle!' Ja jos siell{ on rauhan lapsi, niin teid{n rauhanne on lep{{v{ h{nen p{{ll{ns{; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. Ja olkaa siin{ talossa ja sy|k{{ ja juokaa, mit{ heill{ on tarjota, sill{ ty|mies on palkkansa ansainnut. [lk{{ siirtyk| talosta taloon. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, miss{ teid{t otetaan vastaan, sy|k{{, mit{ eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siell{ ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teit{ l{helle'. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teit{ ei oteta vastaan, niin menk{{ sen kaduille ja sanokaa: 'Tomunkin, joka teid{n kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tiet{k{{, ett{ Jumalan valtakunta on tullut l{helle'. Min{ sanon teille: Sodoman on oleva sin{ p{iv{n{ helpompi kuin sen kaupungin. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka teiss{ ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa istuen tehneet parannuksen. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teid{n. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Joka kuulee teit{, se kuulee minua, ja joka hylk{{ teid{t, hylk{{ minut; mutta joka minut hylk{{, hylk{{ h{net, joka on minut l{hett{nyt." Niin ne seitsem{nkymment{ palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi t{hden". Silloin h{n sanoi heille: "Min{ n{in saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso, min{ olen antanut teille vallan tallata k{{rmeit{ ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eik{ mik{{n ole teit{ vahingoittava. [lk{{ kuitenkaan siit{ iloitko, ett{ henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siit{, ett{ teid{n nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." Sill{ hetkell{ h{n riemuitsi Pyh{ss{ Hengess{ ja sanoi: "Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Is{; eik{ kukaan muu tunne, kuka Is{ on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa." Ja h{n k{{ntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silm{t, jotka n{kev{t, mit{ te n{ette. Sill{ min{ sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet." Ja katso, er{s lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten h{nt{: "Opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Niin h{n sanoi h{nelle: "Mit{ laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" H{n vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielest{si, ja l{himm{ist{si niinkuin itse{si". H{n sanoi h{nelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sin{ saat el{{". Mutta h{n tahtoi n{ytt{{ olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun l{himm{iseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Er{s mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ry|v{rien k{siin, jotka riisuivat h{net alasti ja l|iv{t haavoille ja meniv{t pois j{tt{en h{net puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta er{s pappi sit{ tiet{ ja n{ki h{net ja meni ohitse. Samoin leevil{inenkin: kun h{n tuli sille paikalle ja n{ki h{net, meni h{n ohitse. Mutta kun er{s samarialainen, joka matkusti sit{ tiet{, tuli h{nen kohdalleen ja n{ki h{net, niin h{n armahti h{nt{. Ja h{n meni h{nen luokseen ja sitoi h{nen haavansa ja vuodatti niihin |ljy{ ja viini{, pani h{net juhtansa selk{{n ja vei h{net majataloon ja hoiti h{nt{. Ja seuraavana aamuna h{n otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon is{nn{lle ja sanoi: 'Hoida h{nt{, ja mit{ sinulta lis{{ kuluu, sen min{ palatessani sinulle maksan'. Kuka n{ist{ kolmesta sinun mielest{si osoitti olevansa sen l{himm{inen, joka oli joutunut ry|v{rien k{siin?" H{n sanoi: "Se, joka osoitti h{nelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene ja tee sin{ samoin". Ja heid{n vaeltaessaan h{n meni muutamaan kyl{{n. Niin er{s nainen, nimelt{ Martta, otti h{net kotiinsa. Ja h{nell{ oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli h{nen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja h{n tuli ja sanoi: "Herra, etk| sin{ v{lit{ mit{{n siit{, ett{ sisareni on j{tt{nyt minut yksin{ni palvelemaan? Sano siis h{nelle, ett{ h{n minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi h{nelle: "Martta, Martta, moninaisista sin{ huolehdit ja h{t{ilet, mutta tarpeellisia on v{h{n, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyv{n osan, jota ei h{nelt{ oteta pois."

Ja kun h{n oli er{{ss{ paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi er{s h{nen opetuslapsistansa h{nelle: "Herra, opeta meit{ rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa". Niin h{n sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Is{, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa;) anna meille joka p{iv{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; ja anna meille meid{n syntimme anteeksi, sill{ mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; (vaan p{{st{ meid{t pahasta)." Ja h{n sanoi heille: "Jos jollakin teist{ on yst{v{ ja h{n menee h{nen luoksensa y|syd{nn{ ja sanoo h{nelle: 'Yst{v{ni, lainaa minulle kolme leip{{, sill{ er{s yst{v{ni on matkallaan tullut minun luokseni, eik{ minulla ole, mit{ panna h{nen eteens{'; ja toinen sis{lt{ vastaa ja sanoo: '[l{ minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en min{ voi nousta antamaan sinulle' - min{ sanon teille: vaikka h{n ei nousekaan antamaan h{nelle sent{hden, ett{ h{n on h{nen yst{v{ns{, nousee h{n kuitenkin sent{hden, ett{ toinen ei hellit{, ja antaa h{nelle niin paljon, kuin h{n tarvitsee. Niinp{ min{kin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teist{ on se is{, joka poikansa h{nelt{ pyyt{ess{ kalaa antaa h{nelle kalan sijasta k{{rmeen, taikka joka h{nen pyyt{ess{{n munaa antaa h{nelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Is{ antaa Pyh{n Hengen niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat!" Ja h{n ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykk{; ja kun riivaaja oli l{htenyt, niin tapahtui, ett{ mykk{ mies puhui; ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heist{ sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain p{{miehen, voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Toiset taas kiusasivat h{nt{ ja pyysiv{t h{nelt{ merkki{ taivaasta. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon p{{lle. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsens{ kanssa, kuinka h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Teh{n sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. Mutta jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? Sent{hden he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. Mutta jos min{ Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. Kun v{kev{ aseellisena vartioitsee kartanoaan, on h{nen omaisuutensa turvassa. Mutta kun h{nt{ v{kev{mpi karkaa h{nen p{{llens{ ja voittaa h{net, ottaa h{n h{nelt{ kaikki aseet, joihin h{n luotti, ja jakaa h{nelt{ riist{m{ns{ saaliin. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei l|yd{, sanoo se: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm{iset." Niin h{nen t{t{ puhuessaan er{s nainen kansanjoukosta korotti {{nens{ ja sanoi h{nelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt". Mutta h{n sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sit{ noudattavat". Kun kansaa yh{ kokoontui, rupesi h{n puhumaan: "T{m{ sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki. Sill{ niinkuin Joonas tuli niinivel{isille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkin{ t{lle sukupolvelle. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Joonas. Ei kukaan, joka sytytt{{ lampun, pane sit{ k{tk||n eik{ vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ sis{lletulijat n{kisiv{t valon. Sinun silm{si on ruumiin lamppu. Kun silm{si on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on my|s sinun ruumiisi pime{. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeytt{. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eik{ milt{{n osaltaan pime{, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." H{nen n{in puhuessaan pyysi er{s fariseus h{nt{ luoksensa aterioimaan; niin h{n meni sinne ja asettui aterialle. Mutta kun fariseus n{ki, ettei h{n peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli h{n. Silloin Herra sanoi h{nelle: "Kyll{ te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{puoli teiss{ on t{ynn{ ry|st|{ ja pahuutta. Te mielett|m{t, eik| se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sis{puoltakin? Mutta antakaa almuksi se, mik{ sis{ll{ on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta. Mutta voi teit{, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! N{it{ olisi tullut noudattaa eik{ noitakaan laiminly|d{. Voi teit{, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksi{ toreilla! Voi teit{, kun te olette niinkuin merkitt|m{t haudat, joiden p{{llitse ihmiset k{velev{t niist{ tiet{m{tt{!" Silloin er{s lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi h{nelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sin{ h{p{iset my|s meit{". Mutta h{n sanoi: "Voi teit{kin, te lainoppineet, kun te s{lyt{tte ihmisten p{{lle vaikeasti kannettavia taakkoja ettek{ itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! Voi teit{, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teid{n is{nne ovat heid{t tappaneet! N{in te siis olette is{inne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sill{ he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita. Sent{hden Jumalan viisaus sanookin: 'Min{ l{het{n heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niist{ he tappavat ja toisia vainoavat, ett{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mik{ on vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin verest{ Sakariaan vereen saakka, h{nen, joka surmattiin alttarin ja temppelin v{lill{'. Niin, min{ sanon teille, se pit{{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaman. Voi teit{, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sis{lle, ja sis{lle menevi{ te olette est{neet." Ja h{nen sielt{ l{htiess{{n kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan h{nt{ ja urkkimaan h{nelt{ moninaisia, v{ijyen, miten saisivat h{net h{nen sanoistaan ansaan.

Kun sill{ v{lin kansaa oli kokoontunut tuhatm{{rin, niin ett{ he polkivat toisiaan, rupesi h{n puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. Ei ole mit{{n peitetty{, mik{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. Sent{hden, kaikki, mit{ te pime{ss{ sanotte, joutuu p{iv{nvalossa kuultavaksi, ja mit{ korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan. Mutta min{ sanon teille, yst{villeni: {lk{{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, eiv{tk{ sen j{lkeen voi mit{{n enemp{{ tehd{. Vaan min{ osoitan teille, ket{ teid{n on pelk{{minen: pelj{tk{{ h{nt{, jolla on valta tapettuansa sy|st{ helvettiin. Niin, min{ sanon teille, h{nt{ te pelj{tk{{. Eik| viitt{ varpusta myyd{ kahteen ropoon? Eik{ Jumala ole yht{k{{n niist{ unhottanut. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Mutta min{ sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edess{, my|s Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edess{. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, se kiellet{{n Jumalan enkelien edess{. Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyh{{ Henke{ pilkkaa, ei anteeksi anneta. Mutta kun he viev{t teit{ synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tai mit{ vastaisitte puolestanne tahi mit{ sanoisitte; sill{ Pyh{ Henki opettaa teille sill{ hetkell{, mit{ teid{n on sanottava." Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi h{nelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, ett{ h{n jakaisi kanssani perinn|n". Mutta h{n vastasi h{nelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Ja h{n sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sill{ ei ihmisen el{m{ riipu h{nen omaisuudestaan, vaikka sit{ ylenpalttisesti olisi". Ja h{n puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin h{n mietti mieless{{n ja sanoi: 'Mit{ min{ teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja h{n sanoi: 'T{m{n min{ teen: min{ revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyv{{ tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy|, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi h{nelle: 'Sin{ mielet|n, t{n{ y|n{ sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink{ sin{ olet hankkinut?' N{in k{y sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tyk|n{." Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte, {lk{{k{ ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Sill{ henki on enemm{n kuin ruoka, ja ruumis enemm{n kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa, eik{ niill{ ole s{ilytyshuonetta eik{ aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ kyyn{r{nk{{n vertaa? Jos siis ette voi sit{k{{n, mik{ v{hint{ on, mit{ te murehditte muusta? Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, kuinka paljoa ennemmin teid{t, te v{h{uskoiset! [lk{{ siis tek{{n etsik|, mit{ s|isitte ja mit{ joisitte, {lk{{k{ korkeita tavoitelko. Sill{ n{it{ kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teid{n Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n n{it{ tarvitsevan. Vaan etsik{{ Jumalan valtakuntaa, niin my|s n{m{ teille annetaan sen ohessa. [l{ pelk{{, sin{ piskuinen lauma; sill{ teid{n Is{nne on n{hnyt hyv{ksi antaa teille valtakunnan. Myyk{{, mit{ teill{ on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja miss{ koi ei turmele. Sill{ miss{ teid{n aarteenne on, siell{ on my|s teid{n syd{menne. Olkoot teid{n kupeenne vy|tetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin h{n palajaa h{ist{, ett{ he h{nen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat h{nelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heid{n herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti min{ sanon teille: h{n vy|tt{ytyy ja asettaa heid{t aterioimaan ja menee ja palvelee heit{. Ja jos h{n tulee toisella y|vartiolla tai kolmannella ja havaitsee heid{n n{in tekev{n, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ hetkell{ varas tulee, h{n ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." Niin Pietari sanoi: "Herra, meist{k| sin{ sanot t{m{n vertauksen vai my|s kaikista muista?" Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymm{rt{v{inen huoneenhaltija, jonka h{nen herransa asettaa pit{m{{n huolta h{nen palvelusv{est{{n, antamaan heille ajallaan heid{n ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan havaitsee n{in tekev{n! Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Herrani tulo viiv{styy', ja rupeaa ly|m{{n palvelijoita ja palvelijattaria sek{ sy|m{{n ja juomaan ja p{ihdytt{m{{n itse{ns{, niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, ja hakkaa h{net kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan kuin uskottomille. Ja sit{ palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eik{ toiminut h{nen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla ly|nneill{. Sit{ taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mik{ ly|ntej{ ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla ly|nneill{. Sill{ jokaiselta, jolle on paljon annettu, my|s paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, silt{ sit{ enemm{n kysyt{{n. Tulta min{ olen tullut heitt{m{{n maan p{{lle; ja kuinka min{ tahtoisinkaan, ett{ se jo olisi syttynyt! Mutta min{ olen kasteella kastettava, ja kuinka min{ olenkaan ahdistettu, kunnes se on t{ytetty! Luuletteko, ett{ min{ olen tullut tuomaan maan p{{lle rauhaa? Ei, sanon min{ teille, vaan eripuraisuutta. Sill{ t{stedes riitautuu viisi samassa talossa kesken{{n, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, is{ poikaansa vastaan ja poika is{{ns{ vastaan, {iti tyt{rt{ns{ vastaan ja tyt{r {iti{ns{ vastaan, anoppi mini{{ns{ vastaan ja mini{ anoppiansa vastaan." Ja h{n sanoi my|skin kansalle: "Kun n{ette pilven nousevan l{nnest{, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun n{ette etel{tuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse t{t{ aikaa? Miksi ette jo itsest{nne p{{t{, mik{ oikeata on? Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi p{{st{ksesi h{nest{ sovussa eroon, ettei h{n raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heitt{isi sinua vankeuteen. Min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon."

Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat h{nelle niist{ galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heid{n uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, ett{ n{m{ galilealaiset olivat syntisemm{t kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat k{rsi{ t{m{n? Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heid{n p{{llens{, luuletteko, ett{ he olivat syyllisemm{t kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Ja h{n puhui t{m{n vertauksen: "Er{{ll{ miehell{ oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja h{n tuli etsim{{n hedelm{{ siit{, mutta ei l|yt{nyt. Niin h{n sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena min{ olen k{ynyt etsim{ss{ hedelm{{ t{st{ viikunapuusta, mutta en ole l|yt{nyt. Hakkaa se pois; mit{ varten se viel{ maata laihduttaa?' Mutta t{m{ vastasi ja sanoi h{nelle: 'Herra, anna sen olla viel{ t{m{ vuosi; sill{ aikaa min{ kuokin ja lannoitan maan sen ymp{rilt{. Ehk{ se ensi vuonna tekee hedelm{{; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'." Ja h{n oli opettamassa er{{ss{ synagoogassa sapattina. Ja katso, siell{ oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja h{n oli koukistunut ja t{ydelleen kykenem{t|n oikaisemaan itse{ns{. H{net n{hdess{{n Jeesus kutsui h{net luoksensa ja sanoi h{nelle: "Nainen, sin{ olet p{{ssyt heikkoudestasi", ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen. Ja heti h{n oikaisi itsens{ suoraksi ja ylisti Jumalaa. Mutta synagoogan esimies, joka n{rk{styi siit{, ett{ Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi p{iv{{ on, joina tulee ty|t{ tehd{; tulkaa siis niin{ p{ivin{ parannuttamaan itse{nne, {lk{{k{ sapatinp{iv{n{". Mutta Herra vastasi h{nelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eik| jokainen teist{ sapattina p{{st{ h{rk{{ns{ tai aasiansa seimest{ ja vie sit{ juomaan? Ja t{t{ naista, joka on Aabrahamin tyt{r ja jota saatana on pit{nyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, t{t{k| ei olisi pit{nyt p{{st{{ siit{ siteest{ sapatinp{iv{n{?" Ja h{nen n{in sanoessaan kaikki h{nen vastustajansa h{pesiv{t, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niist{ ihmeellisist{ teoista, joita h{n teki. Niin h{n sanoi: "Mink{ kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin min{ sen vertaisin? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siit{ tuli puu, ja taivaan linnut tekiv{t pes{ns{ sen oksille." Ja taas h{n sanoi: "Mihin min{ vertaisin Jumalan valtakunnan? Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani." Ja h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kyl{st{ kyl{{n ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi h{nelt{: "Herra, onko niit{ v{h{n, jotka pelastuvat? Niin h{n sanoi heille: "Kilvoitelkaa p{{st{ksenne sis{lle ahtaasta ovesta, sill{ monet, sanon min{ teille, koettavat p{{st{ sis{lle, mutta eiv{t voi. Sen j{lkeen kuin perheenis{nt{ on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa h{n ja sanoo teille: 'En min{ tunne teit{ enk{ tied{, mist{ te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Meh{n s|imme ja joimme sinun seurassasi, ja meid{n kaduillamme sin{ opetit'. Mutta h{n on lausuva: 'Min{ sanon teille: en tied{, mist{ te olette. Menk{{ pois minun tyk|{ni, kaikki te v{{ryyden tekij{t.' Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys, kun n{ette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu id{st{ ja l{nnest{ ja pohjoisesta ja etel{st{, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisi{, jotka tulevat ensimm{isiksi, ja on ensimm{isi{, jotka tulevat viimeisiksi." Samalla hetkell{ tuli h{nen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat h{nelle: "L{hde ja mene t{{lt{ pois, sill{ Herodes tahtoo tappaa sinut". Niin h{n sanoi heille: "Menk{{ ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, min{ ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita t{n{{n ja huomenna, ja kolmantena p{iv{n{ min{ p{{sen m{{r{ni p{{h{n'. Kuitenkin minun pit{{ vaeltaman t{n{{n ja huomenna ja ylihuomenna, sill{ ei sovi, ett{ profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. Mutta min{ sanon teille: te ette n{e minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen'."

Ja kun h{n sapattina tuli er{{n fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitiv{t he h{nt{ silm{ll{. Ja katso, siell{ oli vesitautinen mies h{nen edess{{n. Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eik|?" Mutta he olivat vaiti. Ja h{n koski mieheen, paransi h{net ja laski menem{{n. Ja h{n sanoi heille: "Jos joltakin teist{ putoaa poika tai h{rk{ kaivoon, eik| h{n heti ved{ sit{ yl|s sapatinp{iv{n{kin?" Eiv{tk{ he kyenneet vastaamaan t{h{n. Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimm{isi{ sijoja, h{n puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut h{ihin, {l{ asetu aterioimaan ensimm{iselle sijalle; sill{, jos h{n on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin h{n, joka on sinut ja h{net kutsunut, ehk{ tulee ja sanoo sinulle: 'Anna t{lle sija', ja silloin sin{ saat h{veten siirty{ viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sis{{n tullessaan sanova sinulle: 'Yst{v{ni, astu ylemm{ksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien p|yt{kumppaniesi edess{. Sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, alennetaan, ja joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." Ja h{n sanoi my|s sille, joka oli h{net kutsunut: "Kun laitat p{iv{lliset tai illalliset, {l{ kutsu yst{vi{si, {l{ velji{si, {l{ sukulaisiasi {l{k{ rikkaita naapureita, etteiv{t hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sin{ siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu k|yhi{, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sin{ olet oleva autuas, koska he eiv{t voi maksaa sinulle; sill{ sinulle maksetaan vanhurskasten yl|snousemuksessa." T{m{n kuullessaan er{s p|yt{kumppaneista sanoi h{nelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" Niin h{n sanoi h{nelle: "Er{s mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa h{n l{hetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sill{ kaikki on jo valmiina'. Mutta he rupesivat kaikki j{rjest{{n estelem{{n. Ensimm{inen sanoi h{nelle: 'Min{ ostin pellon, ja minun t{ytyy l{hte{ sit{ katsomaan; pyyd{n sinua, pid{ minut estettyn{'. Toinen sanoi: 'Min{ ostin viisi paria h{rki{ ja menen niit{ koettelemaan; pyyd{n sinua, pid{ minut estettyn{'. Viel{ toinen sanoi: 'Min{ otin vaimon, ja sent{hden en voi tulla'. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen t{m{n. Silloin is{nt{ vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo k|yh{t ja raajarikot, sokeat ja rammat t{nne sis{lle'. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, mink{ k{skit, ja viel{ on tilaa'. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heit{ tulemaan sis{lle, ett{ minun taloni t{yttyisi; sill{ min{ sanon teille, ettei yksik{{n niist{ miehist{, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." Ja h{nen mukanaan kulki paljon kansaa; ja h{n k{{ntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyk|ni eik{ vihaa is{{ns{ ja {iti{ns{ ja vaimoaan ja lapsiaan ja velji{{n ja sisariaan, viel{p{ omaa el{m{{ns{kin, h{n ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna risti{ns{ ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sill{ jos joku teist{ tahtoo rakentaa tornin, eik| h{n ensin istu laskemaan kustannuksia, n{hd{kseen, onko h{nell{ varoja rakentaa se valmiiksi, etteiv{t, kun h{n on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen n{kev{t, rupeaisi pilkkaamaan h{nt{ sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo l{hte{ sotimaan toista kuningasta vastaan, eik| h{n ensin istu ja pid{ neuvoa, kykeneek| h{n kymmenell{ tuhannella kohtaamaan sit{, joka tulee h{nt{ vastaan kahdellakymmenell{ tuhannella? Ja ellei kykene, niin h{n, toisen viel{ ollessa kaukana, l{hett{{ h{nen luoksensa l{hettil{{t hieromaan rauhaa. Niin ei my|s teist{ yksik{{n, joka ei luovu kaikesta, mit{ h{nell{ on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyv{; mutta jos suolakin k{y mauttomaksi, mill{ se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eik{ lantaan; se heitet{{n pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat h{nen tyk|ns{ kuulemaan h{nt{. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "T{m{ ottaa vastaan syntisi{ ja sy| heid{n kanssaan". Niin h{n puhui heille t{m{n vertauksen sanoen: "Jos jollakin teist{ on sata lammasta ja h{n kadottaa yhden niist{, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ er{maahan ja mene etsim{{n kadonnutta, kunnes h{n sen l|yt{{? Ja l|ydetty{{n h{n panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun h{n tulee kotiin, kutsuu h{n kokoon yst{v{ns{ ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ min{ l|ysin lampaani, joka oli kadonnut'. Min{ sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen, kuin yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{ vanhurskaasta, jotka eiv{t parannusta tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja h{n kadottaa yhden niist{, eik| h{n sytyt{ lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes h{n sen l|yt{{? Ja l|ydetty{{n h{n kutsuu kokoon yst{v{tt{rens{ ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ min{ l|ysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin my|s, sanon min{ teille, on ilo Jumalan enkeleill{ yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen." Viel{ h{n sanoi: "Er{{ll{ miehell{ oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heist{ sanoi is{lleen: 'Is{, anna minulle se osa tavaroista, mik{ minulle on tuleva'. Niin h{n jakoi heille omaisuutensa. Eik{ kulunut montakaan p{iv{{, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siell{ h{n h{vitti tavaransa el{en irstaasti. Mutta kun h{n oli kaikki tuhlannut, tuli kova n{lk{ koko siihen maahan, ja h{n alkoi k{rsi{ puutetta. Ja h{n meni ja yhtyi er{{seen sen maan kansalaiseen, ja t{m{ l{hetti h{net tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja h{n halusi t{ytt{{ vatsansa niill{ palkohedelmill{, joita siat s|iv{t, mutta niit{k{{n ei kukaan h{nelle antanut. Niin h{n meni itseens{ ja sanoi: 'Kuinka monella minun is{ni palkkalaisella on ylt{kyllin leip{{, mutta min{ kuolen t{{ll{ n{lk{{n! Min{ nousen ja menen is{ni tyk| ja sanon h{nelle: Is{, min{ olen tehnyt synti{ taivasta vastaan ja sinun edess{si enk{ en{{ ansaitse, ett{ minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja h{n nousi ja meni is{ns{ tyk|. Mutta kun h{n viel{ oli kaukana, n{ki h{nen is{ns{ h{net ja armahti h{nt{, juoksi h{nt{ vastaan ja lankesi h{nen kaulaansa ja suuteli h{nt{ hell{sti. Mutta poika sanoi h{nelle: 'Is{, min{ olen tehnyt synti{ taivasta vastaan ja sinun edess{si enk{ en{{ ansaitse, ett{ minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin is{ sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa h{net niihin, ja pankaa sormus h{nen sormeensa ja keng{t h{nen jalkaansa; ja noutakaa sy|tetty vasikka ja teurastakaa. Ja sy|k{{mme ja pit{k{{mme iloa, sill{ t{m{ minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, h{n oli kadonnut ja on j{lleen l|ytynyt.' Ja he rupesivat iloa pit{m{{n. Mutta h{nen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun h{n tuli ja l{hestyi kotia, kuuli h{n laulun ja karkelon. Ja h{n kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mit{ se oli. T{m{ sanoi h{nelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja is{si teurastutti sy|tetyn vasikan, kun sai h{net terveen{ takaisin'. Niin h{n vihastui eik{ tahtonut menn{ sis{lle; mutta h{nen is{ns{ tuli ulos ja puhutteli h{nt{ leppe{sti. Mutta h{n vastasi ja sanoi is{lleen: 'Katso, niin monta vuotta min{ olen sinua palvellut enk{ ole milloinkaan sinun k{sky{si laiminly|nyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pit{{kseni iloa yst{vieni kanssa. Mutta kun t{m{ sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin h{nelle sin{ teurastit sy|tetyn vasikan.' Niin h{n sanoi h{nelle: 'Poikani, sin{ olet aina minun tyk|n{ni, ja kaikki, mik{ on minun omaani, on sinun. Mutta pitih{n nyt riemuita ja iloita, sill{ t{m{ sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, h{n oli kadonnut ja on j{lleen l|ytynyt.'"

Ja h{n puhui my|s opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja h{nelle kanneltiin, ett{ t{m{ h{vitti h{nen omaisuuttansa. Ja h{n kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Mit{ min{ kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sill{ sin{ et saa en{{ minun huonettani hallita.' Niin huoneenhaltija sanoi mieless{{n: 'Mit{ min{ teen, kun is{nt{ni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa min{ en jaksa, kerjuuta h{pe{n. Min{ tied{n, mit{ teen, ett{ ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.' Ja h{n kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimm{iselle: 'Paljonko sin{ olet velkaa minun herralleni?' T{m{ sanoi: 'Sata astiaa |ljy{'. Niin h{n sanoi h{nelle: 'T{ss{ on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymment{'. Sitten h{n sanoi toiselle: 'Ent{ sin{, paljonko sin{ olet velkaa?' T{m{ sanoi: 'Sata tynnyri{ nisuja'. H{n sanoi h{nelle: 'T{ss{ on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymment{'. Ja herra kehui v{{r{{ huoneenhaltijaa siit{, ett{ h{n oli menetellyt ovelasti. Sill{ t{m{n maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja min{ sanon teille: tehk{{ itsellenne yst{vi{ v{{r{ll{ mammonalla, ett{ he, kun se loppuu, ottaisivat teid{t i{isiin majoihin. Joka v{himm{ss{ on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka v{himm{ss{ on v{{r{, on paljossakin v{{r{. Jos siis ette ole olleet uskolliset v{{r{ss{ mammonassa, kuka teille uskoo sit{, mik{ oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siin{, mik{ on toisen omaa, kuka teille antaa sit{, mik{ teid{n omaanne on? Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." T{m{n kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat h{nt{. Ja h{n sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edess{, mutta Jumala tuntee teid{n syd{menne; sill{ mik{ ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edess{ kauhistus. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siit{ l{htien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne v{kisin. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksik{{n lain piirto h{vi{{. Jokainen, joka hylk{{ vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehens{ hylk{{m{n, tekee huorin. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka p{iv{ ilossa loisteliaasti. Mutta er{s k|yh{, nimelt{ Lasarus, makasi h{nen ovensa edess{ t{ynn{ paiseita ja halusi ravita itse{{n niill{ muruilla, jotka putosivat rikkaan p|yd{lt{. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat h{nen paiseitansa. Niin tapahtui, ett{ k|yh{ kuoli, ja enkelit veiv{t h{net Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja h{net haudattiin. Ja kun h{n nosti silm{ns{ tuonelassa, vaivoissa ollessaan, n{ki h{n kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen h{nen helmassaan. Ja h{n huusi sanoen: 'Is{ Aabraham, armahda minua ja l{het{ Lasarus kastamaan sormensa p{{ veteen ja j{{hdytt{m{{n minun kielt{ni, sill{ minulla on kova tuska t{ss{ liekiss{!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, ett{ sin{ el{ess{si sait hyv{si, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt h{n t{{ll{ saa lohdutusta, sin{ taas k{rsit tuskaa. Ja kaiken t{m{n lis{ksi on meid{n v{lillemme ja teid{n vahvistettu suuri juopa, ett{ ne, jotka tahtovat menn{ t{{lt{ teid{n luoksenne, eiv{t voisi, eiv{tk{ ne, jotka siell{ ovat, p{{sisi yli meid{n luoksemme.' H{n sanoi: 'Niin min{ siis rukoilen sinua, is{, ett{ l{het{t h{net is{ni taloon - sill{ minulla on viisi velje{ - todistamaan heille, etteiv{t hekin joutuisi t{h{n vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heill{ on Mooses ja profeetat; kuulkoot niit{'. Niin h{n sanoi: 'Ei, is{ Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heid{n tyk|ns{, niin he tekisiv{t parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi h{nelle: 'Jos he eiv{t kuule Moosesta ja profeettoja, niin eiv{t he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi yl|s'."

Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, ett{ viettelykset j{isiv{t tulematta; mutta voi sit{, jonka kautta ne tulevat! H{nen olisi parempi, ett{ myllynkivi pantaisiin h{nen kaulaansa ja h{net heitett{isiin mereen, kuin ett{ h{n viettelee yhden n{ist{ pienist{. Pit{k{{ itsest{nne vaari! Jos sinun veljesi tekee synti{, niin nuhtele h{nt{, ja jos h{n katuu, anna h{nelle anteeksi. Ja jos h{n seitsem{n kertaa p{iv{ss{ tekee synti{ sinua vastaan ja seitsem{n kertaa k{{ntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Min{ kadun', niin anna h{nelle anteeksi." Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lis{{ meille uskoa". Niin Herra sanoi: "Jos teill{ olisi uskoa sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle silkki{ispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teit{. Jos jollakin teist{ on palvelija kynt{m{ss{ tai paimentamassa, sanooko h{n t{lle t{m{n tullessa pellolta: 'K{y heti aterialle'? Eik| h{n pikemminkin sano h{nelle: 'Valmista minulle ateria, vy|tt{ydy ja palvele minua, sill{ aikaa kuin min{ sy|n ja juon; ja sitten sy| ja juo sin{'? Ei kaiketi h{n kiit{ palvelijaa siit{, ett{ t{m{ teki, mit{ oli k{sketty? Niin my|s te, kun olette tehneet kaiken, mit{ teid{n on k{sketty tehd{, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, mink{ olimme velvolliset tekem{{n'." Ja kun h{n oli matkalla Jerusalemiin, kulki h{n Samarian ja Galilean v{list{ rajaa. Ja h{nen menness{{n er{{seen kyl{{n kohtasi h{nt{ kymmenen pitalista miest{, jotka j{iv{t seisomaan loitommaksi; ja he korottivat {{nens{ ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meit{!" Ja heid{t n{hdess{{n h{n sanoi heille: "Menk{{ ja n{ytt{k{{ itsenne papeille". Ja tapahtui heid{n menness{{n, ett{ he puhdistuivat. Mutta yksi heist{, kun n{ki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella {{nell{ ja lankesi kasvoilleen h{nen jalkojensa juureen ja kiitti h{nt{; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eiv{tk| kaikki kymmenen puhdistuneet? Miss{ ne yhdeks{n ovat? Eik| ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylist{m{{n, kuin t{m{ muukalainen?" Ja h{n sanoi h{nelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kun fariseukset kysyiv{t h{nelt{, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi h{n heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule n{ht{v{ll{ tavalla, eik{ voida sanoa: 'Katso, t{{ll{ se on', tahi: 'Tuolla'; sill{ katso, Jumalan valtakunta on sis{llisesti teiss{". Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte n{hd{ edes yht{ Ihmisen Pojan p{iv{{, mutta ette saa n{hd{. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla h{n on!' 'Katso, t{{ll{!' [lk{{ menk| sinne {lk{{k{ juosko per{ss{. Sill{ niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan {{rest{ taivaan {{reen, niin on Ihmisen Poika p{iv{n{ns{ oleva. Mutta sit{ ennen pit{{ h{nen k{rsim{n paljon ja joutuman t{m{n sukupolven hyljitt{v{ksi. Ja niinkuin k{vi Nooan p{ivin{, niin k{y my|skin Ihmisen Pojan p{ivin{: he s|iv{t, joivat, naivat ja meniv{t miehelle, aina siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heid{t kaikki. Niin my|s, samoin kuin k{vi Lootin p{ivin{: he s|iv{t, joivat, ostivat, myiv{t, istuttivat ja rakensivat, mutta sin{ p{iv{n{, jona Loot l{hti Sodomasta, satoi tulta ja tulikive{ taivaasta, ja se hukutti heid{t kaikki, samoin k{y sin{ p{iv{n{, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sin{ p{iv{n{ {lk||n se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niit{ noutamaan; ja {lk||n my|s se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa el{m{ns{ itselleen, h{n kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. Min{ sanon teille: sin{ y|n{ on kaksi miest{ yhdell{ vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Kaksi naista jauhaa yhdess{; toinen korjataan talteen, mutta toinen j{tet{{n." Ja he vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Miss{, Herra?" Niin h{n sanoi heille: "Miss{ raato on, sinne my|s kotkat kokoontuvat".

Ja h{n puhui heille vertauksen siit{, ett{ heid{n tuli aina rukoilla eik{ v{sy{. H{n sanoi: "Er{{ss{ kaupungissa oli tuomari, joka ei pelj{nnyt Jumalaa eik{ h{vennyt ihmisi{. Ja siin{ kaupungissa oli leskivaimo, joka v{h{n v{li{ tuli h{nen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitk{{n aikaan h{n ei tahtonut. Vaan sitten h{n sanoi mieless{{n: 'Vaikka en pelk{{ Jumalaa enk{ h{pe{ ihmisi{, niin kuitenkin, koska t{m{ leski tuottaa minulle vaivaa, min{ autan h{net oikeuteensa, ettei h{n lopulta tulisi ja k{visi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mit{ tuo v{{r{ tuomari sanoo! Eik| sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka h{nt{ y|t{ p{iv{{ avuksi huutavat, ja viivytt{isik| h{n heilt{ apuansa? Min{ sanon teille: h{n toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, l|yt{neek| h{n uskoa maan p{{lt{?" Niin h{n puhui viel{ muutamille, jotka luottivat itseens{, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, t{m{n vertauksen: "Kaksi miest{ meni yl|s pyh{kk||n rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen n{in: 'Jumala, min{ kiit{n sinua, etten min{ ole niinkuin muut ihmiset, riist{j{t, v{{r{mieliset, huorintekij{t, enk{ my|sk{{n niinkuin tuo publikaani. Min{ paastoan kahdesti viikossa; min{ annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eik{ edes tahtonut nostaa silmi{{n taivasta kohti, vaan l|i rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Min{ sanon teille: t{m{ meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, alennetaan, mutta joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." Ja he toivat h{nen tyk|ns{ my|s pieni{ lapsia, ett{ h{n koskisi heihin; mutta sen n{hdess{{n opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tyk|ns{ ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyk|ni {lk{{k{ est{k| heit{, sill{ senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." Ja er{s hallitusmies kysyi h{nelt{ sanoen: "Hyv{ opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? Ei kukaan ole hyv{, paitsi Jumala yksin. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tee huorin', '[l{ tapa', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si'." Mutta h{n sanoi: "T{t{ kaikkea min{ olen noudattanut nuoruudestani asti". Kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n h{nelle: "Yksi sinulta viel{ puuttuu: myy kaikki, mit{ sinulla on, ja jakele k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta t{m{n kuullessaan h{n tuli kovin murheelliseksi, sill{ h{n oli sangen rikas. Kun Jeesus n{ki h{nen olevan murheissaan, sanoi h{n: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Mutta h{n sanoi: "Mik{ ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista". Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siit{, mit{ meill{ oli, ja seuranneet sinua". Niin h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: ei ole ket{{n, joka Jumalan valtakunnan t{hden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljist{ tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin t{ss{ ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista el{m{{". Ja h{n otti tyk|ns{ ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja kaikki on t{ysin toteutuva, mit{ profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sill{ h{net annetaan pakanain k{siin, ja h{nt{ pilkataan ja h{v{ist{{n ja syljet{{n; ja ruoskittuaan he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee yl|s." Mutta he eiv{t ymm{rt{neet t{st{ mit{{n, ja t{m{ puhe oli heilt{ niin salattu, etteiv{t he k{sitt{neet, mit{ sanottiin. Ja h{nen l{hestyess{{n Jerikoa er{s sokea istui tien vieress{ kerj{ten. Ja kuullessaan, ett{ siit{ kulki kansaa ohi, h{n kyseli, mit{ se oli. He ilmoittivat h{nelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menev{n ohitse. Niin h{n huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Ja edell{kulkijat nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net vaikenemaan; mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, armahda minua!" Silloin Jeesus seisahtui ja k{ski taluttaa h{net tyk|ns{. Ja h{nen tultuaan l{helle Jeesus kysyi h{nelt{: "Mit{ tahdot, ett{ min{ sinulle tekisin?" H{n sanoi: "Herra, ett{ saisin n{k|ni j{lleen". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Saa n{k|si; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja heti h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ ylist{en Jumalaa. Ja sen n{hdess{{n kaikki kansa kiitti Jumalaa.

Ja h{n tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen l{pi. Ja katso, siell{ oli mies, nimelt{ Sakkeus; ja h{n oli publikaanien p{{mies ja oli rikas. Ja h{n koetti saada n{hd{ Jeesusta, kuka h{n oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa v{h{inen. Niin h{n juoksi edelle ja nousi mets{viikunapuuhun n{hd{kseen h{net, sill{ Jeesus oli kulkeva siit{ ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti yl|s ja sanoi h{nelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sill{ t{n{{n minun pit{{ oleman sinun huoneessasi". Ja h{n tuli nopeasti alas ja otti h{net iloiten vastaan. Ja sen n{hdess{{n kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse h{n meni majailemaan". Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani min{ annan k|yhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". Niin Jeesus sanoi h{nest{: "T{n{{n on pelastus tullut t{lle huoneelle, koska h{nkin on Aabrahamin poika; sill{ Ihmisen Poika on tullut etsim{{n ja pelastamaan sit{, mik{ kadonnut on". Ja heid{n t{t{ kuunnellessaan h{n puhui viel{ vertauksen, koska h{n oli l{hell{ Jerusalemia ja he luulivat, ett{ Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyv{. H{n sanoi n{in: "Er{s jalosukuinen mies l{hti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellens{ kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja h{n kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leivisk{{ ja sanoi heille: 'Asioikaa n{ill{, kunnes min{ tulen'. Mutta h{nen kansalaisensa vihasivat h{nt{ ja l{hettiv{t l{hettil{{t h{nen j{lkeens{ sanomaan: 'Emme tahdo t{t{ kuninkaaksemme'. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa h{n k{ski kutsua eteens{ ne palvelijat, joille h{n oli antanut rahat, saadakseen tiet{{, mit{ kukin oli asioimisellaan ansainnut. Niin ensimm{inen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leivisk{si on tuottanut kymmenen leivisk{{'. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ palvelija; koska v{himm{ss{ olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymment{ kaupunkia'. Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leivisk{si on tuottanut viisi leivisk{{'. Niin h{n sanoi t{llekin: 'Sin{, vallitse sin{ viitt{ kaupunkia'. Viel{ tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, t{ss{ on sinun leivisk{si, jota olen s{ilytt{nyt liinasessa. Sill{ min{ pelk{sin sinua, koska olet ankara mies: sin{ otat, mit{ et ole talteen pannut, ja leikkaat, mit{ et ole kylv{nyt.' H{n sanoi h{nelle: 'Oman sanasi mukaan min{ sinut tuomitsen, sin{ paha palvelija. Sin{ tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mit{ en ole talteen pannut, ja leikkaan, mit{ en ole kylv{nyt; miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan p|yt{{n, ett{ min{ tultuani olisin saanut peri{ ne korkoineen?' Ja h{n sanoi vieress{ seisoville: 'Ottakaa h{nelt{ pois se leivisk{ ja antakaa sille, jolla on kymmenen leivisk{{'. - Niin he sanoivat h{nelle: 'Herra, h{nell{ on jo kymmenen leivisk{{'. - 'Min{ sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Mutta viholliseni, jotka eiv{t tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa t{nne ja teloittakaa minun edess{ni.'" Ja t{m{n sanottuaan h{n kulki edell{ vaeltaen yl|s Jerusalemiin. Ja tapahtui, kun h{n tuli l{helle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan \ljym{eksi, ett{ h{n l{hetti kaksi opetuslastaan sanoen: "Menk{{ edess{ olevaan kyl{{n, niin sinne tullessanne te l|yd{tte sidottuna varsan, jonka sel{ss{ ei viel{ yksik{{n ihminen ole istunut; p{{st{k{{ se ja tuokaa t{nne. Ja jos joku kysyy teilt{: 'Miksi te sen p{{st{tte?' niin sanokaa n{in: 'Herra tarvitsee sit{'." Ja l{hetetyt meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin h{n oli heille sanonut. Ja heid{n p{{st{ess{{n varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te p{{st{tte varsan?" Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sit{". Ja he veiv{t sen Jeesuksen luo ja heittiv{t vaatteensa varsan selk{{n ja istuttivat Jeesuksen niiden p{{lle. Ja h{nen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun h{n jo oli l{hell{, laskeutuen \ljym{en rinnett{, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiitt{m{{n Jumalaa suurella {{nell{ kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat n{hneet, sanoen: "Siunattu olkoon h{n, joka tulee, Kuningas Herran nimess{; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat h{nelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Min{ sanon teille: jos n{m{ olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat". Ja kun h{n tuli l{hemm{ksi ja n{ki kaupungin, itki h{n sit{ ja sanoi: "Jospa tiet{isit sin{kin t{n{ p{iv{n{, mik{ rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmilt{si salattu. Sill{ sinulle tulevat ne p{iv{t, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piiritt{v{t sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eiv{tk{ j{t{ sinuun kive{ kiven p{{lle, sent{hden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Ja h{n meni pyh{kk||n ja rupesi ajamaan myyji{ ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien luolan." Ja h{n opetti joka p{iv{ pyh{k|ss{. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sek{ kansan ensimm{iset miettiv{t, miten saisivat h{net surmatuksi; mutta he eiv{t keksineet, mit{ tekisiv{t, sill{ kaikki kansa riippui h{ness{ ja kuunteli h{nt{.

