Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja t{m{n veljet; Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; Joosialle syntyi Jekonja ja t{m{n veljet Babyloniin siirt{misen aikoina. Babyloniin siirt{misen j{lkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, h{nen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. N{in on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan nelj{toista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirt{miseen nelj{toista polvea, ja Babyloniin siirt{misest{ Kristukseen asti nelj{toista polvea. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli n{in. Kun h{nen {itins{ Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h{nen ennen heid{n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh{st{ Hengest{. Mutta kun Joosef, h{nen miehens{, oli hurskas, ja koska h{n ei tahtonut saattaa h{nt{ h{pe{{n, aikoi h{n salaisesti hylj{t{ h{net. Mutta kun h{n t{t{ ajatteli, niin katso, h{nelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, {l{ pelk{{ ottaa tyk|si Mariaa, vaimoasi; sill{ se, mik{ h{ness{ on siinnyt, on Pyh{st{ Hengest{. Ja h{n on synnytt{v{ pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus, sill{ h{n on vapahtava kansansa heid{n synneist{ns{." T{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt{{ pojan, ja t{lle on annettava nimi Immanuel", mik{ k{{nnettyn{ on: Jumala meid{n kanssamme. Her{tty{{n unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli k{skenyt h{nen tehd{, ja otti vaimonsa tyk|ns{ eik{ yhtynyt h{neen, ennenkuin h{n oli synnytt{nyt pojan. Ja h{n antoi h{nelle nimen Jeesus.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemiss{ kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tiet{ji{ tuli it{isilt{ mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Miss{ on se {sken syntynyt juutalaisten kuningas? Sill{ me n{imme h{nen t{htens{ it{isill{ mailla ja olemme tulleet h{nt{ kumartamaan." Kun kuningas Herodes sen kuuli, h{mm{styi h{n ja koko Jerusalem h{nen kanssaan. Ja h{n kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heilt{, miss{ Kristus oli syntyv{. He sanoivat h{nelle: "Juudean Beetlehemiss{; sill{ n{in on kirjoitettu profeetan kautta: 'Ja sin{ Beetlehem, sin{ Juudan seutu, et suinkaan ole v{h{isin Juudan ruhtinasten joukossa, sill{ sinusta on l{htev{ hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." Silloin Herodes kutsui salaa tiet{j{t tyk|ns{ ja tutkiskeli heilt{ tarkoin, mihin aikaan t{hti oli ilmestynyt. Ja h{n l{hetti heid{t Beetlehemiin sanoen: "Menk{{ ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen l|yd{tte, niin ilmoittakaa minulle, ett{ min{kin tulisin h{nt{ kumartamaan". Kuultuaan kuninkaan sanat he l{htiv{t matkalle; ja katso, t{hti, jonka he olivat it{isill{ mailla n{hneet, kulki heid{n edell{{n, kunnes se tuli sen paikan p{{lle, jossa lapsi oli, ja pys{htyi siihen. N{hdess{{n t{hden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he meniv{t huoneeseen ja n{kiv{t lapsen ynn{ Marian, h{nen {itins{. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat h{nt{, avasivat aarteensa ja antoivat h{nelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heit{ unessa Herodeksen tyk| palaamasta, ja he meniv{t toista tiet{ takaisin omaan maahansa. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja pakene Egyptiin, ja ole siell{ siihen asti, kuin min{ sinulle sanon; sill{ Herodes on etsiv{ lasta surmatakseen h{net". Niin h{n nousi, otti y|ll{ lapsen ja h{nen {itins{ ja l{hti Egyptiin. Ja h{n oli siell{ Herodeksen kuolemaan asti; ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptist{ min{ kutsuin poikani". Silloin Herodes, n{hty{{n, ett{ tiet{j{t olivat h{net pett{neet, vihastui kovin ja l{hetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemist{ ja koko sen ymp{rist|st{, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin h{n oli aikaa tiet{jilt{ tarkoin tiedustellut. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "[{ni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eik{ lohdutuksesta huoli, kun heit{ ei en{{ ole". Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptiss{ ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja mene Israelin maahan, sill{ ne ovat kuolleet, jotka v{ijyiv{t lapsen henke{". Niin h{n nousi, otti lapsen ja h{nen {itins{ ja meni Israelin maahan. Mutta kun h{n kuuli, ett{ Arkelaus hallitsi Juudeaa is{ns{ Herodeksen j{lkeen, niin h{n pelk{si menn{ sinne. Ja h{n sai unessa Jumalalta k{skyn ja l{hti Galilean alueelle. Ja sinne tultuaan h{n asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; ett{ k{visi toteen, mik{ profeettain kautta on puhuttu: "H{n on kutsuttava Nasaretilaiseksi".

Niin{ p{ivin{ tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean er{maassa ja sanoi: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Sill{ h{n on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'." Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{nen ruokanaan oli hein{sirkat ja mets{hunaja. Silloin vaelsi h{nen tyk|ns{ Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ymp{rist|, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntins{. Mutta n{hdess{{n paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle h{n sanoi heille: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on neuvonut teit{ pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, {lk{{k{ luulko saattavanne sanoa mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ Aabraham'; sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Min{ kastan teid{t vedell{ parannukseen, mutta se, joka minun j{ljess{ni tulee, on minua v{kev{mpi, jonka kenki{k{{n min{ en ole kelvollinen kantamaan; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet h{n polttaa sammumattomassa tulessa." Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tyk| h{nen kastettavakseen. Mutta t{m{ esteli h{nt{ sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sin{ tulet minun tyk|ni!" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Salli nyt; sill{ n{in meid{n sopii t{ytt{{ kaikki vanhurskaus". Silloin h{n salli sen h{nelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi h{n kohta vedest{, ja katso, taivaat aukenivat, ja h{n n{ki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan h{nen p{{llens{. Ja katso, taivaista kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt".

Sitten Henki vei Jeesuksen yl|s er{maahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut nelj{kymment{ p{iv{{ ja nelj{kymment{ y|t{, tuli h{nen lopulta n{lk{. Silloin kiusaaja tuli h{nen luoksensa ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin k{ske n{iden kivien muuttua leiviksi". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ ainoastaan leiv{st{, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l{htee'." Silloin perkele otti h{net kanssansa pyh{{n kaupunkiin ja asetti h{net pyh{k|n harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus sanoi h{nelle: "Taas on kirjoitettu: '[l{ kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." Taas perkele otti h{net kanssansa sangen korkealle vuorelle ja n{ytti h{nelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi h{nelle: "T{m{n kaiken min{ annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene pois, saatana; sill{ kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pit{{ sinun kumartaman ja h{nt{ ainoata palveleman'." Silloin perkele j{tti h{net; ja katso, enkeleit{ tuli h{nen tyk|ns{, ja he tekiv{t h{nelle palvelusta. Mutta kun Jeesus kuuli, ett{ Johannes oli pantu vankeuteen, poistui h{n Galileaan. Ja h{n j{tti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - kansa, joka pimeydess{ istui, n{ki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus". Siit{ l{htien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki kaksi veljest{, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, h{nen veljens{, heitt{m{ss{ verkkoa j{rveen; sill{ he olivat kalastajia. Ja h{n sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen teist{ ihmisten kalastajia". Niin he j{ttiv{t kohta verkot ja seurasivat h{nt{. Ja k{ydess{{n siit{ eteenp{in h{n n{ki toiset kaksi veljest{, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, venheess{ is{ns{ Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja h{n kutsui heid{t. Niin he j{ttiv{t kohta venheen ja is{ns{ ja seurasivat h{nt{. Ja h{n kierteli kautta koko Galilean ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mit{ kansassa oli. Ja maine h{nest{ levisi koko Syyriaan, ja h{nen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja h{n paransi heid{t. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