Ja tapahtui er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti kansaa pyh{k|ss{ ja julisti evankeliumia, ett{ ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdess{ vanhinten kanssa esiin ja puhuivat h{nelle sanoen: "Sano meille, mill{ vallalla sin{ n{it{ teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle t{m{n vallan?" H{n vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{?" Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin kaikki kansa kivitt{{ meid{t, sill{ se uskoo vahvasti, ett{ Johannes oli profeetta." Ja he vastasivat, etteiv{t tienneet, mist{ se oli. Niin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen". Ja h{n rupesi puhumaan kansalle ja puhui t{m{n vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. Ja ajan tullen h{n l{hetti palvelijan viinitarhurien luokse, ett{ he antaisivat t{lle osan viinitarhan hedelmist{; mutta viinitarhurit pieksiv{t h{net ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja h{n l{hetti viel{ toisen palvelijan; mutta h{netkin he pieksiv{t ja h{p{isiv{t ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja h{n l{hetti viel{ kolmannen; mutta t{m{nkin he haavoittivat ja heittiv{t ulos. Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mit{ min{ teen? Min{ l{het{n rakkaan poikani; h{nt{ he kaiketi kavahtavat.' Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t h{net, neuvottelivat he kesken{{n ja sanoivat: 'T{m{ on perillinen; tappakaamme h{net, ett{ perint| tulisi meid{n omaksemme'. Ja he heittiv{t h{net ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{ heille? H{n tulee ja tuhoaa n{m{ viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" Mutta h{n katsahti heihin ja sanoi: "Mit{ siis on t{m{ kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi'? Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa h{net sill{ hetkell{ kiinni, mutta he pelk{siv{t kansaa; sill{ he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut sen vertauksen heist{. Ja he vartioivat h{nt{ ja l{hettiv{t h{nen luokseen hurskaiksi tekeytyvi{ urkkijoita, saadakseen h{net kiinni jostakin sanasta, niin ett{ voisivat antaa h{net esivallalle ja maaherran k{siin. Ja ne kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ puhut ja opetat oikein etk{ katso henkil||n, vaan opetat Jumalan tiet{ totuudessa. Onko meid{n lupa antaa keisarille veroa vai eik|?" Mutta h{n havaitsi heid{n kavaluutensa ja sanoi heille: "N{ytt{k{{ minulle denari. Kenen kuva ja p{{llekirjoitus siin{ on?" He vastasivat: "Keisarin". Niin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Ja he eiv{t kyenneet saamaan h{nt{ h{nen puheestaan kiinni kansan edess{; ja he ihmetteliv{t h{nen vastaustaan ja vaikenivat. Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka v{itt{v{t, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon h{n veljens{ vaimon ja her{tt{k||n siemenen veljelleen'. Nyt oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n; ja he kuolivat j{tt{m{tt{ lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heist{ siis t{m{ vaimo yl|snousemuksessa joutuu vaimoksi? Sill{ kaikkien seitsem{n vaimona h{n oli ollut." Niin Jeesus sanoi heille: "T{m{n maailmanajan lapset naivat ja menev{t miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi n{hty p{{sem{{n toiseen maailmaan ja yl|snousemukseen kuolleista, eiv{t nai eiv{tk{ mene miehelle. Sill{ he eiv{t en{{ voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat yl|snousemuksen lapsia. Mutta ett{ kuolleet nousevat yl|s, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun h{n sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta h{n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien; sill{ kaikki h{nelle el{v{t." Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sin{ sanoit". Ja he eiv{t en{{ rohjenneet kysy{ h{nelt{ mit{{n. Niin h{n sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, ett{ Kristus on Daavidin poika? Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid siis kutsuu h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on h{nen poikansa?" Ja kaiken kansan kuullen h{n sanoi opetuslapsillensa: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielell{{n k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat tervehdyksi{ toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ sijoja pidoissa, noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion".

Ja h{n katsahti ja n{ki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin h{n n{ki my|s k|yh{n lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: t{m{ k|yh{ leski pani enemm{n kuin kaikki muut. Sill{ kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta t{m{ pani puutteestaan, koko el{misens{, mik{ h{nell{ oli." Ja kun muutamat puhuivat pyh{k|st{, kuinka se oli kauniilla kivill{ ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi h{n: "P{iv{t tulevat, jolloin t{st{, mit{ katselette, ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta". Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, milloin t{m{ sitten tapahtuu? Ja mik{ on oleva merkki t{m{n tulemisesta?" Niin h{n sanoi: "Katsokaa, ettei teit{ eksytet{. Sill{ monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen se', ja: 'Aika on l{hell{'. Mutta {lk{{ menk| heid{n per{ss{{n. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskett{, {lk{{ pelj{styk|. Sill{ n{itten t{ytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule viel{ heti." Sitten h{n sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanj{ristyksi{, tulee ruttoa ja n{l{nh{t{{ monin paikoin, ja taivaalla on oleva pelj{tt{vi{ n{kyj{ ja suuria merkkej{. Mutta ennen t{t{ kaikkea he k{yv{t teihin k{siksi ja vainoavat teit{ ja vet{v{t teid{t synagoogiin ja heitt{v{t vankiloihin ja viev{t teid{t kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni t{hden. Ja n{in te joudutte todistamaan. Pankaa siis syd{mellenne, ettette edelt{p{in huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. Sill{ min{ annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eiv{t ketk{{n teid{n vastustajanne kykene asettumaan tai v{itt{m{{n. Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja yst{v{t antavat teid{t alttiiksi; ja muutamia teist{ tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden. Mutta ei hiuskarvaakaan teid{n p{{st{nne katoa. Kest{v{isyydell{nne te voitatte omaksenne el{m{n. Mutta kun te n{ette Jerusalemin sotajoukkojen ymp{r|im{n{, silloin tiet{k{{, ett{ sen h{vitys on l{hell{. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, l{htek||t sielt{ pois, ja jotka maalla ovat, {lk||t sinne menk|. Sill{ ne ovat koston p{ivi{, ett{ kaikki t{yttyisi, mik{ kirjoitettu on. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Sill{ suuri h{t{ on oleva maan p{{ll{ ja viha t{t{ kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan ter{{n, heid{t vied{{n vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat t{yttyv{t. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja t{hdiss{, ja ahdistus kansoilla maan p{{ll{ ja ep{toivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyv{t pelj{tess{{n ja odottaessaan sit{, mik{ maanpiiri{ kohtaa; sill{ taivaitten voimat j{rkkyv{t. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilvess{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun n{m{ alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa p{{nne, sill{ teid{n vapautuksenne on l{hell{." Ja h{n puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siit{ te n{ette ja itsest{nne ymm{rr{tte, ett{ kes{ jo on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, ett{ Jumalan valtakunta on l{hell{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. Mutta pit{k{{ vaari itsest{nne, ettei teid{n syd{mi{nne raskauta p{ihtymys ja juoppous eik{ elatuksen murheet, niin ett{ se p{iv{ yll{tt{{ teid{t {kkiarvaamatta niinkuin paula; sill{ se on saavuttava kaikki, jotka koko maan p{{ll{ asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, ett{ saisitte voimaa paetaksenne t{t{ kaikkea, mik{ tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edess{." Ja h{n opetti p{iv{t pyh{k|ss{, mutta |iksi h{n l{hti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan \ljym{eksi. Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin h{nen tyk|ns{ pyh{kk||n kuulemaan h{nt{.

Mutta happamattoman leiv{n juhla, jota p{{si{iseksi sanotaan, oli l{hell{. Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettiv{t, kuinka saisivat h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t kansaa. Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niist{ kahdestatoista. Ja t{m{ meni ja puhui ylipappien ja pyh{k|n vartioston p{{llikk|jen kanssa, miten h{n saattaisi h{net heid{n k{siins{. Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan h{nelle rahaa. Ja h{n lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen h{net heille ilman melua. Niin tuli se happamattoman leiv{n p{ivist{, jona p{{si{islammas oli teurastettava. Ja h{n l{hetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menk{{ ja valmistakaa meille p{{si{islammas sy|d{ksemme". Niin he kysyiv{t h{nelt{: "Mihin tahdot, ett{ valmistamme sen?" H{n vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teit{ vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa h{nt{ siihen taloon, johon h{n menee, ja sanokaa talon is{nn{lle: 'Opettaja sanoo sinulle: Miss{ on vierashuone, sy|d{kseni siin{ p{{si{islampaan opetuslasteni kanssa?' Niin h{n n{ytt{{ teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yl{kerrassa; sinne valmistakaa." Ja he meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun hetki tuli, asettui h{n aterialle ja apostolit h{nen kanssansa. Ja h{n sanoi heille: "Min{ olen halajamalla halannut sy|d{ t{m{n p{{si{islampaan teid{n kanssanne, ennenkuin min{ k{rsin; sill{ min{ sanon teille, etten min{ sit{ en{{ sy|, ennenkuin sen t{yttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". Ja h{n otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa t{m{ ja jakakaa kesken{nne. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." Ja h{n otti leiv{n, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "T{m{ on minun ruumiini, joka teid{n edest{nne annetaan. Tehk{{ se minun muistokseni." Samoin my|s maljan, aterian j{lkeen, ja sanoi: "T{m{ malja on uusi liitto minun veress{ni, joka teid{n edest{nne vuodatetaan. Mutta, katso, minun kavaltajani k{si on minun kanssani p|yd{ll{. Sill{ Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin s{{detty on; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta h{net kavalletaan!" Ja he rupesivat kesken{ns{ kyselem{{n, kuka heist{ mahtoi olla se, joka oli t{m{n tekev{. Ja heid{n v{lill{{n syntyi my|s kiista siit{, kuka heist{ oli katsottava suurimmaksi. Niin h{n sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niit{ hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyv{ntekij|iksi. Mutta {lk{{ te niin; vaan joka teid{n keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sill{ kumpi on suurempi, sek|, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eik| se, joka aterioi? Mutta min{ olen teid{n keskell{nne niinkuin se, joka palvelee. Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja min{ s{{d{n teille, niinkuin minun Is{ni on minulle s{{t{nyt, kuninkaallisen vallan, niin ett{ te saatte sy|d{ ja juoda minun p|yd{ss{ni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teit{ valtaansa, seuloakseen teit{ niinkuin nisuja; mutta min{ olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhj{{n. Ja kun sin{ kerran palajat, niin vahvista velji{si." Niin Simon sanoi h{nelle: "Herra, sinun kanssasi min{ olen valmis menem{{n sek{ vankeuteen ett{ kuolemaan". Mutta h{n sanoi: "Min{ sanon sinulle, Pietari: ei laula t{n{{n kukko, ennenkuin sin{ kolmesti kiell{t tuntevasi minua." Ja h{n sanoi heille: "Kun min{ l{hetin teid{t ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenki{, puuttuiko teilt{ mit{{n?" He vastasivat: "Ei mit{{n". Niin h{n sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin my|s laukun. Ja jolla ei ole, myyk||n vaippansa ja ostakoon miekan. Sill{ min{ sanon teille, ett{ minussa pit{{ k{ym{n toteen t{m{n, mik{ kirjoitettu on: 'Ja h{net luettiin pahantekij{in joukkoon'. Sill{ se, mik{ minusta on sanottu, on t{yttynyt." Niin he sanoivat: "Herra, katso, t{ss{ on kaksi miekkaa". Mutta h{n vastasi heille: "Riitt{{". Ja h{n meni ulos ja l{hti tapansa mukaan \ljym{elle, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja tultuaan siihen paikkaan h{n sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen". Ja h{n vet{ytyi heist{ noin kivenheiton p{{h{n, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: "Is{, jos sin{ tahdot, niin ota pois minulta t{m{ malja; {lk||n kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Niin h{nelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti h{nt{. Ja kun h{n oli suuressa tuskassa, rukoili h{n yh{ hartaammin. Ja h{nen hikens{ oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Ja kun h{n nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tyk|, tapasi h{n heid{t murheen t{hden nukkumasta. Niin h{n sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niist{ kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heid{n edell{{n. Ja h{n tuli Jeesuksen luo antamaan h{nelle suuta. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Juudas, suunantamisellako sin{ Ihmisen Pojan kavallat?" Kun nyt ne, jotka olivat h{nen ymp{rill{{n, n{kiv{t, mit{ oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmek| miekalla?" Ja er{s heist{ iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa viel{ t{m{kin". Ja h{n koski h{nen korvaansa ja paransi h{net. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyh{k|n vartioston p{{llik|ille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet h{nt{ vastaan: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet miekat ja seip{{t k{siss{. Min{ olen joka p{iv{ ollut teid{n kanssanne pyh{k|ss{, ettek{ ole ojentaneet k{si{nne minua vastaan. Mutta t{m{ on teid{n hetkenne ja pimeyden valta." Niin he ottivat h{net kiinni ja kuljettivat pois ja veiv{t h{net ylimm{isen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittiv{t valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdess{ istumaan, ja Pietari istui heid{n joukkoonsa. Niin er{s palvelijatar, n{hdess{{n h{nen istuvan tulen {{ress{, katseli h{nt{ kiinte{sti ja sanoi: "T{m{kin oli h{nen kanssaan". Mutta h{n kielsi sanoen: "Nainen, en tunne h{nt{". Ja hetkisen per{st{ n{ki h{net toinen, er{s mies, ja sanoi: "Sin{kin olet yksi niist{". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole". Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti viel{ toinen sanoen: "Totisesti, t{m{ oli my|s h{nen kanssaan; sill{ onhan h{n galilealainenkin". Mutta Pietari sanoi: "En ymm{rr{, mies, mit{ sanot". Ja samassa, h{nen viel{ puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra k{{ntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka h{n oli h{nelle sanonut: "Ennenkuin kukko t{n{{n laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti. Ja miehet, jotka pitiv{t Jeesusta kiinni, pilkkasivat h{nt{ ja pieksiv{t h{nt{. Ja he peittiv{t h{nen kasvonsa ja kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua l|i!" Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat h{nt{ vastaan. Ja p{iv{n valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veiv{t h{net neuvostonsa eteen ja sanoivat: "Jos sin{ olet Kristus, niin sano se meille". H{n vastasi heille: "Jos min{ teille sanon, niin te ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa. Mutta t{stedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." Silloin he kaikki sanoivat: "Sin{ siis olet Jumalan Poika?" H{n vastasi heille: "Tep{ sen sanotte, ett{ min{ olen". Niin he sanoivat: "Mit{ me en{{ todistusta tarvitsemme? Sill{ me itse olemme kuulleet sen h{nen omasta suustansa."

Ja he nousivat, koko joukko, ja veiv{t h{net Pilatuksen eteen. Ja he alkoivat syytt{{ h{nt{ sanoen: "T{m{n me olemme havainneet villitsev{n kansaamme, kielt{v{n antamasta veroja keisarille ja sanovan itse{{n Kristukseksi, kuninkaaksi". Niin Pilatus kysyi h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" H{n vastasi h{nelle ja sanoi: "Sin{p{ sen sanot". Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En min{ l|yd{ mit{{n syyt{ t{ss{ miehess{". Mutta he ahdistivat yh{ enemm{n ja sanoivat: "H{n yllytt{{ kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen t{nne asti". Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi h{n, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tiet{{ h{nen olevan Herodeksen hallintoalueelta h{n l{hetti h{net Herodeksen eteen, joka h{nkin niin{ p{ivin{ oli Jerusalemissa. Kun Herodes n{ki Jeesuksen, ihastui h{n suuresti; sill{ h{n oli jo kauan aikaa halunnut n{hd{ h{nt{, koska oli kuullut h{nest{, ja h{n toivoi saavansa n{hd{ h{nelt{ jonkin ihmeen. Ja h{n teki Jeesukselle monia kysymyksi{; mutta t{m{ ei vastannut h{nelle mit{{n. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siin{ ja syyttiv{t h{nt{ kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli h{nt{ halveksivasti ja pilkkasi h{nt{; ja puetettuaan h{net loistavaan pukuun h{n l{hetti h{net takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sin{ p{iv{n{ yst{viksi kesken{{n; he olivat n{et ennen olleet toistensa vihamiehi{. Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle t{m{n miehen kansan yllytt{j{n{; ja katso, min{ olen teid{n l{sn{ollessanne h{nt{ tutkinut enk{ ole havainnut t{t{ miest{ syylliseksi mihink{{n, mist{ te h{nt{ syyt{tte, eik{ Herodeskaan, sill{ h{n l{hetti h{net takaisin meille. Ja katso, h{n ei ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsee kuoleman. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net p{{st{n." Niin he huusivat kaikki yhdess{, sanoen: "Vie pois t{m{, mutta p{{st{ meille Barabbas!" T{m{ oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdyst{ kapinasta sek{ murhasta. Niin Pilatus taas puhui heille, koska h{n tahtoi p{{st{{ Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse h{net!" Niin h{n puhui heille kolmannen kerran: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt? En ole havainnut h{ness{ mit{{n, mist{ h{n ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net p{{st{n." Mutta he ahdistivat h{nt{ suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heid{n huutonsa p{{siv{t voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heid{n vaatimuksensa t{ytett{v{ksi. Ja h{n p{{sti irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen h{n antoi alttiiksi heid{n mielivallallensa. Ja viedess{{n h{nt{ pois he saivat k{siins{ Simonin, er{{n kyrenel{isen, joka tuli vainiolta; ja h{nen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen j{ljess{. Ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa, my|s naisia, jotka valittivat ja itkiv{t h{nt{. Niin Jeesus k{{ntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tytt{ret, {lk{{ minua itkek|, vaan itkek{{ itse{nne ja lapsianne. Sill{ katso, p{iv{t tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelm{tt|m{t ja ne kohdut, jotka eiv{t ole synnytt{neet, ja rinnat, jotka eiv{t ole imett{neet'. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meid{n p{{llemme', ja kukkuloille: 'Peitt{k{{ meid{t'. Sill{ jos t{m{ tehd{{n tuoreelle puulle, mit{ sitten kuivalle tapahtuu?" My|s kaksi muuta, kaksi pahantekij{{, vietiin h{nen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan P{{kallonpaikaksi, niin siell{ he ristiinnaulitsivat h{net sek{ pahantekij{t, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Is{, anna heille anteeksi, sill{ he eiv{t tied{, mit{ he tekev{t". Ja he jakoivat kesken{{n h{nen vaatteensa ja heittiv{t niist{ arpaa. Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut; auttakoon itse{ns{, jos h{n on Jumalan Kristus, se valittu". My|s sotamiehet pilkkasivat h{nt{, meniv{t h{nen luoksensa ja tarjosivat h{nelle hapanviini{ ja sanoivat: "Jos sin{ olet juutalaisten kuningas, niin auta itse{si". Oli my|s h{nen p{{ns{ p{{ll{ kirjoitus: "T{m{ on juutalaisten kuningas". Niin toinen pahantekij|ist{, jotka siin{ riippuivat, herjasi h{nt{: "Etk| sin{ ole Kristus? Auta itse{si ja meit{." Mutta toinen vastasi ja nuhteli h{nt{ sanoen: "Etk| sin{ edes pelk{{ Jumalaa, sin{, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin k{rsimme oikeuden mukaan, sill{ me saamme, mit{ meid{n tekomme ansaitsevat; mutta t{m{ ei ole mit{{n pahaa tehnyt." Ja h{n sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{ p{iv{n{ pit{{ sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen, sill{ aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskelt{ kahtia. Ja Jeesus huusi suurella {{nell{ ja sanoi: "Is{, sinun k{siisi min{ annan henkeni". Ja sen sanottuaan h{n antoi henkens{. Mutta kun sadanp{{mies n{ki, mit{ tapahtui, kunnioitti h{n Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, t{m{ oli vanhurskas mies". Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet t{t{ katselemaan, n{kiv{t, mit{ tapahtui, l|iv{t he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki h{nen tuttavansa seisoivat taampana, my|skin naiset, jotka olivat seuranneet h{nt{ Galileasta, ja katselivat t{t{. Ja katso, oli neuvoston j{sen, nimelt{ Joosef, hyv{ ja hurskas mies, joka ei ollut suostunut heid{n neuvoonsa ja tekoonsa. T{m{ oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja h{n odotti Jumalan valtakuntaa. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja otettuaan sen alas h{n k{{ri sen liinavaatteeseen. Ja h{n pani h{net hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu viel{ ket{{n pantu. Ja silloin oli valmistusp{iv{, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet h{nen kanssaan Galileasta, seurasivat j{ljess{ ja katselivat hautaa ja kuinka h{nen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyv{nhajuisia yrttej{ ja voiteita; mutta sapatin he viettiv{t hiljaisuudessa lain k{skyn mukaan.

Mutta viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyv{nhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he meniv{t sis{{n, mutta eiv{t l|yt{neet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat t{st{ ymm{ll{, niin katso, kaksi miest{ seisoi heid{n edess{{n s{teileviss{ vaatteissa. Ja he pelj{styiv{t ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte el{v{{ kuolleitten joukosta? Ei h{n ole t{{ll{, h{n on noussut yl|s. Muistakaa, kuinka h{n puhui teille viel{ ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pit{{ annettaman syntisten ihmisten k{siin ja ristiinnaulittaman, ja h{nen pit{{ kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s'." Niin he muistivat h{nen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veiv{t sanan t{st{ kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne, jotka kertoivat t{m{n apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin {iti, ja muut naiset heid{n kanssansa. Mutta n{iden puheet n{yttiv{t heist{ turhilta, eiv{tk{ he uskoneet heit{. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun h{n kurkisti sis{{n, n{ki h{n siell{ ainoastaan k{{rinliinat. Ja h{n meni pois ihmetellen itsekseen sit{, mik{ oli tapahtunut. Ja katso, kaksi heist{ kulki sin{ p{iv{n{ Emmaus nimiseen kyl{{n, joka on kuudenkymmenen vakomitan p{{ss{ Jerusalemista. Ja he puhelivat kesken{{n kaikesta t{st{, mik{ oli tapahtunut. Ja heid{n keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, ett{ Jeesus itse l{hestyi heit{ ja kulki heid{n kanssansa. Mutta heid{n silm{ns{ olivat pimitetyt, niin etteiv{t he tunteneet h{nt{. Ja h{n sanoi heille: "Mist{ te siin{ k{velless{nne puhutte kesken{nne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heist{, nimelt{ Kleopas, vastasi ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tied{, mit{ siell{ n{in{ p{ivin{ on tapahtunut?" H{n sanoi heille: "Mit{?" Niin he sanoivat h{nelle: "Sit{, mik{ tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edess{, kuinka meid{n ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat h{net tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat h{net. Mutta me toivoimme h{nen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken t{m{n lis{ksi nyt jo kolmas p{iv{ siit{, kuin n{m{ tapahtuivat. Ovatpa viel{ muutamat naiset joukostamme saattaneet meid{t h{mm{styksiin. He k{viv{t aamulla varhain haudalla eiv{tk{ l|yt{neet h{nen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat my|s n{hneens{ enkelin{yn, ja enkelit olivat sanoneet h{nen el{v{n. Ja muutamat niist{, jotka olivat meid{n kanssamme, meniv{t haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta h{nt{ he eiv{t n{hneet." Niin h{n sanoi heille: "Oi, te ymm{rt{m{tt|m{t ja hitaat syd{melt{ uskomaan kaikkea sit{, mink{ profeetat ovat puhuneet! Eik| Kristuksen pit{nyt t{t{ k{rsim{n ja sitten menem{n kirkkauteensa?" Ja h{n alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mit{ h{nest{ oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he l{hestyiv{t kyl{{, johon olivat menossa, niin h{n oli aikovinaan kulkea edemm{ksi. Mutta he vaativat h{nt{ sanoen: "J{{ meid{n luoksemme, sill{ ilta joutuu ja p{iv{ on jo laskemassa". Ja h{n meni sis{{n ja j{i heid{n luoksensa. Ja tapahtui, kun h{n oli aterialla heid{n kanssaan, ett{ h{n otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heid{n silm{ns{ aukenivat, ja he tunsivat h{net. Ja h{n katosi heid{n n{kyvist{{n. Ja he sanoivat toisillensa: "Eik| syd{memme ollut meiss{ palava, kun h{n puhui meille tiell{ ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sill{ hetkell{ ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heid{n kanssansa. Ja n{m{ sanoivat: "Herra on totisesti noussut yl|s ja on ilmestynyt Simonille". Ja itse he kertoivat, mit{ oli tapahtunut tiell{ ja kuinka he olivat h{net tunteneet, kun h{n mursi leiv{n. Mutta heid{n t{t{ puhuessaan Jeesus itse seisoi heid{n keskell{{n ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heid{t valtasi s{ik{hdys ja pelko, ja he luulivat n{kev{ns{ hengen. Mutta h{n sanoi heille: "Miksi olette h{mm{styneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teid{n syd{meenne? Katsokaa minun k{si{ni ja jalkojani ja n{hk{{, ett{ min{ itse t{ss{ olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sill{ ei hengell{ ole lihaa eik{ luita, niinkuin te n{ette minulla olevan." Ja t{m{n sanottuaan h{n n{ytti heille k{tens{ ja jalkansa. Mutta kun he eiv{t viel{ uskoneet, ilon t{hden, vaan ihmetteliv{t, sanoi h{n heille: "Onko teill{ t{{ll{ jotakin sy|t{v{{?" Niin he antoivat h{nelle palasen paistettua kalaa. Ja h{n otti ja s|i heid{n n{htens{. Ja h{n sanoi heille: "T{t{ tarkoittivat minun sanani, kun min{ puhuin teille ollessani viel{ teid{n kanssanne, ett{ kaiken pit{{ k{ym{n toteen, mik{ minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin h{n avasi heid{n ymm{rryksens{ k{sitt{m{{n kirjoitukset. Ja h{n sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, ett{ Kristus oli k{rsiv{ ja kolmantena p{iv{n{ nouseva kuolleista, ja ett{ parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava h{nen nimess{ns{ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette t{m{n todistajat. Ja katso, min{ l{het{n teille sen, jonka minun Is{ni on luvannut; mutta te pysyk{{ t{ss{ kaupungissa, kunnes teid{n p{{llenne puetaan voima korkeudesta." Sitten h{n vei heid{t pois, l{hes Betaniaan asti, ja nosti k{tens{ ja siunasi heid{t. Ja tapahtui, ett{ h{n siunatessaan heit{ erkani heist{, ja h{net otettiin yl|s taivaaseen. Ja he kumarsivat h{nt{ ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyh{k|ss{ ja ylistiv{t Jumalaa.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tyk|n{, ja Sana oli Jumala. H{n oli alussa Jumalan tyk|n{. Kaikki on saanut syntyns{ h{nen kauttaan, ja ilman h{nt{ ei ole syntynyt mit{{n, mik{ syntynyt on. H{ness{ oli el{m{, ja el{m{ oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydess{, ja pimeys ei sit{ k{sitt{nyt. Oli mies, Jumalan l{hett{m{; h{nen nimens{ oli Johannes. H{n tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, ett{ kaikki uskoisivat h{nen kauttansa. Ei h{n ollut se valkeus, mutta h{n tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa h{n oli, ja maailma on h{nen kauttaan saanut syntyns{, ja maailma ei h{nt{ tuntenut. H{n tuli omiensa tyk|, ja h{nen omansa eiv{t ottaneet h{nt{ vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat h{net vastaan, h{n antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat h{nen nimeens{, jotka eiv{t ole syntyneet verest{ eik{ lihan tahdosta eik{ miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meid{n keskell{mme, ja me katselimme h{nen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Is{lt{; ja h{n oli t{ynn{ armoa ja totuutta. Johannes todisti h{nest{ ja huusi sanoen: "T{m{ on se, josta min{ sanoin: se, joka minun j{lkeeni tulee, on ollut minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen kuin min{." Ja h{nen t{yteydest{{n me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon p{{lle. Sill{ laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan n{hnyt; ainokainen Poika, joka on Is{n helmassa, on h{net ilmoittanut. Ja t{m{ on Johanneksen todistus, kun juutalaiset l{hettiv{t h{nen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leevil{isi{ kysym{{n h{nelt{: "Kuka sin{ olet?" Ja h{n tunnusti eik{ kielt{nyt; ja h{n tunnusti: "Min{ en ole Kristus". Ja he kysyiv{t h{nelt{: "Mik{ sitten? Oletko sin{ Elias?" H{n sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" H{n vastasi: "En". Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka olet, ett{ voisimme antaa vastauksen niille, jotka meid{t l{hettiv{t? Mit{ sanot itsest{si?" H{n sanoi: "Min{ olen huutavan {{ni er{maassa: 'Tehk{{ tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut." Ja l{hetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyiv{t h{nelt{ ja sanoivat h{nelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etk{ Elias etk{ se profeetta?" Johannes vastasi heille sanoen: "Min{ kastan vedell{; mutta teid{n keskell{nne seisoo h{n, jota te ette tunne. H{n on se, joka tulee minun j{lkeeni ja jonka keng{npaulaa min{ en ole arvollinen p{{st{m{{n." T{m{ tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana p{iv{n{ h{n n{ki Jeesuksen tulevan tyk|ns{ ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! T{m{ on se, josta min{ sanoin: 'Minun j{lkeeni tulee mies, joka on ollut minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen kuin min{'. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta sit{ varten, ett{ h{n tulisi julki Israelille, min{ olen tullut vedell{ kastamaan." Ja Johannes todisti sanoen: "Min{ n{in Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se j{i h{nen p{{llens{. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta h{n, joka l{hetti minut vedell{ kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka p{{lle sin{ n{et Hengen laskeutuvan ja j{{v{n, h{n on se, joka kastaa Pyh{ll{ Hengell{'. Ja min{ olen sen n{hnyt ja olen todistanut, ett{ t{m{ on Jumalan Poika." Seuraavana p{iv{n{ Johannes taas seisoi siell{ ja kaksi h{nen opetuslapsistansa. Ja kiinnitt{en katseensa Jeesukseen, joka siell{ k{veli, h{n sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat h{nen n{in puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus k{{ntyi ja n{hdess{{n heid{n seuraavan sanoi heille: "Mit{ te etsitte?" He vastasivat h{nelle: "Rabbi" - se on k{{nnettyn{: opettaja - "miss{ sin{ majailet?" H{n sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa". Niin he meniv{t ja n{kiv{t, miss{ h{n majaili, ja viipyiv{t h{nen tyk|n{{n sen p{iv{n. Silloin oli noin kymmenes hetki. Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niist{ kahdesta, jotka olivat kuulleet, mit{ Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta. H{n tapasi ensin veljens{ Simonin ja sanoi h{nelle: "Me olemme l|yt{neet Messiaan", se on k{{nnettyn{: Kristus. Ja h{n vei h{net Jeesuksen tyk|. Jeesus kiinnitti katseensa h{neen ja sanoi: "Sin{ olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka k{{nnettyn{ on Pietari. Seuraavana p{iv{n{ Jeesus tahtoi l{hte{ Galileaan; ja h{n tapasi Filippuksen ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi h{nelle: "Me olemme l|yt{neet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista". Natanael sanoi h{nelle: "Voiko Nasaretista tulla mit{{n hyv{{?" Filippus sanoi h{nelle: "Tule ja katso". Jeesus n{ki Natanaelin tulevan tyk|ns{ ja sanoi h{nest{: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppi{ ole!" Natanael sanoi h{nelle: "Mist{ minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, n{in min{ sinut". Natanael vastasi ja sanoi h{nelle: "Rabbi, sin{ olet Jumalan Poika, sin{ olet Israelin kuningas". Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sent{hden, ett{ min{ sanoin sinulle: 'min{ n{in sinut viikunapuun alla', sin{ uskot. Sin{ saat n{hd{ suurempia, kuin n{m{ ovat." Ja h{n sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: te saatte n{hd{ taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan yl|s ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan p{{lle."