Kun h{n n{ki kansanjoukot, nousi h{n vuorelle; ja kun h{n oli istuutunut, tulivat h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{. Niin h{n avasi suunsa ja opetti heit{ ja sanoi: "Autuaita ovat hengellisesti k|yh{t, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sill{ he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sill{ he saavat maan peri{. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sill{ heid{t ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sill{ he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassyd{miset, sill{ he saavat n{hd{ Jumalan. Autuaita ovat rauhantekij{t, sill{ heid{t pit{{ Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden t{hden vainotaan, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun t{hteni teit{ solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teist{ kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sill{ teid{n palkkanne on suuri taivaissa. Sill{ samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teit{. Te olette maan suola; mutta jos suola k{y mauttomaksi, mill{ se saadaan suolaiseksi? Se ei en{{ kelpaa mihink{{n muuhun kuin pois heitett{v{ksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylh{{ll{ vuorella oleva kaupunki olla k{tk|ss{; eik{ lamppua sytytet{ ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teid{n valonne ihmisten edess{, ett{ he n{kisiv{t teid{n hyv{t tekonne ja ylist{isiv{t teid{n Is{{nne, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en min{ ole tullut kumoamaan, vaan t{ytt{m{{n. Sill{ totisesti min{ sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pienink{{n kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sent{hden, joka purkaa yhdenk{{n n{ist{ pienimmist{ k{skyist{ ja sill{ tavalla opettaa ihmisi{, se pit{{ pienimm{ksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niit{ noudattaa ja niin opettaa, se pit{{ kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sill{ min{ sanon teille: ellei teid{n vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette p{{se taivasten valtakuntaan. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeens{, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sin{ tyhj{np{iv{inen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sin{ hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sent{hden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siell{ muistat, ett{ veljell{si on jotakin sinua vastaan, niin j{t{ lahjasi siihen alttarin eteen, ja k{y ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin viel{ olet h{nen kanssaan tiell{, ettei riitapuolesi vet{isi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. Te olette kuulleet sanotuksi: '[l{ tee huorin'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten h{nt{, on jo syd{mess{{n tehnyt huorin h{nen kanssansa. Jos sinun oikea silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi heitet{{n helvettiin. Ja jos sinun oikea k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi menee helvettiin. On sanottu: 'Joka hylk{{ vaimonsa, antakoon h{nelle erokirjan'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden, saattaa h{net tekem{{n huorin, ja joka nai hylj{tyn, tekee huorin. Viel{ olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ vanno v{{rin', ja: 'T{yt{ Herralle valasi'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ ensink{{n vannoko, {lk{{ taivaan kautta, sill{ se on Jumalan valtaistuin, {lk{{k{ maan kautta, sill{ se on h{nen jalkojensa astinlauta, {lk{{ my|sk{{n Jerusalemin kautta, sill{ se on suuren Kuninkaan kaupunki; {l{k{ vanno p{{si kautta, sill{ et sin{ voi yht{k{{n hiusta tehd{ valkeaksi etk{ mustaksi; vaan olkoon teid{n puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mit{ siihen lis{t{{n, se on pahasta. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silm{ silm{st{ ja hammas hampaasta'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ tehk| pahalle vastarintaa; vaan jos joku ly| sinua oikealle poskelle, k{{nn{ h{nelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi k{yd{ oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna h{nen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje h{nen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, {l{k{ k{{nn{ selk{{si sille, joka sinulta lainaa pyyt{{. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta l{himm{ist{si ja vihaa vihollistasi'. Mutta min{ sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teit{ vainoavat, ett{ olisitte Is{nne lapsia, joka on taivaissa; sill{ h{n antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin v{{rille kuin vanhurskaillekin. Sill{ jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mik{ palkka teille siit{ on tuleva? Eiv{tk| publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte yst{v{llisyytt{ ainoastaan veljillenne, mit{ erinomaista te siin{ teette? Eiv{tk| pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te t{ydelliset, niinkuin teid{n taivaallinen Is{nne t{ydellinen on."

"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten n{hden, ett{ he teit{ katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Is{lt{nne, joka on taivaissa. Sent{hden, kun annat almuja, {l{ soitata torvea edell{si, niinkuin ulkokullatut tekev{t synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistyst{ ihmisilt{. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ almua annat, {lk||n vasen k{tesi tiet{k|, mit{ oikea k{tesi tekee, ett{ almusi olisi salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, {lk{{ olko niinkuin ulkokullatut; sill{ he mielell{{n seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, ett{ ihmiset heid{t n{kisiv{t. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sin{, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Is{{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin {lk{{ tyhji{ hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, ett{ heit{ heid{n monisanaisuutensa t{hden kuullaan. [lk{{ siis olko heid{n kaltaisiaan; sill{ teid{n Is{nne kyll{ tiet{{, mit{ te tarvitsette, ennenkuin h{nelt{ anottekaan. Rukoilkaa siis te n{in: Is{ meid{n, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa; anna meille t{n{ p{iv{n{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; ja anna meille meid{n velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meid{n velallisillemme; {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; vaan p{{st{ meid{t pahasta, Sill{ jos te annatte anteeksi ihmisille heid{n rikkomuksensa, niin teid{n taivaallinen Is{nne my|s antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei my|sk{{n teid{n Is{nne anna anteeksi teid{n rikkomuksianne. Ja kun paastoatte, {lk{{ olko synk{nn{k|isi{ niinkuin ulkokullatut; sill{ he tekev{t kasvonsa surkeiksi, ett{ ihmiset n{kisiv{t heid{n paastoavan. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ paastoat, niin voitele p{{si ja pese kasvosi, etteiv{t paastoamistasi n{kisi ihmiset, vaan sinun Is{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. [lk{{ kootko itsellenne aarteita maan p{{lle, miss{ koi ja ruoste raiskaa ja miss{ varkaat murtautuvat sis{{n ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, miss{ ei koi eik{ ruoste raiskaa ja miss{ eiv{t varkaat murtaudu sis{{n eiv{tk{ varasta. Sill{ miss{ sinun aarteesi on, siell{ on my|s sinun syd{mesi. Silm{ on ruumiin lamppu. Jos siis silm{si on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silm{si on viallinen, niin koko ruumiisi on pime{. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeytt{, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte tai mit{ joisitte, {lk{{k{ ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Eik| henki ole enemm{n kuin ruoka ja ruumis enemm{n kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa eiv{tk{ kokoa aittoihin, ja teid{n taivaallinen Is{nne ruokkii ne. Ettek| te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ kyyn{r{nk{{n vertaa? Ja mit{ te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, eik| paljoa ennemmin teit{, te v{h{uskoiset? [lk{{ siis murehtiko sanoen: 'Mit{ me sy|mme?' tahi: 'Mit{ me juomme?' tahi: 'Mill{ me itsemme vaatetamme?' Sill{ t{t{ kaikkea pakanat tavoittelevat. Teid{n taivaallinen Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n kaikkea t{t{ tarvitsevan. Vaan etsik{{ ensin Jumalan valtakuntaa ja h{nen vanhurskauttansa, niin my|s kaikki t{m{ teille annetaan. [lk{{ siis murehtiko huomisesta p{iv{st{, sill{ huominen p{iv{ pit{{ murheen itsest{{n. Riitt{{ kullekin p{iv{lle oma vaivansa."

"[lk{{ tuomitko, ettei teit{ tuomittaisi; sill{ mill{ tuomiolla te tuomitsette, sill{ teid{t tuomitaan; ja mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et huomaa malkaa omassa silm{ss{si? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, min{ otan rikan silm{st{si', ja katso, malka on omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, ja sitten sin{ n{et ottaa rikan veljesi silm{st{. [lk{{ antako pyh{{ koirille, {lk{{k{ heitt{k| helmi{nne sikojen eteen, etteiv{t ne tallaisi niit{ jalkoihinsa ja k{{ntyisi ja repisi teit{. Anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teist{ on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun t{m{ pyyt{{ h{nelt{ leip{{, taikka, kun h{n pyyt{{ kalaa, antaa h{nelle k{{rmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaa sit{, mik{ hyv{{ on, niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat! Sent{hden, kaikki, mit{ te tahdotte ihmisten teille tekev{n, tehk{{ my|s te samoin heille; sill{ t{m{ on laki ja profeetat. Menk{{ ahtaasta portista sis{lle. Sill{ se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siit{ sis{lle menev{t; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie el{m{{n, ja harvat ovat ne, jotka sen l|yt{v{t. Kavahtakaa v{{ri{ profeettoja, jotka tulevat teid{n luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sis{lt{ ovat raatelevaisia susia. Heid{n hedelmist{{n te tunnette heid{t. Eih{n orjantappuroista koota viiniryp{leit{ eik{ ohdakkeista viikunoita? N{in jokainen hyv{ puu tekee hyvi{ hedelmi{, mutta huono puu tekee pahoja hedelmi{. Ei saata hyv{ puu kasvaa pahoja hedelmi{ eik{ huono puu kasvaa hyvi{ hedelmi{. Jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Niin te siis tunnette heid{t heid{n hedelmist{{n. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', p{{se taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon. Moni sanoo minulle sin{ p{iv{n{: 'Herra, Herra, emmek| me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin min{ lausun heille julki: 'Min{ en ole koskaan teit{ tuntenut; menk{{ pois minun tyk|{ni, te laittomuuden tekij{t'. Sent{hden on jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymm{rt{v{iseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ksyiv{t sit{ huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sill{ se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani eik{ tee niiden mukaan, on verrattava tyhm{{n mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ks{htiv{t sit{ huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Ja kun Jeesus lopetti n{m{ puheet, olivat kansanjoukot h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ niinkuin heid{n kirjanoppineensa.