Ja kolmantena p{iv{n{ oli h{{t Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen {iti oli siell{. Ja my|s Jeesus ja h{nen opetuslapsensa olivat kutsutut h{ihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen {iti h{nelle: "Heill{ ei ole viini{". Jeesus sanoi h{nelle: "Mit{ sin{ tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole viel{ tullut." H{nen {itins{ sanoi palvelijoille: "Mit{ h{n teille sanoo, se tehk{{". Niin oli siin{ juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivist{ vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "T{ytt{k{{ astiat vedell{". Ja he t{yttiv{t ne reunoja my|ten. Ja h{n sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viek{{ edesk{yv{lle". Ja he veiv{t. Mutta kun edesk{yp{ maistoi vett{, joka oli muuttunut viiniksi, eik{ tiennyt, mist{ se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesiv{t sen - kutsui edesk{yp{ ylj{n ja sanoi h{nelle: "Jokainen panee ensin esille hyv{n viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sin{ olet s{{st{nyt hyv{n viinin t{h{n asti." T{m{n ensimm{isen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja h{nen opetuslapsensa uskoivat h{neen. Sen j{lkeen h{n meni alas Kapernaumiin, h{n ja h{nen {itins{ ja veljens{ ja opetuslapsensa; ja siell{ he eiv{t viipyneet monta p{iv{{. Ja juutalaisten p{{si{inen oli l{hell{, ja Jeesus meni yl|s Jerusalemiin. Niin h{n tapasi pyh{k|ss{ ne, jotka myiv{t h{rki{ ja lampaita ja kyyhkysi{, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja h{n teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyh{k|st{ heid{t kaikki lampaineen ja h{rkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja ty|nsi heid{n p|yt{ns{ kumoon. Ja h{n sanoi kyyhkysten myyjille: "Viek{{ pois n{m{ t{{lt{. [lk{{ tehk| minun Is{ni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin h{nen opetuslapsensa muistivat, ett{ on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut". Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{ merkin sin{ n{yt{t meille, koska n{it{ teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan t{m{ temppeli, niin min{ pystyt{n sen kolmessa p{iv{ss{". Niin juutalaiset sanoivat: "Nelj{kymment{ kuusi vuotta on t{t{ temppeli{ rakennettu, ja sin{k| pystyt{t sen kolmessa p{iv{ss{?" Mutta h{n puhui ruumiinsa temppelist{. Kun h{n sitten oli noussut kuolleista, muistivat h{nen opetuslapsensa, ett{ h{n oli t{m{n sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. Mutta kun h{n oli Jerusalemissa p{{si{isen{, juhlan aikana, uskoivat monet h{nen nimeens{, n{hdess{{n h{nen tunnustekonsa, jotka h{n teki. Mutta Jeesus itse ei uskonut itse{ns{ heille, sent{hden ett{ h{n tunsi kaikki eik{ tarvinnut kenenk{{n todistusta ihmisest{, sill{ h{n tiesi itse, mit{ ihmisess{ on.

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimelt{ Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehi{. H{n tuli Jeesuksen tyk| y|ll{ ja sanoi h{nelle: "Rabbi, me tied{mme, ett{ sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sill{ ei kukaan voi tehd{ niit{ tunnustekoja, joita sin{ teet, ellei Jumala ole h{nen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylh{{lt{, se ei voi n{hd{ Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi h{nelle: "Kuinka voi ihminen vanhana synty{? Eih{n h{n voi j{lleen menn{ {itins{ kohtuun ja synty{?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: jos joku ei synny vedest{ ja Hengest{, ei h{n voi p{{st{ sis{lle Jumalan valtakuntaan. Mik{ lihasta on syntynyt, on liha; ja mik{ Hengest{ on syntynyt, on henki. [l{ ihmettele, ett{ min{ sanoin sinulle: teid{n t{ytyy synty{ uudesti, ylh{{lt{. Tuuli puhaltaa, miss{ tahtoo, ja sin{ kuulet sen huminan, mutta et tied{, mist{ se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengest{ syntynyt." Nikodeemus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kuinka t{m{ voi tapahtua?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet Israelin opettaja etk{ t{t{ tied{! Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: me puhumme, mit{ tied{mme, ja todistamme, mit{ olemme n{hneet, ettek{ te ota vastaan meid{n todistustamme. Jos ette usko, kun min{ puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos min{ puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut yl|s taivaaseen, paitsi h{n, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi k{{rmeen er{maassa, niin pit{{ Ihmisen Poika ylennett{m{n, ett{ jokaisella, joka h{neen uskoo, olisi iankaikkinen el{m{. Sill{ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett{ h{n antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksik{{n, joka h{neen uskoo, hukkuisi, vaan h{nell{ olisi iankaikkinen el{m{. Sill{ ei Jumala l{hett{nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sit{ varten, ett{ maailma h{nen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo h{neen, sit{ ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska h{n ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta t{m{ on tuomio, ett{ valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeytt{ enemm{n kuin valkeutta; sill{ heid{n tekonsa olivat pahat. Sill{ jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eik{ tule valkeuteen, ettei h{nen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ett{ h{nen tekonsa tulisivat julki, sill{ ne ovat Jumalassa tehdyt." Sen j{lkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siell{ heid{n kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa l{hell{ Salimia, koska siell{ oli paljon vett{; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsens{. Sill{ Johannesta ei viel{ oltu heitetty vankeuteen. Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat v{ittelem{{n er{{n juutalaisen kanssa puhdistuksesta. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat h{nelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sin{ olet todistanut, katso, h{n kastaa, ja kaikki menev{t h{nen tyk|ns{". Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mit{{n, ellei h{nelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, ett{ min{ sanoin: en min{ ole Kristus, vaan min{ olen h{nen edell{ns{ l{hetetty. Jolla on morsian, se on ylk{; mutta ylj{n yst{v{, joka seisoo ja kuuntelee h{nt{, iloitsee suuresti ylj{n {{nest{. T{m{ minun iloni on nyt tullut t{ydelliseksi. H{nen tulee kasvaa, mutta minun v{het{. H{n, joka ylh{{lt{ tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mit{ h{n puhuu; h{n, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mit{ h{n on n{hnyt ja kuullut, sit{ h{n todistaa; ja h{nen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan h{nen todistuksensa, se sinetill{ vahvistaa, ett{ Jumala on totinen. Sill{ h{n, jonka Jumala on l{hett{nyt, puhuu Jumalan sanoja; sill{ ei Jumala anna Henke{ mitalla. Is{ rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki h{nen k{teens{. Joka uskoo Poikaan, sill{ on iankaikkinen el{m{; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole el{m{{ n{kev{, vaan Jumalan viha pysyy h{nen p{{ll{ns{."

Kun nyt Herra sai tiet{{ fariseusten kuulleen, ett{ Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan h{nen opetuslapsensa - j{tti h{n Juudean ja meni taas Galileaan. Mutta h{nen oli kuljettava Samarian kautta. Niin h{n tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on l{hell{ sit{ maa-aluetta, mink{ Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siell{ oli Jaakobin l{hde. Kun nyt Jeesus oli matkasta v{synyt, istui h{n l{hteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli er{s Samarian nainen ammentamaan vett{. Jeesus sanoi h{nelle: "Anna minulle juoda". Sill{ h{nen opetuslapsensa olivat l{hteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi h{nelle: "Kuinka sin{, joka olet juutalainen, pyyd{t juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sill{ juutalaiset eiv{t seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ tiet{isit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sin{ pyyt{isit h{nelt{, ja h{n antaisi sinulle el{v{{ vett{." Nainen sanoi h{nelle: "Herra, eip{ sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syv{; mist{ sinulla sitten on se el{v{ vesi? Et kai sin{ ole suurempi kuin meid{n is{mme Jaakob, joka antoi meille t{m{n kaivon ja joi siit{, h{n itse sek{ h{nen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jokainen, joka juo t{t{ vett{, janoaa j{lleen, mutta joka juo sit{ vett{, jota min{ h{nelle annan, se ei ikin{ janoa; vaan se vesi, jonka min{ h{nelle annan, tulee h{ness{ sen veden l{hteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen el{m{{n". Nainen sanoi h{nelle: "Herra, anna minulle sit{ vett{, ettei minun tulisi jano eik{ minun tarvitsisi k{yd{ t{{ll{ ammentamassa". Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule t{nne". Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miest{". Jeesus sanoi h{nelle: "Oikein sin{ sanoit: 'Ei minulla ole miest{', sill{ viisi miest{ sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siin{ sanoit totuuden." Nainen sanoi h{nelle: "Herra, min{ n{en, ett{ sin{ olet profeetta. Meid{n is{mme ovat kumartaen rukoilleet t{ll{ vuorella; ja te sanotte, ett{ Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi h{nelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Is{{ t{ll{ vuorella ettek{ Jerusalemissa. Te kumarratte sit{, mit{ ette tunne; me kumarramme sit{, mink{ me tunnemme. Sill{ pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Is{{ hengess{ ja totuudessa; sill{ senkaltaisia rukoilijoita my|s Is{ tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka h{nt{ rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengess{ ja totuudessa." Nainen sanoi h{nelle: "Min{ tied{n, ett{ Messias on tuleva, h{n, jota sanotaan Kristukseksi; kun h{n tulee, ilmoittaa h{n meille kaikki". Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen se, min{, joka puhun sinun kanssasi". Samassa h{nen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmetteliv{t, ett{ h{n puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mit{ pyyd{t?" tai: "Mit{ puhelet h{nen kanssaan?" Niin nainen j{tti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan miest{, joka on sanonut minulle kaikki, mit{ min{ olen tehnyt. Eih{n se vain liene Kristus?" Niin he l{htiv{t kaupungista ja meniv{t h{nen luoksensa. Sill{v{lin opetuslapset pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Rabbi, sy|!" Mutta h{n sanoi heille: "Minulla on sy|t{v{n{ ruokaa, josta te ette tied{". Niin opetuslapset sanoivat kesken{{n: "Lieneek| joku tuonut h{nelle sy|t{v{{?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, ett{ min{ teen l{hett{j{ni tahdon ja t{yt{n h{nen tekonsa. Ettek| sano: 'Viel{ on nelj{ kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, min{ sanon teille: nostakaa silm{nne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelm{{ iankaikkiseen el{m{{n, ett{ kylv{j{ ja leikkaaja saisivat yhdess{ iloita. Sill{ t{ss{ on se sana tosi, ett{ toinen on kylv{j{, ja leikkaaja toinen. Min{ olen l{hett{nyt teid{t leikkaamaan sit{, josta te ette ole vaivaa n{hneet; toiset ovat vaivan n{hneet, ja te olette p{{sseet heid{n vaivansa hedelmille." Ja monet samarialaiset siit{ kaupungista uskoivat h{neen naisen puheen t{hden, kun t{m{ todisti: "H{n on sanonut minulle kaikki, mit{ min{ olen tehnyt". Kun nyt samarialaiset tulivat h{nen luoksensa, pyysiv{t he h{nt{ viipym{{n heid{n luonaan; ja h{n viipyi siell{ kaksi p{iv{{. Ja viel{ paljoa useammat uskoivat h{nen sanansa t{hden, ja he sanoivat naiselle: "Emme en{{ usko sinun puheesi t{hden, sill{ me itse olemme kuulleet ja tied{mme, ett{ t{m{ totisesti on maailman Vapahtaja". Mutta niiden kahden p{iv{n kuluttua h{n l{hti sielt{ Galileaan. Sill{ Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiens{ maassa. Kun h{n siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset h{net vastaan, koska olivat n{hneet kaikki, mit{ h{n oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sill{ hekin olivat tulleet juhlille. Niin h{n tuli taas Galilean Kaanaan, jossa h{n oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli er{s kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun h{n kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni h{n h{nen luoksensa ja pyysi h{nt{ tulemaan ja parantamaan h{nen poikansa; sill{ t{m{ oli kuolemaisillaan. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ellette n{e merkkej{ ja ihmeit{, te ette usko". Kuninkaan virkamies sanoi h{nelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun poikasi el{{". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi h{nelle, ja meni. Ja jo h{nen ollessaan paluumatkalla h{nen palvelijansa kohtasivat h{net ja sanoivat, ett{ h{nen poikansa eli. Niin h{n tiedusteli heilt{, mill{ hetkell{ h{n oli alkanut toipua. Ja he sanoivat h{nelle: "Eilen seitsem{nnell{ hetkell{ kuume l{hti h{nest{". Niin is{ ymm{rsi, ett{ se oli tapahtunut sill{ hetkell{, jolloin Jeesus oli sanonut h{nelle: "Sinun poikasi el{{". Ja h{n uskoi, h{n ja koko h{nen huonekuntansa. T{m{ oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.