Kun h{n astui alas vuorelta, seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta h{n puhdistui pitalistaan. Ja Jeesus sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n; vaan mene ja n{yt{ itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Ja kun h{n saapui Kapernaumiin, tuli h{nen tyk|ns{ sadanp{{mies ja rukoili h{nt{ ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". H{n sanoi h{nelle: "Min{ tulen ja parannan h{net". Mutta sadanp{{mies vastasi ja sanoi: "Herra, en min{ ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehi{ k{skyni alaisina, ja min{ sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka h{nt{ seurasivat: "Totisesti min{ sanon teille: en ole kenell{k{{n Israelissa l|yt{nyt n{in suurta uskoa. Ja min{ sanon teille: monet tulevat id{st{ ja l{nnest{ ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitet{{n ulos pimeyteen; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys." Ja Jeesus sanoi sadanp{{miehelle: "Mene. Niinkuin sin{ uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sill{ hetkell{. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, n{ki h{n h{nen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Niin h{n koski t{m{n k{teen, ja kuume l{hti h{nest{; ja h{n nousi ja palveli h{nt{. Mutta illan tultua tuotiin h{nen tyk|ns{ monta riivattua. Ja h{n ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat h{n paransi; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "H{n otti p{{llens{ meid{n sairautemme ja kantoi meid{n tautimme". Mutta kun Jeesus n{ki paljon kansaa ymp{rill{{n, k{ski h{n l{hte{ toiselle rannalle. Ja er{s kirjanoppinut tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin h{n p{{ns{ kallistaisi". Ja er{s toinen h{nen opetuslapsistaan sanoi h{nelle: "Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Seuraa sin{ minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa". Ja h{n astui venheeseen, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja katso, j{rvell{ nousi kova myrsky, niin ett{ venhe peittyi aaltoihin; mutta h{n nukkui. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Herra, auta, me hukumme". H{n sanoi heille: "Te v{h{uskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin h{n nousi ja nuhteli tuulia ja j{rve{, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Millainen t{m{ on, kun sek{ tuulet ett{ meri h{nt{ tottelevat?" Kun h{n tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli h{nt{ vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista l{hteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sit{ tiet{ kulkea. Ja katso, he huusivat sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, sin{ Jumalan Poika? Oletko tullut t{nne vaivaamaan meit{ ennen aikaa?" Ja et{{ll{ heist{ k{vi suuri sikalauma laitumella. Niin riivaajahenget pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Jos ajat meid{t pois, niin l{het{ meid{t sikalaumaan". Ja h{n sanoi niille: "Menk{{". Silloin ne l{htiv{t heist{ ja meniv{t sikoihin. Ja katso, koko lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui veteen. Mutta paimentajat pakenivat; ja he meniv{t kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, my|skin sen, miten riivattujen oli k{ynyt. Ja katso, koko kaupunki l{hti Jeesusta vastaan; ja kun he h{net n{kiv{t, pyysiv{t he h{nt{ menem{{n pois heid{n alueeltaan.

Ja h{n astui venheeseen, meni j{lleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, h{nen tyk|ns{ tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielell{; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mieless{{n: "T{m{ pilkkaa Jumalaa". Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa syd{mess{nne? Sill{ kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja h{n nousi ja l{hti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen n{kiv{t, pelj{styiv{t he ja ylistiv{t Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille. Ja sielt{ kulkiessaan ohi Jeesus n{ki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntist{, ja he aterioivat Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nen opetuslapsilleen: "Miksi teid{n opettajanne sy| publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menk{{ ja oppikaa, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria'. Sill{ en min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" Niin Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi surra, niinkauan kuin ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sill{ semmoinen t{ytetilkku repii palasen vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. Eik{ nuorta viini{ lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat s{ilyv{t." Kun h{n t{t{ heille puhui, niin katso, er{s p{{mies tuli ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Minun tytt{reni kuoli juuri ik{{n, mutta tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, niin h{n virkoaa eloon". Niin Jeesus nousi ja seurasi h{nt{ opetuslapsinensa. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa tupsua. Sill{ h{n sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa h{nen vaippaansa, niin min{ tulen terveeksi". Silloin Jeesus k{{ntyi, n{ki h{net ja sanoi: "Tytt{reni, ole turvallisella mielell{; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sill{ hetkell{ nainen tuli terveeksi. Ja kun Jeesus tuli p{{miehen taloon ja n{ki huilunsoittajat ja h{lisev{n v{kijoukon, sanoi h{n: "Menk{{ pois, sill{ tytt| ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{. Mutta kun v{kijoukko oli ajettu ulos, meni h{n sis{lle ja tarttui h{nen k{teens{; ja tytt| nousi. Ja sanoma t{st{ levisi koko siihen maahan. Ja kun Jeesus kulki sielt{, seurasi h{nt{ kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meit{". Ja h{nen menty{ns{ huoneeseen sokeat tulivat h{nen tyk|ns{; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, ett{ min{ voin sen tehd{?" He sanoivat h{nelle: "Uskomme, Herra". Silloin h{n kosketti heid{n silmi{ns{ ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Ja heid{n silm{ns{ aukenivat. Ja Jeesus varoitti heit{ vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa t{st{ tiet{{". Mutta he meniv{t pois ja levittiv{t sanomaa h{nest{ koko siihen maahan. Ja katso, n{iden l{hdetty{ tuotiin h{nen tyk|ns{ mykk{ mies, joka oli riivattu. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykk{ puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "T{llaista ei ole Israelissa ikin{ n{hty". Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain p{{miehen voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kyl{t ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{hdess{{n kansanjoukot h{nen tuli heit{ s{{li, kun he olivat n{{ntyneet ja hylj{tyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin h{n sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi ty|miehi{ elonkorjuuseensa."

Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henki{ ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{m{ ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimm{inen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, h{nen veljens{, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, h{nen veljens{, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lis{nimelt{ Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka h{net kavalsi. N{m{ kaksitoista Jeesus l{hetti ja k{ski heit{ sanoen: "[lk||n tienne viek| pakanain luokse, {lk{{k{ menk| mihink{{n samarialaisten kaupunkiin, vaan menk{{ ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|. Ja miss{ kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut l{helle'. Parantakaa sairaita, her{tt{k{{ kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. [lk{{ varustako itsellenne kultaa, {lk{{ hopeata {lk{{k{ vaskea vy|h|nne, {lk{{ laukkua matkalle, {lk{{ kahta ihokasta, {lk{{ kenki{, {lk{{k{ sauvaa; sill{ ty|mies on ruokansa ansainnut. Ja mihin kaupunkiin tai kyl{{n te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siell{ on arvollinen, ja j{{k{{ h{nen luokseen, kunnes sielt{ l{hdette. Ja tullessanne taloon tervehtik{{ sit{. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teid{n rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teid{n rauhanne teille takaisin. Ja miss{ teit{ ei oteta vastaan eik{ teid{n sanojanne kuulla, l{htek{{ pois siit{ talosta tai siit{ kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti min{ sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis {lykk{{t kuin k{{rmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisi{, sill{ he vet{v{t teid{t oikeuksiin, ja synagoogissaan he teit{ ruoskivat; ja teid{t vied{{n maaherrain ja kuningasten eteen minun t{hteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vet{v{t teit{ oikeuteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tahi mit{ puhuisitte, sill{ teille annetaan sill{ hetkell{, mit{ teid{n on puhuminen. Sill{ ette te itse puhu, vaan teid{n Is{nne Henki puhuu teiss{. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teit{ vainotaan yhdess{ kaupungissa, paetkaa toiseen; sill{ totisesti min{ sanon teille: te ette ehdi loppuun k{yd{ Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eik{ palvelija parempi is{nt{{ns{. Opetuslapselle riitt{{, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen opettajalleen, ja palvelijalle, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen is{nn{lleen. Jos he perheenis{nt{{ ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemm{n h{nen perhev{ke{{n! [lk{{ siis pelj{tk| heit{. Sill{ ei ole mit{{n peitetty{, mit{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. Mink{ min{ sanon teille pime{ss{, se puhukaa p{iv{n valossa. Ja mink{ kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. [lk{{k{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, mutta eiv{t voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelj{tk{{ h{nt{, joka voi sek{ sielun ett{ ruumiin hukuttaa helvettiin. Eik| kahta varpusta myyd{ yhteen ropoon? Eik{ yksik{{n niist{ putoa maahan teid{n Is{nne sallimatta. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ siis pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sent{hden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edess{, min{kin tunnustan Is{ni edess{, joka on taivaissa. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, sen min{kin kiell{n Is{ni edess{, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut tuomaan rauhaa maan p{{lle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sill{ min{ olen tullut 'nostamaan pojan riitaan is{{ns{ vastaan ja tytt{ren {iti{ns{ vastaan ja mini{n anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat h{nen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa is{{ns{ taikka {iti{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tyt{rt{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota risti{ns{ ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka l|yt{{ el{m{ns{, kadottaa sen; ja joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Joka ottaa tyk|ns{ teid{t, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa minut tyk|ns{, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Joka profeetan ottaa tyk|ns{ profeetan nimen t{hden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tyk|ns{ vanhurskaan nimen t{hden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyv{ns{ antaa yhdelle n{ist{ pienist{ maljallisen kylm{{ vett{, h{nen juodaksensa, opetuslapsen nimen t{hden, totisesti min{ sanon teille: h{n ei j{{ palkkaansa vaille."

Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki n{m{ k{skyt, niin h{n l{hti sielt{ opettamaan ja saarnaamaan heid{n kaupunkeihinsa. Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, l{hetti h{n opetuslapsiansa sanomaan h{nelle: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa Johannekselle, mit{ kuulette ja n{ette: sokeat saavat n{k|ns{, ja rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet her{tet{{n, ja k|yhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mit{ te l{hditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun eteesi'. Totisesti min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta v{h{isin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin h{n. Mutta Johannes Kastajan p{ivist{ t{h{n asti hy|k{t{{n taivasten valtakuntaa vastaan, ja hy|kk{{j{t tempaavat sen itselleen. Sill{ kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: h{n on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin min{ vertaan t{m{n sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette valittaneet'. Sill{ Johannes tuli, h{n ei sy| eik{ juo, ja he sanovat: 'H{ness{ on riivaaja'. Ihmisen Poika tuli, h{n sy| ja juo, ja he sanovat: 'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten yst{v{{!' Ja viisaus on oikeaksi n{ytetty teoissansa." Sitten h{n rupesi nuhtelemaan niit{ kaupunkeja, joissa useimmat h{nen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siit{, etteiv{t ne olleet tehneet parannusta: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teiss{, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta min{ sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin teid{n. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi viel{ t{n{kin p{iv{n{. Mutta min{ sanon teille: Sodoman maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sinun." Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ kukaan muu tunne Poikaa kuin Is{, eik{ Is{{ tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa. Tulkaa minun tyk|ni, kaikki ty|t{tekev{iset ja raskautetut, niin min{ annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni p{{llenne ja oppikaa minusta, sill{ min{ olen hiljainen ja n|yr{ syd{melt{; niin te l|yd{tte levon sielullenne. Sill{ minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keve{."

Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja h{nen opetuslastensa oli n{lk{, ja he rupesivat katkomaan t{hk{p{it{ ja sy|m{{n. Mutta kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekev{t, mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina". Niin h{n sanoi heille: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he s|iv{t n{kyleiv{t, joita ei h{nen eik{ h{nen seuralaistensa ollut lupa sy|d{, vaan ainoastaan pappien? Tai ettek| ole lukeneet laista, ett{ papit sapattina pyh{k|ss{ rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syytt|m{t? Mutta min{ sanon teille: t{ss{ on se, joka on pyh{kk|{ suurempi. Mutta jos tiet{isitte, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria', niin te ette tuomitsisi syytt|mi{. Sill{ Ihmisen Poika on sapatin herra." Ja h{n l{hti sielt{ ja tuli heid{n synagoogaansa. Ja katso, siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen h{nt{ vastaan. Niin h{n sanoi heille: "Kuka teist{ on se mies, joka ei, jos h{nen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sit{ yl|s? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sent{hden on lupa tehd{ sapattina hyv{{." Sitten h{n sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi!" Ja h{n ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin. Niin fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa h{net. Mutta kun Jeesus huomasi sen, v{istyi h{n sielt{ pois. Ja monet seurasivat h{nt{, ja h{n paransi heid{t kaikki, ja h{n varoitti vakavasti heit{ saattamasta h{nt{ julki; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Katso, minun palvelijani, jonka min{ olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; min{ panen Henkeni h{neen, ja h{n on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei h{n riitele eik{ huuda, ei h{nen {{nt{ns{ kuule kukaan kaduilla. S{rjetty{ ruokoa h{n ei muserra, ja suitsevaista kynttil{nsyd{nt{ h{n ei sammuta, kunnes h{n saattaa oikeuden voittoon. Ja h{nen nimeens{ pakanat panevat toivonsa." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ riivattu mies, joka oli sokea ja mykk{, ja h{n paransi h{net, niin ett{ mykk{ puhui ja n{ki. Ja kaikki kansa h{mm{styi ja sanoi: "Eik|h{n t{m{ ole Daavidin poika?" Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "T{m{ ei aja riivaajia ulos kenenk{{n muun kuin Beelsebulin, riivaajain p{{miehen, voimalla". Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu autioksi, eik{ mik{{n kaupunki tai talo, joka riitautuu itsens{ kanssa, pysy pystyss{. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin h{n on riitautunut itsens{ kanssa; kuinka siis h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Ja jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? Niinp{ he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. Mutta jos min{ Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ h{nen tavaroitansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{? Vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sent{hden min{ sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin h{nelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyh{{ Henke{ vastaan, niin h{nelle ei anteeksi anneta, ei t{ss{ maailmassa eik{ tulevassa. Joko tehk{{ puu hyv{ksi ja sen hedelm{ hyv{ksi, tahi tehk{{ puu huonoksi ja sen hedelm{ huonoksi; sill{ hedelm{st{ puu tunnetaan. Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te saattaisitte hyv{{ puhua, kun itse olette pahoja? Sill{ syd{men kyllyydest{ suu puhuu. Hyv{ ihminen tuo hyv{n runsaudesta esille hyv{{, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta min{ sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, mink{ ihmiset puhuvat, pit{{ heid{n tekem{n tili tuomiop{iv{n{. Sill{ sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat h{nelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme n{hd{ sinulta merkin". Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin profeetta Joonaan merkki. Sill{ niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{, niin on my|s Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Joonas. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle t{m{n sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Salomo. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eik{ l|yd{. Silloin se sanoo: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhj{n{ ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm{iset. Niin k{y my|s t{lle pahalle sukupolvelle." H{nen viel{ puhuessaan kansalle, katso, h{nen {itins{ ja veljens{ seisoivat ulkona, tahtoen h{nt{ puhutella. Niin joku sanoi h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". Mutta h{n vastasi ja sanoi sille, joka sen h{nelle ilmoitti: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun veljeni?" Ja h{n ojensi k{tens{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! Sill{ jokainen, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja {itini."