Sen j{lkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni yl|s Jerusalemiin. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielell{ on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylv{sk{yt{v{{. Niiss{ makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja n{ivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. Ja siell{ oli mies, joka oli sairastanut kolmekymment{ kahdeksan vuotta. Kun Jeesus n{ki h{nen siin{ makaavan ja tiesi h{nen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi h{n h{nelle: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi h{nelle: "Herra, minulla ei ole ket{{n, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun min{ olen menem{ss{, astuu toinen sinne ennen minua". Jeesus sanoi h{nelle: "Nouse, ota vuoteesi ja k{y". Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja k{vi. Mutta se p{iv{ oli sapatti. Sent{hden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eik{ sinun ole lupa kantaa vuodetta". H{n vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'." He kysyiv{t h{nelt{: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'?" Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sill{ Jeesus oli poistunut, kun siin{ paikassa oli paljon kansaa. Sen j{lkeen Jeesus tapasi h{net pyh{k|ss{ ja sanoi h{nelle: "Katso, sin{ olet tullut terveeksi; {l{ en{{ synti{ tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi". Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, ett{ Jeesus oli h{net terveeksi tehnyt. Ja sent{hden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska h{n semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Is{ni tekee yh{ti ty|t{, ja min{ my|s teen ty|t{". Sent{hden juutalaiset viel{ enemm{n tavoittelivat h{nt{ tappaaksensa, kun h{n ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan my|s sanoi Jumalaa Is{ksens{, tehden itsens{ Jumalan vertaiseksi. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: Poika ei voi itsest{ns{ mit{{n tehd{, vaan ainoastaan sen, mink{ h{n n{kee Is{n tekev{n; sill{ mit{ Is{ tekee, sit{ my|s Poika samoin tekee. Sill{ Is{ rakastaa Poikaa ja n{ytt{{ h{nelle kaikki, mit{ h{n itse tekee; ja h{n on n{ytt{v{ h{nelle suurempia tekoja kuin n{m{, niin ett{ te ihmettelette. Sill{ niinkuin Is{ her{tt{{ kuolleita ja tekee el{viksi, niin my|s Poika tekee el{viksi, ketk{ h{n tahtoo. Sill{ Is{ ei my|sk{{n tuomitse ket{{n, vaan h{n on antanut kaiken tuomion Pojalle, ett{ kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Is{{. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Is{{, joka on h{net l{hett{nyt. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo h{neen, joka on minut l{hett{nyt, sill{ on iankaikkinen el{m{, eik{ h{n joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta el{m{{n. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan {{nen, ja jotka sen kuulevat ne saavat el{{. Sill{ niinkuin Is{ll{ on el{m{ itsess{ns{, niin h{n on antanut el{m{n my|s Pojalle, niin ett{ my|s h{nell{ on el{m{ itsess{ns{. Ja h{n on antanut h{nelle vallan tuomita, koska h{n on Ihmisen Poika. [lk{{ ihmetelk| t{t{, sill{ hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat h{nen {{nens{ ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyv{{ tehneet, el{m{n yl|snousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion yl|snousemukseen. En min{ itsest{ni voi mit{{n tehd{. Niinkuin min{ kuulen, niin min{ tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sill{ min{ en kysy omaa tahtoani, vaan h{nen tahtoaan, joka on minut l{hett{nyt. Jos min{ itsest{ni todistan, ei minun todistukseni ole p{tev{. On toinen, joka todistaa minusta, ja min{ tied{n, ett{ se todistus, jonka h{n minusta todistaa, on p{tev{. Te l{hetitte l{hettil{{t Johanneksen luo, ja h{n todisti sen, mik{ totta on. Mutta min{ en ota ihmiselt{ todistusta, vaan puhun t{m{n, ett{ te pelastuisitte. H{n oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella h{nen valossansa. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sill{ ne teot, jotka Is{ on antanut minun t{ytett{vikseni, ne teot, jotka min{ teen, todistavat minusta, ett{ Is{ on minut l{hett{nyt. Ja Is{, joka on minut l{hett{nyt, h{n on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet h{nen {{nt{ns{ ettek{ n{hneet h{nen muotoansa, eik{ teill{ ole h{nen sanaansa teiss{ pysyv{isen{; sill{ te ette usko sit{, jonka h{n on l{hett{nyt. Te tutkitte kirjoituksia, sill{ teill{ on mielest{nne niiss{ iankaikkinen el{m{, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyk|ni, ett{ saisitte el{m{n. En min{ ota vastaan kunniaa ihmisilt{; mutta min{ tunnen teid{t, ettei teill{ ole Jumalan rakkautta itsess{nne. Min{ olen tullut Is{ni nimess{, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimess{{n, niin h{net te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettek{ etsi sit{ kunniaa, mik{ tulee h{nelt{, joka yksin on Jumala? [lk{{ luulko, ett{ min{ olen syytt{v{ teit{ Is{n tyk|n{; teill{ on syytt{j{nne, Mooses, johon te panette toivonne. Sill{ jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sill{ minusta h{n on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko h{nen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

Sen j{lkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, j{rven tuolle puolelle. Ja h{nt{ seurasi paljon kansaa, koska he n{kiv{t ne tunnusteot, joita h{n teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja p{{si{inen, juutalaisten juhla, oli l{hell{. Kun Jeesus nosti silm{ns{ ja n{ki paljon kansaa tulevan tyk|ns{, sanoi h{n Filippukselle: "Mist{ ostamme leip{{ n{iden sy|d{?" Mutta sen h{n sanoi koetellakseen h{nt{, sill{ itse h{n tiesi, mit{ aikoi tehd{. Filippus vastasi h{nelle: "Eiv{t kahdensadan denarin leiv{t heille riitt{isi, niin ett{ kukin saisi edes v{h{n". Niin toinen h{nen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi h{nelle: "T{{ll{ on poikanen, jolla on viisi ohraleip{{ ja kaksi kalaa, mutta mit{ ne ovat n{in monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siin{ paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leiv{t ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Kootkaa t{hteeksi j{{neet palaset, ettei mit{{n joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja t{yttiv{t kaksitoista vakkaa palasilla, mitk{ olivat viidest{ ohraleiv{st{ j{{neet t{hteeksi niilt{, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset n{kiv{t sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "T{m{ on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva". Kun nyt Jeesus huomasi, ett{ he aikoivat tulla ja v{kisin ottaa h{net, tehd{kseen h{net kuninkaaksi, v{istyi h{n taas pois vuorelle, h{n yksin{ns{. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa alas j{rven rantaan, astuivat venheeseen ja l{htiv{t menem{{n j{rven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pime{, eik{ Jeesus ollut viel{ saapunut heid{n luokseen; ja j{rvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymment{ vakomittaa, n{kiv{t he Jeesuksen k{velev{n j{rven p{{ll{ ja tulevan l{helle venhett{; ja he pelj{styiv{t. Mutta h{n sanoi heille: "Min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Niin he tahtoivat ottaa h{net venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. Seuraavana p{iv{n{ kansa yh{ viel{ oli j{rven toisella puolella, sill{ he olivat n{hneet, ettei siell{ ollut muuta venhett{ kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan ett{ h{nen opetuslapsensa l{htiv{t yksin{{n pois. Kuitenkin oli muita venheit{ tullut Tiberiaasta l{helle sit{ paikkaa, jossa he olivat sy|neet leip{{, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa n{ki, ettei Jeesus ollut siell{ eiv{tk{ h{nen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja meniv{t Kapernaumiin ja etsiv{t Jeesusta. Ja kun he l|ysiv{t h{net j{rven toiselta puolelta, sanoivat he h{nelle: "Rabbi, milloin tulit t{nne?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ette te minua sent{hden etsi, ett{ olette n{hneet tunnustekoja, vaan sent{hden, ett{ saitte sy|d{ niit{ leipi{ ja tulitte ravituiksi. [lk{{ hankkiko sit{ ruokaa, joka katoaa, vaan sit{ ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen el{m{{n ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sill{ h{neen on Is{, Jumala itse, sinettins{ painanut." Niin he sanoivat h{nelle: "Mit{ meid{n pit{{ tekem{n, ett{ me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, ett{ te uskotte h{neen, jonka Jumala on l{hett{nyt". He sanoivat h{nelle: "Mink{ tunnusteon sin{ sitten teet, ett{ me n{kisimme sen ja uskoisimme sinua? Mink{ teon sin{ teet? Meid{n is{mme s|iv{t mannaa er{maassa, niinkuin kirjoitettu on: 'H{n antoi leip{{ taivaasta heille sy|t{v{ksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ei Mooses antanut teille sit{ leip{{ taivaasta, vaan minun Is{ni antaa teille taivaasta totisen leiv{n. Sill{ Jumalan leip{ on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle el{m{n." Niin he sanoivat h{nelle: "Herra, anna meille aina sit{ leip{{". Jeesus sanoi heille: "Min{ olen el{m{n leip{; joka tulee minun tyk|ni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta min{ olen sanonut teille, ett{ te olette n{hneet minut, ettek{ kuitenkaan usko. Kaikki, mink{ Is{ antaa minulle, tulee minun tyk|ni; ja sit{, joka minun tyk|ni tulee, min{ en heit{ ulos. Sill{ min{ olen tullut taivaasta, en tekem{{n omaa tahtoani, vaan h{nen tahtonsa, joka on minut l{hett{nyt. Ja minun l{hett{j{ni tahto on se, ett{ min{ kaikista niist{, jotka h{n on minulle antanut, en kadota yht{k{{n, vaan her{t{n heid{t viimeisen{ p{iv{n{. Sill{ minun Is{ni tahto on se, ett{ jokaisella, joka n{kee Pojan ja uskoo h{neen, on iankaikkinen el{m{; ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{." Niin juutalaiset nurisivat h{nt{ vastaan, koska h{n sanoi: "Min{ olen se leip{, joka on tullut alas taivaasta"; ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Jeesus, Joosefin poika, jonka is{n ja {idin me tunnemme? Kuinka h{n sitten sanoo: 'Min{ olen tullut alas taivaasta'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "[lk{{ nurisko kesken{nne. Ei kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei Is{, joka on minut l{hett{nyt, h{nt{ ved{; ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Is{lt{ kuullut ja oppinut, tulee minun tyk|ni. Ei niin, ett{ kukaan olisi Is{{ n{hnyt; ainoastaan h{n, joka on Jumalasta, on n{hnyt Is{n. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka uskoo, sill{ on iankaikkinen el{m{. Min{ olen el{m{n leip{. Teid{n is{nne s|iv{t mannaa er{maassa, ja he kuolivat. Mutta t{m{ on se leip{, joka tulee alas taivaasta, ett{ se, joka sit{ sy|, ei kuolisi. Min{ olen se el{v{ leip{, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku sy| t{t{ leip{{, h{n el{{ iankaikkisesti. Ja se leip{, jonka min{ annan, on minun lihani, maailman el{m{n puolesta." Silloin juutalaiset riiteliv{t kesken{{n sanoen: "Kuinka t{m{ voi antaa lihansa meille sy|t{v{ksi?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ellette sy| Ihmisen Pojan lihaa ja juo h{nen vertansa, ei teill{ ole el{m{{ itsess{nne. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, sill{ on iankaikkinen el{m{, ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{. Sill{ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja min{ h{ness{. Niinkuin Is{, joka el{{, on minut l{hett{nyt, ja min{ el{n Is{n kautta, niin my|s se, joka minua sy|, el{{ minun kauttani. T{m{ on se leip{, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teid{n isienne: he s|iv{t ja kuolivat; joka t{t{ leip{{ sy|, se el{{ iankaikkisesti." T{m{n h{n puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet h{nen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "T{m{ on kova puhe, kuka voi sit{ kuulla?" Mutta kun Jeesus syd{mess{{n tiesi, ett{ h{nen opetuslapsensa siit{ nurisivat, sanoi h{n heille: "Loukkaako t{m{ teit{? Mit{ sitten, jos saatte n{hd{ Ihmisen Pojan nousevan sinne, miss{ h{n oli ennen! Henki on se, joka el{v{ksi tekee; ei liha mit{{n hy|dyt{. Ne sanat, jotka min{ olen teille puhunut, ovat henki ja ovat el{m{. Mutta teiss{ on muutamia, jotka eiv{t usko." Sill{ Jeesus tiesi alusta asti, ketk{ ne olivat, jotka eiv{t uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava h{net. Ja h{n sanoi: "Sent{hden min{ olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei minun Is{ni sit{ h{nelle anna". T{m{n t{hden monet h{nen opetuslapsistaan vet{ytyiv{t pois eiv{tk{ en{{ vaeltaneet h{nen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin menn{ pois?" Simon Pietari vastasi h{nelle: "Herra, kenen tyk| me menisimme? Sinulla on iankaikkisen el{m{n sanat; ja me uskomme ja ymm{rr{mme, ett{ sin{ olet Jumalan Pyh{." Jeesus vastasi heille: "Enk| min{ ole valinnut teit{, te kaksitoista? Ja yksi teist{ on perkele." Mutta sen h{n sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sill{ t{m{ oli h{net kavaltava ja oli yksi niist{ kahdestatoista.