Sin{ p{iv{n{ Jeesus l{hti asunnostaan ja istui j{rven rannalle. Ja h{nen tyk|ns{ kokoontui paljon kansaa, jonka t{hden h{n astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja h{n puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylv{j{ meni kylv{m{{n. Ja h{nen kylv{ess{{n putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t ne. Toiset putosivat kallioper{lle, jossa niill{ ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niill{ ei ollut syv{{ maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niill{ ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyv{{n maahan ja antoivat sadon, mitk{ sata, mitk{ kuusikymment{, mitk{ kolmekymment{ jyv{{. Jolla on korvat, se kuulkoon." Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{t{hden sin{ puhut heille vertauksilla?" H{n vastasi ja sanoi: "Sent{hden, ett{ teid{n on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heid{n ei ole annettu. Sill{ sille, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva ylt{kyllin; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Sent{hden min{ puhun heille vertauksilla, ett{ he n{kevin silmin eiv{t n{e ja kuulevin korvin eiv{t kuule, eiv{tk{ ymm{rr{. Ja heiss{ k{y toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, {lk{{k{ ymm{rt{k|, ja n{kem{ll{ n{hk{{, {lk{{k{ k{sitt{k|. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, etteiv{t he n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, eiv{t ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ parantaisi.' Mutta autuaat ovat teid{n silm{nne, koska ne n{kev{t, ja teid{n korvanne, koska ne kuulevat. Sill{ totisesti min{ sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet. Kuulkaa siis te vertaus kylv{j{st{: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eik{ ymm{rr{, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mik{ h{nen syd{meens{ kylvettiin. T{m{ on se, mik{ kylvettiin tien oheen. Mik{ kallioper{lle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta h{nell{ ei ole juurta itsess{{n, vaan h{n kest{{ ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan t{hden, niin h{n heti lankeaa pois. Mik{ taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta t{m{n maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja h{n j{{ hedelm{tt|m{ksi. Mutta mik{ hyv{{n maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymm{rt{{ sen ja my|s tuottaa hedelm{n ja tekee, mik{ sata jyv{{, mik{ kuusikymment{, mik{ kolmekymment{." Toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyv{n siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa h{nen vihamiehens{ tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelm{{, silloin lustekin tuli n{kyviin. Niin perheenis{nn{n palvelijat tulivat ja sanoivat h{nelle: 'Herra, etk| kylv{nyt peltoosi hyv{{ siement{? Mist{ siihen sitten on tullut lustetta?' H{n sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat h{nelle: 'Tahdotko, ett{ menemme ja kokoamme sen?' Mutta h{n sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyht{isi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdess{ elonleikkuuseen asti; ja elonaikana min{ sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'" Viel{ toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenist{ pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin ett{ taivaan linnut tulevat ja tekev{t pes{ns{ sen oksille." Taas toisen vertauksen h{n puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". T{m{n kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille mit{{n; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Min{ avaan suuni vertauksiin, min{ tuon ilmi sen, mik{ on ollut salassa maailman perustamisesta asti". Sitten h{n laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Selit{ meille vertaus pellon lusteesta". Niin h{n vastasi ja sanoi: "Hyv{n siemenen kylv{j{ on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyv{ siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika l{hett{{ enkelins{, ja he kokoavat h{nen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekev{t laittomuutta, ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Is{ns{ valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. Taivasten valtakunta on peltoon k{tketyn aarteen kaltainen, jonka mies l|ysi ja k{tki; ja siit{ iloissaan h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen pellon. Viel{ taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmi{, ja l|ydetty{{n yhden kallisarvoisen helmen h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen. Viel{ taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli t{yteen, vetiv{t he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyv{t astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. N{in on k{yv{ maailman lopussa; enkelit l{htev{t ja erottavat pahat vanhurskaista ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Oletteko ymm{rt{neet t{m{n kaiken?" He vastasivat h{nelle: "Olemme". Ja h{n sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenis{nn{n kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ vertaukset, l{hti h{n sielt{. Ja h{n tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heit{ heid{n synagoogassaan, niin ett{ he h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ h{nell{ on t{m{ viisaus ja n{m{ voimalliset teot? Eik| t{m{ ole se rakentajan poika? Eik| h{nen {itins{ ole nimelt{{n Maria ja h{nen veljens{ Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole kaikki meid{n parissamme? Mist{ sitten h{nell{ on t{m{ kaikki?" Ja he loukkaantuivat h{neen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan". Ja heid{n ep{uskonsa t{hden h{n ei tehnyt siell{ monta voimallista tekoa.

Siihen aikaan nelj{nnysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta. Ja h{n sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; h{n on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ vaikuttavat". Sill{ Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut h{net ja pannut vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Johannes oli sanonut h{nelle: "Sinun ei ole lupa pit{{ h{nt{". Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelk{si kansaa, sill{ he pitiv{t h{nt{ profeettana. Mutta kun Herodeksen syntym{p{iv{ tuli, tanssi Herodiaan tyt{r heid{n edess{{n, ja se miellytti Herodesta; sent{hden h{n valalla vannoen lupasi antaa h{nelle, mit{ ikin{ h{n anoisi. Niin h{n {itins{ yllytyksest{ sanoi: "Anna tuoda minulle t{nne lautasella Johannes Kastajan p{{". Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n k{ski antaa sen. Ja h{n l{hetti ly|m{{n Johannekselta p{{n poikki vankilassa. Ja h{nen p{{ns{ tuotiin lautasella ja annettiin tyt|lle; ja t{m{ vei sen {idilleen. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat ja ottivat h{nen ruumiinsa ja hautasivat h{net; ja he meniv{t ja ilmoittivat asian Jeesukselle. Kun Jeesus sen kuuli, l{hti h{n sielt{ venheell{ autioon paikkaan, yksin{isyyteen. Ja t{m{n kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista h{nen j{lkeens{. Ja astuessaan maihin Jeesus n{ki paljon kansaa, ja h{nen k{vi heit{ s{{liksi, ja h{n paransi heid{n sairaansa. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja p{iv{ on jo pitk{lle kulunut; laske siis kansa luotasi, ett{ he menisiv{t kyliin ostamaan itsellens{ ruokaa". Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heid{n tarvitse menn{ pois; antakaa te heille sy|d{". He sanoivat h{nelle: "Meill{ ei ole t{{ll{ muuta kuin viisi leip{{ ja kaksi kalaa". Mutta h{n sanoi: "Tuokaa ne t{nne minulle". Ja h{n k{ski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leiv{t opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, sill{ aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan h{n nousi vuorelle yksin{isyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli h{n siell{ yksin{ns{. Mutta venhe oli jo monen vakomitan p{{ss{ maasta, aaltojen ahdistamana, sill{ tuuli oli vastainen. Ja nelj{nnell{ y|vartiolla Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ k{vellen j{rven p{{ll{. Kun opetuslapset n{kiv{t h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{, pelj{styiv{t he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heit{ kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Pietari vastasi h{nelle ja sanoi: "Jos se olet sin{, Herra, niin k{ske minun tulla tyk|si vett{ my|ten". H{n sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheest{ ja k{veli vetten p{{ll{ menn{kseen Jeesuksen tyk|. Mutta n{hdess{{n, kuinka tuuli, h{n pelj{styi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". Niin Jeesus kohta ojensi k{tens{, tarttui h{neen ja sanoi h{nelle: "Sin{ v{h{uskoinen, miksi ep{ilit?" Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheess{-olijat kumarsivat h{nt{ ja sanoivat: "Totisesti sin{ olet Jumalan Poika". Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat h{net, l{hettiv{t he sanan kaikkeen ymp{rist||n, ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysiv{t h{nelt{, ett{ vain saisivat koskea h{nen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinn{iss{{nt|{? Sill{ he eiv{t pese k{si{{n ruvetessaan aterialle." Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan k{skyn perinn{iss{{nt|nne t{hden? Sill{ Jumala on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo is{lleen tai {idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa is{{ns{ eik{ {iti{ns{. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nt|nne t{hden. Te ulkokullatut, oikein teist{ Esaias ennusti, sanoen: 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisk{skyj{'." Ja h{n kutsui kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymm{rt{k{{. Ei saastuta ihmist{ se, mik{ menee suusta sis{{n; vaan mik{ suusta k{y ulos, se saastuttaa ihmisen." Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat h{nelle: "Tied{tk|, ett{ fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Is{ni ei ole istuttanut, on juurineen revitt{v{ pois. [lk{{ heist{ v{litt{k|: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Selit{ meille t{m{ vertaus". Mutta Jeesus sanoi: "Viel{k| tekin olette ymm{rt{m{tt|mi{? Ettek| k{sit{, ett{ kaikki, mik{ k{y suusta sis{{n, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mik{ k{y suusta ulos, se tulee syd{mest{, ja se saastuttaa ihmisen. Sill{ syd{mest{ l{htev{t pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, v{{r{t todistukset, jumalanpilkkaamiset. N{m{ ihmisen saastuttavat; mutta pesem{tt|min k{sin sy|minen ei saastuta ihmist{." Ja Jeesus l{hti sielt{ ja vet{ytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niilt{ seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tyt{rt{ni." Mutta h{n ei vastannut h{nelle sanaakaan. Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat h{nt{ sanoen: "P{{st{ h{net menem{{n, sill{ h{n huutaa meid{n j{lkeemme". H{n vastasi ja sanoi: "Minua ei ole l{hetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|". Mutta vaimo tuli ja kumarsi h{nt{ ja sanoi: "Herra, auta minua". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n penikatkin niit{ muruja, jotka heid{n herrainsa p|yd{lt{ putoavat". Silloin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja h{nen tytt{rens{ oli siit{ hetkest{ terve. Ja Jeesus l{hti sielt{ ja tuli Galilean j{rven rannalle; ja h{n nousi vuorelle ja istui sinne. Ja h{nen tyk|ns{ tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykki{ ja paljon muita, ja laskivat heid{t h{nen jalkojensa juureen; ja h{n paransi heid{t, niin ett{ kansa ihmetteli n{hdess{{n mykk{in puhuvan, raajarikkojen olevan terveit{, rampojen k{velev{n ja sokeain n{kev{n; ja he ylistiv{t Israelin Jumalaa. Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi: "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{; enk{ min{ tahdo laskea heit{ sy|m{tt{ menem{{n, etteiv{t n{{ntyisi matkalla". Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Mist{ me saamme t{{ll{ er{maassa niin paljon leip{{, ett{ voimme ravita noin suuren kansanjoukon?" Jeesus sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on?" He sanoivat: "Seitsem{n, ja muutamia kalasia". Niin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{ ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n t{ytt{ vasullista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli nelj{tuhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja laskettuaan kansan tyk|{ns{ h{n astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.

Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat h{nen luoksensa ja kiusasivat h{nt{ pyyt{en h{nt{ n{ytt{m{{n heille merkin taivaasta. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selke{ ilma, sill{ taivas ruskottaa', ja aamulla: 'T{n{{n tulee rajuilma, sill{ taivas ruskottaa ja on synkk{'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkej{ ette osaa. T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki." Ja h{n j{tti heid{t ja meni pois. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leip{{ mukaansa. Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta". Niin he puhuivat kesken{{n sanoen: "Emme ottaneet leip{{ mukaamme". Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n: "Te v{h{uskoiset, mit{ puhutte kesken{nne siit{, ettei teill{ ole leip{{ mukananne? Ettek| viel{ k{sit{? Ja ettek| muista niit{ viitt{ leip{{ viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen, ettek{ niit{ seitsem{{ leip{{ nelj{lletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen? Kuinka te ette k{sit{, etten min{ puhunut teille leiv{st{? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymm{rsiv{t, ettei h{n k{skenyt kavahtamaan leiv{n hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi h{n opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". H{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Kristus, el{v{n Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Autuas olet sin{, Simon, Joonaan poika, sill{ ei liha eik{ veri ole sit{ sinulle ilmoittanut, vaan minun Is{ni, joka on taivaissa. Ja min{ sanon sinulle: sin{ olet Pietari, ja t{lle kalliolle min{ rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eiv{t sit{ voita. Min{ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja mink{ sin{ sidot maan p{{ll{, se on oleva sidottu taivaissa, ja mink{ sin{ p{{st{t maan p{{ll{, se on oleva p{{stetty taivaissa." Silloin h{n varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellek{{n sanomasta, ett{ h{n on Kristus. Siit{ l{htien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, ett{ h{nen piti menem{n Jerusalemiin ja k{rsim{n paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi nuhtelemaan h{nt{ sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, {lk||n se sinulle tapahtuko". Mutta h{n k{{ntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edest{ni, saatana; sin{ olet minulle pahennukseksi, sill{ sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on ihmisten". Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sill{ Ihmisen Poika on tuleva Is{ns{ kirkkaudessa enkeliens{ kanssa, ja silloin h{n maksaa kullekin h{nen tekojensa mukaan. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."

Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sek{ Jaakobin ja h{nen veljens{ Johanneksen ja vei heid{t korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n, ja h{nen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja h{nen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyiv{t Mooses ja Elias, jotka puhuivat h{nen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; jos tahdot, niin min{ teen t{h{n kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden". H{nen viel{ puhuessaan, katso, heid{t varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt; kuulkaa h{nt{". Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelj{styiv{t kovin. Niin Jeesus tuli heid{n tyk|ns{, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, {lk{{k{ pelj{tk|". Ja kun he nostivat silm{ns{, eiv{t he n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen yksin{{n. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heit{ sanoen: "[lk{{ kenellek{{n kertoko t{t{ n{ky{, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista". Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tulla ensin?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta min{ sanon teille, ett{ Elias on jo tullut. Mutta he eiv{t tunteneet h{nt{, vaan tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat. Samoin my|s Ihmisen Poika saa k{rsi{ heilt{." Silloin opetuslapset ymm{rsiv{t h{nen puhuneen heille Johannes Kastajasta. Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli h{nen tyk|ns{ muuan mies, polvistui h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sill{ h{n on kuunvaihetautinen ja k{rsii kovin; usein h{n kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. Ja min{ toin h{net sinun opetuslastesi tyk|, mutta he eiv{t voineet h{nt{ parantaa." Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sin{ ep{uskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n kanssanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net t{nne minun tyk|ni." Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se l{hti pojasta, ja poika oli siit{ hetkest{ terve. Sitten opetuslapset meniv{t Jeesuksen tyk| eriksens{ ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" Niin h{n sanoi heille: "Teid{n ep{uskonne t{hden; sill{ totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle vuorelle: 'Siirry t{{lt{ tuonne', ja se siirtyisi, eik{ mik{{n olisi teille mahdotonta". Ja kun he yhdess{ vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee yl|s". Ja he tulivat kovin murheellisiksi. Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eik| teid{n opettajanne maksa temppeliveroa?" H{n sanoi: "Maksaa". Ja kun h{n tuli huoneeseen, kysyi Jeesus h{nelt{ ensi sanaksi: "Mit{ arvelet, Simon? Keilt{ maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun h{n vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus h{nelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heit{ loukkaisi, niin mene ja heit{ onki j{rveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, l|yd{t hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."

Sill{ hetkell{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin h{n kutsui tyk|ns{ lapsen, asetti sen heid{n keskellens{ ja sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ellette k{{nny ja tule lasten kaltaisiksi, ette p{{se taivasten valtakuntaan. Sent{hden, joka n|yrtyy t{m{n lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut. Mutta joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi ripustettaisiin h{nen kaulaansa ja h{net upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten t{hden! Viettelysten t{ytyy kyll{ tulla; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun k{tesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena tai jalkapuolena p{{set el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat k{det tai molemmat jalat tallella, heitet{{n iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; parempi on sinun silm{puolena menn{ el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, heitet{{n helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yht{k{{n n{ist{ pienist{; sill{ min{ sanon teille, ett{ heid{n enkelins{ taivaissa n{kev{t aina minun Is{ni kasvot, joka on taivaissa. Mit{ arvelette? Jos jollakin ihmisell{ on sata lammasta ja yksi niist{ eksyy, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ vuorille ja mene etsim{{n eksynytt{? Ja jos h{n sen l|yt{{, totisesti min{ sanon teille: h{n iloitsee enemm{n siit{ kuin niist{ yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{, jotka eiv{t olleet eksyneet. Niin ei my|sk{{n teid{n taivaallisen Is{nne tahto ole, ett{ yksik{{n n{ist{ pienist{ joutuisi kadotukseen. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele h{nt{ kahdenkesken; jos h{n sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos h{n ei sinua kuule, niin ota viel{ yksi tai kaksi kanssasi, 'ett{ jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos h{n ei kuule heit{, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos h{n ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon h{n sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mink{ te sidotte maan p{{ll{, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, mink{ te p{{st{tte maan p{{ll{, on oleva p{{stetty taivaassa. Viel{ min{ sanon teille: jos kaksi teist{ maan p{{ll{ kesken{{n sopii mist{ asiasta tahansa, ett{ he sit{ anovat, niin he saavat sen minun Is{lt{ni, joka on taivaissa. Sill{ miss{ kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siin{ min{ olen heid{n keskell{ns{." Silloin Pietari meni h{nen tyk|ns{ ja sanoi h{nelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsem{n kertaa?" Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ sanon sinulle: ei seitsem{n kertaa, vaan seitsem{nkymment{ kertaa seitsem{n. Sent{hden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tili{. Ja kun h{n rupesi tilintekoon, tuotiin h{nen eteens{ er{s, joka oli h{nelle velkaa kymmenentuhatta leivisk{{. Mutta kun t{ll{ ei ollut, mill{ maksaa, niin h{nen herransa m{{r{si myyt{v{ksi h{net ja h{nen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle kaikki'. Niin herran k{vi s{{liksi sit{ palvelijaa, ja h{n p{{sti h{net ja antoi h{nelle velan anteeksi. Mutta menty{{n ulos se palvelija tapasi er{{n kanssapalvelijoistaan, joka oli h{nelle velkaa sata denaria; ja h{n tarttui h{neen, kuristi h{nt{ kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mink{ olet velkaa'. Niin h{nen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle'. Mutta h{n ei tahtonut, vaan meni ja heitti h{net vankeuteen, kunnes h{n maksaisi velkansa. Kun nyt h{nen kanssapalvelijansa n{kiv{t, mit{ tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja meniv{t ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mit{ oli tapahtunut. Silloin h{nen herransa kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Sin{ paha palvelija! Min{ annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sit{ minulta pyysit; eik| sinunkin olisi pit{nyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin min{kin sinua armahdin?' Ja h{nen herransa vihastui ja antoi h{net vanginvartijan k{siin, kunnes h{n maksaisi kaiken, mink{ oli h{nelle velkaa. N{in my|s minun taivaallinen Is{ni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne syd{mest{nne anteeksi."

Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ puheet, l{hti h{n Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle. Ja suuri kansan paljous seurasi h{nt{, ja h{n paransi heit{ siell{. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja he kiusasivat h{nt{ sanoen: "Onko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa mist{ syyst{ tahansa?" H{n vastasi ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, ett{ Luoja jo alussa 'loi heid{t mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." He sanoivat h{nelle: "Miksi sitten Mooses k{ski antaa erokirjan ja hylj{t{ h{net?" H{n sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden Mooses salli teid{n hylj{t{ vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta min{ sanon teille: joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hylj{tyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Jos miehen on n{in laita vaimoonsa n{hden, niin ei ole hyv{ naida". Mutta h{n sanoi heille: "Ei t{m{ sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sill{ on niit{, jotka syntym{st{{n, {itins{ kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niit{, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niit{, jotka taivasten valtakunnan t{hden ovat tehneet itsens{ avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseens{ sovittaa, se sovittakoon." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n panisi k{tens{ heid{n p{{lleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, {lk{{k{ est{k| heit{ tulemasta minun tyk|ni, sill{ senkaltaisten on taivasten valtakunta". Ja h{n pani k{tens{ heid{n p{{lleen ja l{hti sielt{ pois. Ja katso, er{s mies tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, mit{ hyv{{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ saisin iankaikkisen el{m{n?" Niin h{n sanoi h{nelle: "Miksi kysyt minulta, mik{ on hyv{{? On ainoastaan yksi, joka on hyv{. Mutta jos tahdot p{{st{ el{m{{n sis{lle, niin pid{ k{skyt." H{n sanoi h{nelle: "Mitk{?" Jeesus sanoi: "N{m{: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'". Nuorukainen sanoi h{nelle: "Kaikkia niit{ min{ olen noudattanut; mit{ minulta viel{ puuttuu?" Jeesus sanoi h{nelle: "Jos tahdot olla t{ydellinen, niin mene, myy, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli t{m{n sanan, meni h{n pois murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti min{ sanon teille: rikkaan on vaikea p{{st{ taivasten valtakuntaan. Ja viel{ min{ sanon teille: helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset sen kuulivat, h{mm{styiv{t he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". Silloin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mit{ me siit{ saamme?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: siin{ uudestisyntymisess{, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljist{ tai sisarista tai is{st{ tai {idist{ tai lapsista tai pelloista minun nimeni t{hden, on saava monin verroin takaisin ja periv{ iankaikkisen el{m{n. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimm{isiksi."

"Sill{ taivasten valtakunta on perheenis{nn{n kaltainen, joka varhain aamulla l{hti ulos palkkaamaan ty|miehi{ viinitarhaansa. Ja kun h{n oli sopinut ty|miesten kanssa denarista p{iv{lt{, l{hetti h{n heid{t viinitarhaansa. Ja h{n l{hti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja n{ki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja h{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani, ja mik{ kohtuus on, sen min{ annan teille'. Niin he meniv{t. Taas h{n l{hti ulos kuudennen ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun h{n l{hti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi h{n viel{ toisia siell{ seisomassa; ja h{n sanoi heille: 'Miksi seisotte t{{ll{ kaiken p{iv{{ joutilaina?' He sanoivat h{nelle: 'Kun ei kukaan ole meit{ palkannut'. H{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani'. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu ty|miehet ja maksa heille palkka, viimeisist{ alkaen ensimm{isiin asti'. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimm{iset tulivat, luulivat he saavansa enemm{n; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen is{nt{{ vastaan ja sanoivat: 'N{m{ viimeiset ovat tehneet ty|t{ vain yhden hetken, ja sin{ teit heid{t meid{n vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet p{iv{n kuorman ja helteen'. Niin h{n vastasi er{{lle heist{ ja sanoi: 'Yst{v{ni, en min{ tee sinulle v{{ryytt{; etk| sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta min{ tahdon t{lle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enk| saa tehd{ omallani, mit{ tahdon? Vai onko silm{si nurja sent{hden, ett{ min{ olen hyv{?' N{in viimeiset tulevat ensimm{isiksi ja ensimm{iset viimeisiksi." Ja kun Jeesus l{hti kulkemaan yl|s Jerusalemiin, otti h{n ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena p{iv{n{ h{n on nouseva yl|s". Silloin Sebedeuksen poikain {iti tuli poikineen h{nen tyk|ns{ ja kumarsi h{nt{, aikoen anoa h{nelt{ jotakin. Niin h{n sanoi vaimolle: "Mit{ tahdot?" T{m{ sanoi h{nelle: "Sano, ett{ n{m{ minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi". Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tied{, mit{ anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ olen juova?" He sanoivat h{nelle: "Voimme". H{n sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Is{ni on sen valmistanut". Kun ne kymmenen sen kuulivat, n{rk{styiv{t he n{ihin kahteen veljekseen. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Te tied{tte, ett{ kansojen ruhtinaat herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. N{in {lk||n olko teill{ kesken{nne, vaan joka teid{n keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n palvelijanne, ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, se olkoon teid{n orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." Ja heid{n l{htiess{{n Jerikosta seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieress{; ja kun he kuulivat, ett{ Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Niin kansa nuhteli heit{ saadakseen heid{t vaikenemaan; mutta he huusivat sit{ enemm{n sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" He sanoivat h{nelle: "Herra, ett{ meid{n silm{mme aukenisivat". Niin Jeesuksen tuli heit{ s{{li, ja h{n kosketti heid{n silmi{ns{, ja kohta he saivat n{k|ns{ ja seurasivat h{nt{.

Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, \ljym{elle, silloin Jeesus l{hetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin te kohta l|yd{tte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; p{{st{k{{ ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niit{'; ja kohta h{n l{hett{{ ne." Mutta t{m{ tapahtui, ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tyt{r Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Niin opetuslapset meniv{t ja tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ k{skenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selk{{n vaatteensa, ja h{n istuutui niiden p{{lle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat h{nen edell{{n ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" Ja kun h{n tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka t{m{ on?" Niin kansa sanoi: "T{m{ on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista". Ja Jeesus meni pyh{kk||n; ja h{n ajoi ulos kaikki, jotka myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet. Ja h{n sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pit{{ kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siit{ ry|v{rien luolan." Ja h{nen tyk|ns{ pyh{k|ss{ tuli sokeita ja rampoja, ja h{n paransi heid{t. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet n{kiv{t ne ihmeet, joita h{n teki, ja lapset, jotka huusivat pyh{k|ss{ ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he n{rk{styiv{t ja sanoivat h{nelle: "Kuuletko, mit{ n{m{ sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettek| ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imev{isten suusta sin{ olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" Ja h{n j{tti heid{t ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siell{ y|t{. Kun h{n varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli h{nen n{lk{. Ja n{hdess{{n tien vieress{ viikunapuun h{n meni sen luo, mutta ei l|yt{nyt siit{ muuta kuin pelkki{ lehti{; ja h{n sanoi sille: "[lk||n sinusta ikin{ en{{ hedelm{{ kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset t{m{n n{kiv{t, ihmetteliv{t he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin {kisti kuivettui?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa ettek{ ep{ilisi, niin ette ainoastaan voisi tehd{ sit{, mik{ viikunapuussa tapahtui, vaan viel{p{, jos sanoisitte t{lle vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mit{ te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." Ja kun h{n oli mennyt pyh{kk||n, tulivat h{nen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat h{nen luoksensa ja sanoivat: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Ja kuka sinulle on antanut t{m{n vallan?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin min{kin sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mist{ Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisist{?" Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin meid{n t{ytyy pelj{t{ kansaa, sill{ kaikki pit{v{t Johannesta profeettana." Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tied{". Niin h{nkin sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mutta miten teist{ on? Miehell{ oli kaksi poikaa; ja h{n meni ensimm{isen luo ja sanoi: 'Poikani, mene t{n{{n tekem{{n ty|t{ minun viinitarhaani'. T{m{ vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta j{ljest{p{in h{n katui ja meni. Niin h{n meni toisen luo ja sanoi samoin. T{m{ taas vastasi ja sanoi: 'Min{ menen, herra', mutta ei mennytk{{n. Kumpi n{ist{ kahdesta teki is{ns{ tahdon?" He sanoivat: "Ensimm{inen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: publikaanit ja portot menev{t ennen teit{ Jumalan valtakuntaan. Sill{ Johannes tuli teid{n tyk|nne vanhurskauden tiet{, ja te ette uskoneet h{nt{, mutta publikaanit ja portot uskoivat h{nt{; ja vaikka te sen n{itte, ette j{ljest{p{ink{{n katuneet, niin ett{ olisitte h{nt{ uskoneet. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenis{nt{, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelm{in aika l{hestyi, l{hetti h{n palvelijoitansa viinitarhurien luokse perim{{n h{nelle tulevat hedelm{t. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni h{nen palvelijansa; mink{ he pieksiv{t, mink{ tappoivat, mink{ kivittiv{t. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimm{iset; ja n{ille he tekiv{t samoin. Mutta viimein h{n l{hetti heid{n luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t pojan, sanoivat he kesken{ns{: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin me saamme h{nen perint|ns{'. Ja he ottivat h{net kiinni ja heittiv{t ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mit{ h{n tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat h{nelle: "Nuo pahat h{n pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat h{nelle hedelm{t ajallansa". Jeesus sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n silmiss{mme'? Sent{hden min{ sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teilt{ pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmi{. Ja joka t{h{n kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat n{m{ h{nen vertauksensa, ymm{rsiv{t he, ett{ h{n puhui heist{. Ja he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta pelk{siv{t kansaa, koska se piti h{nt{ profeettana.

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi h{{t pojallensa. Ja h{n l{hetti palvelijansa kutsumaan h{ihin kutsuvieraita, mutta n{m{ eiv{t tahtoneet tulla. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, min{ olen valmistanut ateriani, minun h{rk{ni ja sy|ttil{{ni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa h{ihin'. Mutta he eiv{t siit{ v{litt{neet, vaan meniv{t pois, mik{ pellolleen, mik{ kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni h{nen palvelijansa, piteliv{t pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja l{hetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heid{n kaupunkinsa. Sitten h{n sanoi palvelijoillensa: 'H{{t ovat valmistetut, mutta kutsutut eiv{t olleet arvollisia. Menk{{ siis teiden risteyksiin ja kutsukaa h{ihin, keit{ tapaatte.' Ja palvelijat meniv{t ulos teille ja kokosivat kaikki, keit{ vain tapasivat, sek{ pahat ett{ hyv{t, ja h{{huone tuli t{yteen p|yt{vieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan p|yt{vieraita, n{ki h{n siell{ miehen, joka ei ollut puettu h{{vaatteisiin. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Yst{v{, kuinka sin{ olet tullut t{nne sis{lle, vaikka sinulla ei ole h{{vaatteita?' Mutta h{n j{i sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa h{nen jalkansa ja k{tens{ ja heitt{k{{ h{net ulos pimeyteen'. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Sill{ monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Silloin fariseukset meniv{t ja neuvottelivat, kuinka saisivat h{net sanoissa solmituksi. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ olet totinen ja opetat Jumalan tiet{ totuudessa, kenest{k{{n v{litt{m{tt{, sill{ sin{ et katso henkil||n. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? N{ytt{k{{ minulle veroraha." Niin he toivat h{nelle denarin. H{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat: "Keisarin". Silloin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Kun he sen kuulivat, ihmetteliv{t he ja j{ttiv{t h{net ja meniv{t pois. Sin{ p{iv{n{ tuli h{nen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin h{nen veljens{ naikoon h{nen vaimonsa ja her{tt{k||n siemenen veljelleen'. Keskuudessamme oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja kuoli; ja koska h{nell{ ei ollut j{lkel{ist{, j{tti h{n vaimonsa veljelleen. Niin my|s toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsem{st{ h{n siis yl|snousemuksessa on oleva? Sill{ kaikkien vaimona h{n on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa. Sill{ yl|snousemuksessa ei naida eik{ menn{ miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mit{ kuolleitten yl|snousemukseen tulee, ettek| ole lukeneet, mit{ Jumala on puhunut teille, sanoen: 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien." Ja sen kuullessaan kansa h{mm{styi h{nen oppiansa. Mutta kun fariseukset kuulivat, ett{ h{n oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja er{s heist{, joka oli lainoppinut, kysyi h{nelt{ kiusaten: "Opettaja, mik{ on suurin k{sky laissa?" Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si'. T{m{ on suurin ja ensimm{inen k{sky. Toinen, t{m{n vertainen, on: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'. N{iss{ kahdessa k{skyss{ riippuu kaikki laki ja profeetat." Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heilt{ sanoen: "Mit{ arvelette Kristuksesta? Kenen poika h{n on?" He sanoivat h{nelle: "Daavidin". H{n sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengess{ kutsuu h{nt{ Herraksi, sanoen: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. Jos siis Daavid kutsuu h{nt{ Herraksi, kuinka h{n on h{nen poikansa?" Ja kukaan ei voinut vastata h{nelle sanaakaan; eik{ siit{ p{iv{st{ l{htien yksik{{n en{{ rohjennut kysy{ h{nelt{ mit{{n.

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sent{hden, kaikki, mit{ he sanovat teille, se tehk{{ ja pit{k{{; mutta heid{n tekojensa mukaan {lk{{ tehk|, sill{ he sanovat, mutta eiv{t tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eiv{t tahdo niit{ sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekev{t sit{ varten, ett{ ihmiset heit{ katselisivat. He tekev{t raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimm{ist{ sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielell{{n, ett{ heit{ tervehdit{{n toreilla, ja ett{ ihmiset kutsuvat heit{ nimell{ 'rabbi'. Mutta te {lk{{ antako kutsua itse{nne rabbiksi, sill{ yksi on teid{n opettajanne, ja te olette kaikki velji{. Ja is{ksenne {lk{{ kutsuko ket{{n maan p{{ll{, sill{ yksi on teid{n Is{nne, h{n, joka on taivaissa. [lk{{k{ antako kutsua itse{nne mestareiksi, sill{ yksi on teid{n mestarinne, Kristus. Vaan joka teist{ on suurin, se olkoon teid{n palvelijanne. Mutta joka itsens{ ylent{{, se alennetaan; ja joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n. Mutta voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisilt{! Sill{ itse te ette mene sis{lle, ettek{ salli menev{isten sis{lle menn{. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierr{tte meret ja mantereet tehd{ksenne yhden k{{nnynn{isen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette h{nest{ helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Voi teit{, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'! Te tyhm{t ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhitt{{? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo sen p{{ll{ olevan uhrilahjan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhitt{{? Sent{hden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mit{ sen p{{ll{ on. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja h{nen kauttansa, joka siin{ asuu. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja h{nen kauttansa, joka sill{ istuu. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleist{ ja kuminoista, mutta j{t{tte sikseen sen, mik{ laissa on t{rkeint{: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! N{it{ tulisi noudattaa, eik{ noitakaan sikseen j{tt{{. Te sokeat taluttajat, jotka siivil|itte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{lt{ ne ovat t{ynn{ ry|st|{ ja hillitt|myytt{! Sin{ sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, ett{ sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyll{ n{ytt{v{t kauniilta, mutta ovat sis{lt{ t{ynn{ kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyll{ n{yt{tte ihmisten silmiss{ hurskailta, mutta sis{lt{ te olette t{ynn{ ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos me olisimme el{neet is{imme p{ivin{, emme olisi olleet osallisia heid{n kanssaan profeettain vereen'! Niin te siis todistatte itsest{nne, ett{ olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. T{ytt{k{{ siis te is{inne mitta. Te k{{rmeet, te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te p{{sisitte helvetin tuomiota pakoon? Sent{hden, katso, min{ l{het{n teid{n tyk|nne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heist{ te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heist{ te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; ett{ teid{n p{{llenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan p{{ll{ on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verest{ Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin v{lill{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ kaikki on tuleva t{m{n sukupolven p{{lle. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{het