Ja sen j{lkeen Jeesus vaelsi ymp{ri Galileassa; sill{ h{n ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat h{nt{ tappaaksensa. Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli l{hell{. Niin h{nen veljens{ sanoivat h{nelle: "L{hde t{{lt{ ja mene Juudeaan, ett{ my|s sinun opetuslapsesi n{kisiv{t sinun tekosi, joita sin{ teet; sill{ ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mit{{n salassa. Koska sin{ n{it{ tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle." Sill{ h{nen veljens{k{{n eiv{t h{neen uskoneet. Niin Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole viel{ tullut; mutta teille aika on aina sovelias. Teit{ ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sill{ min{ todistan siit{, ett{ sen teot ovat pahat. Menk{{ te yl|s juhlille; min{ en viel{ mene n{ille juhlille, sill{ minun aikani ei ole viel{ t{yttynyt. T{m{n h{n sanoi heille ja j{i Galileaan. Mutta kun h{nen veljens{ olivat menneet juhlille, silloin h{nkin meni sinne, ei julki, vaan ik{{nkuin salaa. Niin juutalaiset etsiv{t h{nt{ juhlan aikana ja sanoivat: "Miss{ h{n on?" Ja h{nest{ oli paljon kiistely{ kansassa; muutamat sanoivat: "H{n on hyv{", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan h{n villitsee kansan". Ei kuitenkaan kukaan puhunut h{nest{ julkisesti, koska he pelk{siv{t juutalaisia. Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus yl|s pyh{kk||n ja opetti. Niin juutalaiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Kuinka t{m{ osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan h{nen, joka on minut l{hett{nyt. Jos joku tahtoo tehd{ h{nen tahtonsa, tulee h{n tuntemaan, onko t{m{ oppi Jumalasta, vai puhunko min{ omiani. Joka omiaan puhuu, se pyyt{{ omaa kunniaansa, mutta joka pyyt{{ l{hett{j{ns{ kunniaa, se on totinen, eik{ h{ness{ ole v{{ryytt{. Eik| Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teist{ ei lakia t{yt{. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?" Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja; kuka sinua tavoittelee tappaaksensa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon min{ tein, ja te kaikki kummastelette. Mooses antoi teille ymp{rileikkauksen - ei niin, ett{ se olisi Moosekselta, vaan se on isilt{ - ja sapattinakin te ymp{rileikkaatte ihmisen. Sent{hden: jos ihminen saa ymp{rileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siit{, ett{ min{ tein koko ihmisen terveeksi sapattina? [lk{{ tuomitko n{|n mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Niin muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa? Ja katso, h{n puhuu vapaasti, eiv{tk{ he sano h{nelle mit{{n. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, ett{ t{m{ on Kristus? Kuitenkin, me tied{mme, mist{ t{m{ on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tied{, mist{ h{n on." Niin Jeesus puhui pyh{k|ss{ suurella {{nell{, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tied{tte, mist{ min{ olen; ja itsest{ni min{ en ole tullut, vaan h{n, joka minut on l{hett{nyt, on oikea l{hett{j{, ja h{nt{ te ette tunne. Min{ tunnen h{net, sill{ h{nest{ min{ olen, ja h{n on minut l{hett{nyt." Niin heill{ oli halu ottaa h{net kiinni; mutta ei kukaan k{ynyt h{neen k{siksi, sill{ h{nen hetkens{ ei ollut viel{ tullut. Mutta monet kansasta uskoivat h{neen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneek| h{n enemm{n tunnustekoja, kuin t{m{ on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan n{in kiistelev{n h{nest{; niin ylipapit ja fariseukset l{hettiv{t palvelijoita ottamaan h{nt{ kiinni. Mutta Jeesus sanoi: "Min{ olen viel{ v{h{n aikaa teid{n kanssanne, ja sitten min{ menen pois h{nen tyk|ns{, joka on minut l{hett{nyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette l|yd{; ja miss{ min{ olen, sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat kesken{{n: "Minne t{m{ aikoo menn{, koska emme voi l|yt{{ h{nt{? Eih{n vain aikone menn{ niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskell{, ja opettaa kreikkalaisia? Mit{ t{m{ sana on, jonka h{n sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette l|yd{', ja: 'Miss{ min{ olen, sinne te ette voi tulla'?" Mutta juhlan viimeisen{, suurena p{iv{n{ Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyk|ni ja juokoon. Joka uskoo minuun, h{nen sisimm{st{{n on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva el{v{n veden virrat." Mutta sen h{n sanoi Hengest{, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat h{neen; sill{ Henki ei ollut viel{ tullut, koska Jeesus ei viel{ ollut kirkastettu. Niin muutamat kansasta, kuultuaan n{m{ sanat, sanoivat: "T{m{ on totisesti se profeetta". Toiset sanoivat: "T{m{ on Kristus". Mutta toiset sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eik| Raamattu sano, ett{ Kristus on oleva Daavidin j{lkel{isi{ ja tuleva pienest{ Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?" Niin syntyi kansassa eripuraisuutta h{nen t{htens{. Ja muutamat heist{ tahtoivat ottaa h{net kiinni. Mutta ei kukaan k{ynyt h{neen k{siksi. Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja n{m{ sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet h{nt{ t{nne?" Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu". Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehist{ uskonut h{neen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu." Niin Nikodeemus, joka ennen oli k{ynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heist{, sanoi heille: "Tuomitseeko lakimme ket{{n, ennenkuin h{nt{ on kuulusteltu ja saatu tiet{{, mit{ h{n on tehnyt?" He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Oletko sin{kin Galileasta? Tutki ja n{e, ettei Galileasta nouse profeettaa." Ja he meniv{t kukin kotiinsa.

Mutta Jeesus meni \ljym{elle. Ja varhain aamulla h{n taas saapui pyh{kk||n, ja kaikki kansa tuli h{nen luoksensa; ja h{n istuutui ja opetti heit{. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat h{nen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat h{net keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, t{m{ nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekem{st{. Ja Mooses on laissa antanut meille k{skyn, ett{ tuommoiset on kivitett{v{. Mit{s sin{ sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten h{nt{, p{{st{kseen h{nt{ syytt{m{{n. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yh{ edelleen kysyiv{t h{nelt{, ojensi h{n itsens{ ja sanoi heille: "Joka teist{ on synnit|n, se heitt{k||n h{nt{ ensimm{isen{ kivell{". Ja taas h{n kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he t{m{n kuulivat ja heid{n omatuntonsa todisti heid{t syyllisiksi, meniv{t he pois, toinen toisensa per{st{, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen j{i ainoastaan Jeesus sek{ nainen, joka seisoi h{nen edess{{n. Ja kun Jeesus ojensi itsens{ eik{ n{hnyt ket{{n muuta kuin naisen, sanoi h{n h{nelle: "Nainen, miss{ ne ovat, sinun syytt{j{si? Eik| kukaan ole sinua tuominnut?" H{n vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "En min{k{{n sinua tuomitse; mene, {l{k{ t{stedes en{{ synti{ tee". Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Min{ olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydess{ vaella, vaan h{nell{ on oleva el{m{n valkeus". Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Sin{ todistat itsest{si; sinun todistuksesi ei ole p{tev{". Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka min{ todistankin itsest{ni, on todistukseni p{tev{, sill{ min{ tied{n, mist{ min{ olen tullut ja mihin min{ menen; mutta te ette tied{, mist{ min{ tulen, ettek{, mihin min{ menen. Te tuomitsette lihan mukaan; min{ en tuomitse ket{{n. Ja vaikka min{ tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sill{ min{ en ole yksin{ni, vaan min{ ja h{n, joka on minut l{hett{nyt. Onhan teid{n laissannekin kirjoitettuna, ett{ kahden ihmisen todistus on p{tev{. Min{ olen se, joka todistan itsest{ni, ja minusta todistaa my|s Is{, joka on minut l{hett{nyt." Niin he sanoivat h{nelle: "Miss{ sinun is{si on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettek{ minun Is{{ni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte my|s minun Is{ni". N{m{ sanat Jeesus puhui uhriarkun {{ress{, opettaessaan pyh{k|ss{; eik{ kukaan ottanut h{nt{ kiinni, sill{ h{nen hetkens{ ei ollut viel{ tullut. Niin Jeesus taas sanoi heille: "Min{ menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai h{n aikone tappaa itse{ns{, koska sanoo: 'Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla'?" Ja h{n sanoi heille: "Te olette alhaalta, min{ olen ylh{{lt{; te olette t{st{ maailmasta, min{ en ole t{st{ maailmasta. Sent{hden min{ sanoin teille, ett{ te kuolette synteihinne; sill{ ellette usko minua siksi, joka min{ olen, niin te kuolette synteihinne." Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka sin{ olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mit{ min{ puhunkin teille. Paljon on minulla teist{ puhuttavaa ja teiss{ tuomittavaa; mutta h{n, joka on minut l{hett{nyt, on totinen, ja mink{ min{ olen kuullut h{nelt{, sen min{ puhun maailman kuulla." Mutta he eiv{t ymm{rt{neet, ett{ h{n puhui heille Is{st{. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylent{neet Ihmisen Pojan, silloin te ymm{rr{tte, ett{ min{ olen se, joka min{ olen, ja etten min{ itsest{ni tee mit{{n, vaan puhun t{t{ sen mukaan, kuin minun Is{ni on minulle opettanut. Ja h{n, joka on minut l{hett{nyt, on minun kanssani; h{n ei ole j{tt{nyt minua yksin{ni, koska min{ aina teen sit{, mik{ h{nelle on otollista." Kun h{n n{in puhui, uskoivat monet h{neen. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat h{neen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekev{ teid{t vapaiksi". He vastasivat h{nelle: "Me olemme Aabrahamin j{lkel{isi{ emmek{ ole koskaan olleet kenenk{{n orjia. Kuinka sin{ sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jokainen, joka tekee synti{, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa i{ti; Poika pysyy i{ti. Jos siis Poika tekee teid{t vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Min{ tied{n, ett{ te olette Aabrahamin j{lkel{isi{; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teiss{. Min{ puhun, mit{ min{ olen n{hnyt Is{ni tyk|n{; niin tekin teette, mit{ olette kuulleet omalta is{lt{nne." He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Aabraham on meid{n is{mme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miest{, joka on puhunut teille totuuden, jonka h{n on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette is{nne tekoja." He sanoivat h{nelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneit{; meill{ on yksi Is{, Jumala". Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teid{n Is{nne, niin te rakastaisitte minua, sill{ min{ olen Jumalasta l{htenyt ja tullut; en min{ ole itsest{ni tullut, vaan h{n on minut l{hett{nyt. Mink{t{hden te ette ymm{rr{ minun puhettani? Sent{hden, ett{ te ette k{rsi kuulla minun sanaani. Te olette is{st{ perkeleest{, ja is{nne himoja te tahdotte noudattaa. H{n on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa h{n ei pysy, koska h{ness{ ei totuutta ole. Kun h{n puhuu valhetta, niin h{n puhuu omaansa, sill{ h{n on valhettelija ja sen is{. Mutta minua te ette usko, sent{hden ett{ min{ sanon totuuden. Kuka teist{ voi n{ytt{{ minut syyp{{ksi syntiin? Jos min{ totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sent{hden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Emmek| ole oikeassa, kun sanomme, ett{ sin{ olet samarialainen ja ett{ sinussa on riivaaja?" Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan min{ kunnioitan Is{{ni, ja te h{p{isette minua. Mutta min{ en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos joku pit{{ minun sanani, h{n ei ikin{ n{e kuolemaa." Juutalaiset sanoivat h{nelle: "Nyt me ymm{rr{mme, ett{ sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sin{ sanot: 'Jos joku pit{{ minun sanani, h{n ei ikin{ maista kuolemaa'. Oletko sin{ suurempi kuin is{mme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sin{ itsesi teet?" Jeesus vastasi: "Jos min{ itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mit{{n. Minun Is{ni on se, joka minulle kunnian antaa, h{n, josta te sanotte: 'H{n on meid{n Jumalamme', ettek{ tunne h{nt{; mutta min{ tunnen h{net. Ja jos sanoisin, etten tunne h{nt{, niin min{ olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta min{ tunnen h{net ja pid{n h{nen sanansa. Aabraham, teid{n is{nne, riemuitsi siit{, ett{ h{n oli n{kev{ minun p{iv{ni; ja h{n n{ki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat h{nelle: "Et ole viel{ viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet n{hnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen min{ ollut". Silloin he poimivat kivi{ heitt{{ksens{ h{nt{ niill{; mutta Jeesus lymysi ja l{hti pyh{k|st{.

Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki miehen, joka syntym{st{{n saakka oli ollut sokea. Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Rabbi, kuka teki synti{, t{m{k| vai h{nen vanhempansa, ett{ h{nen piti sokeana syntym{n?" Jeesus vastasi: "Ei t{m{ tehnyt synti{ eiv{tk{ h{nen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman h{ness{ julki. Niin kauan kuin p{iv{ on, tulee meid{n tehd{ h{nen tekojansa, joka on minut l{hett{nyt; tulee y|, jolloin ei kukaan voi ty|t{ tehd{. Niin kauan kuin min{ maailmassa olen, olen min{ maailman valkeus." T{m{n sanottuaan h{n sylki maahan ja teki syljest{ tahtaan ja siveli tahtaan h{nen silmilleen ja sanoi h{nelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" - se on k{{nnettyn{: l{hetetty. - Niin h{n meni ja peseytyi ja palasi n{kev{n{. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat n{hneet h{net kerj{{j{n{, sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, joka istui ja kerj{si?" Toiset sanoivat: "H{n se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan h{n on h{nen n{k|isens{". H{n itse sanoi: "Min{ se olen". Niin he sanoivat h{nelle: "Miten sinun silm{si ovat auenneet?" H{n vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silm{ni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin min{ menin ja peseydyin ja sain n{k|ni". He sanoivat h{nelle: "Miss{ h{n on?" H{n vastasi: "En tied{". Niin he veiv{t h{net, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo. Ja se p{iv{, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi h{nen silm{ns{, oli sapatti. Niin my|skin fariseukset kysyiv{t h{nelt{, miten h{n oli saanut n{k|ns{. Ja h{n sanoi heille: "H{n siveli tahtaan minun silmilleni, ja min{ peseydyin, ja nyt min{ n{en". Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska h{n ei pid{ sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehd{ senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat kesken{ns{ eri mielt{. Niin he taas sanoivat sokealle: "Mit{ sin{ sanot h{nest{, koskapa h{n avasi sinun silm{si?" Ja h{n sanoi: "H{n on profeetta". Mutta juutalaiset eiv{t uskoneet h{nest{, ett{ h{n oli ollut sokea ja saanut n{k|ns{, ennenkuin kutsuivat sen n{k|ns{ saaneen vanhemmat ja kysyiv{t heilt{ sanoen: "Onko t{m{ teid{n poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka h{n sitten nyt n{kee?" H{nen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tied{mme, ett{ t{m{ on meid{n poikamme ja ett{ h{n on sokeana syntynyt; mutta kuinka h{n nyt n{kee, emme tied{; emme my|sk{{n tied{, kuka on avannut h{nen silm{ns{. Kysyk{{ h{nelt{; h{nell{ on kyllin ik{{, puhukoon itse puolestansa." N{in h{nen vanhempansa sanoivat, koska pelk{siv{t juutalaisia. Sill{ juutalaiset olivat jo sopineet k